Ajankohtaista

Turvallisuus alkaa vahvasta ulkorajasta, Maaseudun Tulevaisuus

28.12.2018

Toissaviikolla huippukokoukseen kokoontuneet EU-päämiehet eivät edelleenkään saaneet edistettyä yhteistä kantaansa tämän hetken tärkeimpiin kysymyksiin: maahanmuuttoon ja ulkorajojen vahvistamiseen.

Turhautuminen päätöksenteon hitauteen on ollut voimakasta Jean-Claude Junckeria myöten, jonka johdolla komissio on tehnyt isoja avauksia esimerkiksi Euroopan rajavartioviraston vahvistamiseksi. Ehdotuksessa luotaisiin muun muassa 10 000 hengen joukko yhteisiä rajavartijoita ja mahdollistettaisiin yhteistyö EU:n ulkopuolisten maiden kanssa palautusten jouduttamiseksi.

Tarpeellisten ehdotusten junnatessa paikallaan syytökset on helppo kohdistaa kaikille yhteisen päätöksenteon pääkallopaikoille Brysseliin. Totuus on kuitenkin se, että ulkorajojen vahvistaminen ei tällä hetkellä ole kiinni komissaareista tai mepeistä. Peukaloa pureskellaan neuvostossa; jäsenvaltioilta ei löydy yhteistä halua asian edistämiseen.

Isojen kysymysten äärellä erotellaan sanat teoista. Kukapa päättäjä ei puheissaan haluaisi turvallisempaa arkea kaikille Euroopan kouluteille ja toreille. Käytännön ratkaisujen edessä polvet tuntuvat kuitenkin pehmenevän – erityisesti suurimpien puutteiden kanssa kamppailevien ja keskeisellä sijainnilla olevien maiden kohdalla.

Ulkorajamme valuviat ja vuotokohdat paljastuivat karulla tavalla pakolaiskriisin myötä. Liike ulkorajojen yli ei pysynyt hallinnassa. Eurooppalainen ja kansallinen maahanmuuttopolitiikka joutuivat tiukentamaan linjaansa nopeasti.

Sittemmin laittomat rajanylitykset ovat vähentyneet jatkuvasti. Kaksi vuotta takaperin EU:n ulkorajojen laittomia ylityksiä oli tiedossa yli puoli miljoonaa vuodessa, kun viime vuonna vastaava luku oli 200 000. Tämän vuoden lokakuun loppuun mennessä ylityksiä oli vielä vähemmän, 120 000. Eteenpäin on siis tultu, mutta perille on matkaa.

Samaa virttä veisaa Euroopan rajavartioviraston toimintaa käsittelevä haavoittuvuusarviointi. Arvion hälyttävimpiä viestejä on se, että jäsenmaiden käsityksissä omista toimintavalmiuksistaan on edelleen selviä aukkoja. On sietämätöntä, että todellisten puutteiden lisäksi ulkorajojemme turvallisuutta heikentävät epärealistiset mielikuvat. Tällä linjalla jatkamalla olemme seuraavan siirtolaiskriisin tullessa jälleen housut kintuissa.

Kansalaiset sitä vastoin tuntuvat jakavan todellisuuteen perustuvan ja aidon huolen turvallisuudesta. Osaltaan siihen ovat ehkä vaikuttaneet eurooppalaisissa kaupungeissa koetut terrori-iskut, joista viimeisimmän aikaan olin itsekin paikalla Strasbourgissa. En kuitenkaan usko, että kasvaneen turvallisuuden kaipuun taustalla ovat vain yksittäiset tapahtumat. En, vaikka aina löytyy niitä, jotka terroritekojen aikaan pyrkivät luomaan hysteriaa.

Turvallisuus ja maahanmuutto ovat nousseet eurooppalaisen prioriteettilistan kärkeen pysyvästi. Tämä nousee jatkuvasti esiin vaalikyselyissä, mielipidemittauksissa ja keskusteluissa kansalaisten kanssa. Näissä teemoissa kansallisten päättäjien on rohkaistuttava, jotta eurooppalainen yhteistyö voi näyttää voimansa.

Riippumatta siitä miten pyhänsä viettää, nyt on hyvä hetki hidastaa tärkeimpien asioiden äärelle ennen syöksymistä uuden vuoden kiireisiin. Meidän perheellemme se tuo mukanaan vauhdikkaan vaalikevään, jonka aikana parlamentti painaa niska limassa keskeneräiset työt maaliin. Sitä ennen toivotan kuitenkin kaikille rauhallisia välipäiviä ja valoisaa vuodenvaihdetta!

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.12.2018.

Ajankohtaista

Kurdit ansaitsevat valtion, IL-blogi

27.9.2017

Kurdistanin alueella Pohjois-Irakissa järjestettiin maanantaina kansanäänestys itsenäistymisestä. Isäntävalta Irak on pitänyt tiukasti kiinni historian saatossa itselleen haalimasta maa-alasta, vaikka sen asuttama kansa haluaa autonomiaa ja itsenäisyyttä.

Kurdien 30-miljoonainen kansa sijoittuu kartalla laajemmin Irakin, Turkin, Iranin ja Syyrian alueille. Valtiottomuudesta huolimatta kurdit muodostavat tiiviin yhteisön, jolla on oma kieli, ainutlaatuinen kulttuuri ja vahvat perinteet.

Kurdeja on pitkään yritetty väkisin sovittaa muihin muotteihin ja kulttuuri-identiteettiä on hillitty sorrolla ja räikein ihmisoikeusrikkomuksin. Kurdit ovat muslimeja, jotka tekevät kysyttäessä selväksi, että heillä ei ole arabien kanssa mitään yhteistä.

Isäntävaltioiden väkivalta ja painostus ovat määrittäneet yhteisön historiaa kautta aikain, eivätkä pyrkimykset itsenäisyyteen ole ensimmäistä kertaa asialistalla.

Maantieteelliset isäntävallat eivät ole tälläkään kertaa säästelleet kurdeja painostukselta irtautumisaikeiden estämiseksi. Irakissa hallinto on takajaloillaan ja taisteluvalmiudessa, vaikka nimenomaan kurdien Peshmerga-armeija pelasti Irakin pohjoisesta jalansijaa hakeneelta ISIS-järjestöltä. Turkissa Erdogan uhkaa vastaavansa väkivalloin, mikäli itsenäistymispyrkimykset laajenevat Turkin puolelle.

Myös Syyriassa kurdit ovat viime vuosina taistelleet Isisiä vastaan ja sotineet oman olemassaolonsa puolesta. Samalla he ovat taistelleet koko läntisen maailman eteen terrorismin lähteillä. Kansainvälinen yhteisö on kurdeille tunnustuksen velkaa.

Tällä kertaa kyse onkin paitsi oikeudenmukaisuudesta, myös kunniavelasta. Kurdistan ei varmastikaan syntyessään olisi vahva ja vakaa valtio, mutta kurdikansa ansaitsee tunnustuksensa.

Kurdien kykyä rakentaa valtiostaan demokratia epävakaan alueen keskelle ei myöskään kannata väheksyä. Vaikka isäntamaiden aika ajoin tiukka islamin tulkinta on vaikuttanut myös alueen kurdeihin, on kurdeilla paremmat edellytykset demokraattisen järjestelmän luomiseen kuin alueen nykyisillä valtioilla.

Tulevaisuuden demokraattisen Kurdistanin merkitystä alueen tulevaisuudelle ei kannattaisi ohittaa. Siinä missä Yhdysvallat on yrittänyt turhaan viedä demokratiaa alueelle, voisivat kurdit näyttää naapureilleen rauhanomaista mallia.

Kurdit itse eivät ole koskaan voineet nauttia rauhasta ja vakaudesta. Historia ei kysykään, kuinka helppoa oikeuden toteutuminen on. Historia tulee kysymään, annettiinko sen koskaan toteutua 30 miljoonan kurdin kohdalla.

Julkaistu IL-blogissa 27.9.2017.

Ajankohtaista

Verkkouutiset: ”Vihervasemmisto leimaa vahvemman tiedustelulain kannattajat totalitaristisiksi kätyreiksi”

8.9.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Turun kaltaisten järkyttävien tragedioiden syihin on puututtava niiden alkulähteillä ja seurauksia on ehkäistävä uhkaavan toiminnan joka vaiheessa, jotta niitä voidaan estää. Mepin mukaan yksityisyydensuojaa nostetaan pyhimyksen asemaan, vaikkei se olisi edes uhattuna.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Tieto lisää turvaa, Maaseudun Tulevaisuus

Terroriteoissa kulminoituu sairaasta ja vaikutusalttiista mielestä kumpuava pahuus. Turussa harhaluuloinen ja moraaliton rikollinen riisti kaksi henkeä ja haavoitti kahdeksaa. Kuvitteliko puukkomies saavuttavansa teoillaan oikeudenmukaisuutta ja elämää suurempaa kunniaa, vai purkiko hän viattomiin uhreihin ahdistusta ja onnettomuuttaan?

Päätekijän taustoja alettiin iskun jälkeen kaivaa nopeasti esiin ja spekulaatioita tarjoiltiin kattavasti koko kansan pureskeltavaksi. Hyökkäyksen syitä ja seurauksia on pohdittu joka kodissa — miksi näin kävi ja mitä nyt pitäisi tehdä?

Jälkiviisaus ei auta uhrien omaisten suruun, mutta järkyttävistä tragedioista on otettava opiksi, jotta raukkamaisia rikoksia voidaan jatkossa estää. Syihin on puututtava niiden alkulähteillä ja seurauksia on ehkäistävä uhkaavan toiminnan joka vaiheessa.

Suomessa on vaarallisia yksilöitä jo omasta takaa ja lisäpainetta puskee yhä enemmän rajojemme ulkopuolelta. Suomeen saapuva siirtolainen ei tietenkään lähtökohtaisesti ole sen vaarallisempi kuin kantasuomalainenkaan, mutta radikalisoitumisen riskit on pystyttävä tunnistamaan ja aktiiviseuranta tarvittaessa kohdistamaan huolestuttaviin yksilöihin.

Nykyiset valvontapuitteet eivät ole riittävät. Poliisi ei voi havaita jokaista uhkaa, eikä käsitellä kaikkia vinkkejä. Tieto ei kulje riittävän luotettavasti rajojen yli, eikä aina edes kansalliselta viranomaiselta toiselle. Jotain siis pitäisi tehdä. Päätelmän luulisi olevan yksinkertainen: turvallisuusviranomainen tarvitsee lisää resursseja ja vahvempia tiedusteluvaltuuksia.

Näin helposti se ei kuitenkaan käy. Uutta tiedustelulakia koskevissa keskusteluissa näkemykset ovat vahvasti jakautuneet. Toiset haluavat lisää valvontaa, toiset taas vastustavat sitä hanakasti. Keskustelu on mustavalkoista, vaikka realistinen välimuoto olisi helposti toteutettavissa.

Politiikassa joutuu valitettavan usein puolustamaan näkemyksiään viranomaisten toimivaltuuksien lisäämisestä. Vihervasemmisto leimaa vahvemman tiedustelulain kannattajat totalitaristisiksi valtiovallan kätyreiksi, eikä järkevästi argumentoivalle keskustelulle jää tilaa. Yksityisyydensuoja nostetaan pyhimyksen asemaan, vaikkei se olisi edes uhattuna.

Tiedustelulain säätämistä pitääkin toki käsitellä kriittisesti ja huolellisesti, mutta sivistysvaltiossa realiteetit on pystyttävä tunnustamaan niin viranomaisvaltuuksien kuin yksityisyydensuojan osalta. Riskejä ei pidä piilotella, eikä niitä pidä mielivaltaisesti keksiä. Turvallisuusviranomaisten ensisijainen tehtävä on suojata, ei sortaa kansalaisia.

Vihervasemmisto saattaa pelotella ääriharhoillaan, mutta tiedustelulakeja ei viattomien ihmisten kyttäämiseksi säädetä. Miten suuri tragedia tarvitaan, että kaikki ymmärtäisivät tämän ja tunnustaisivat tarpeen ennaltaehkäistä hirmutekoja entistä tehokkaammin?

Ajatus täydellisen yksilönvapauden auvoisuudesta on kaunis, mutta toteutus ontuu. Karu totuus on, että syrjäytymistä, radikalisoitumista, mielisairauksia ja muita vastaavia kompastuskiviä on, vaikka niiltä kuinka yrittäisi silmät sulkea. Ymmärtäväisyyttä ja lähimmäisenrakkautta ei ole koskaan liiaksi, mutta tosiasiat on silti tunnustettava.

Siviilitiedustelussa tärkeintä on tunnistaa henkeä uhkaava toiminta. Kun tietyt varoitusmerkit rikollisesta toiminnasta hälyttävät, voidaan uhkaan reagoida. Ihmishenkien suojelu on tarkoituksistamme pyhin. Kansalaisten henki ja turvallisuus ovat aina vaarallisen yksilön vapautta arvokkaampia.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 8.9.2017.