Maaseudun Tulevaisuus: Petri Sarvamaa valittiin EU-parlamentin pääneuvottelijaksi unionin tulevalle metsästrategialle

24.10.2019

Sarvamaan mielestä EU tarvitsee oman metsästrategian, jotta sektorin hyötyjä voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta.

Meppi Petri Sarvamaa (kok.) valittiin keskiviikkona Euroopan parlamentin pääneuvottelijaksi EU:n uuden metsästrategian valmisteluun.

”Sain Strasbourgissa mieluisan tehtävän: ryhdyn johtamaan EU-parlamentin kannan muodostamista EU:n tulevaan uuteen metsästrategiaan. Tämä on Suomelle – ja koko Euroopalle – äärimmäisen tärkeä asia”, Sarvamaa iloitsee Twitterissä.

Lue uutinen >

USA:n ja Kiinan kaupparähinä on myrkkyä myös Suomen taloudelle, IL-blogi

23.5.2019

Kevään talousennusteissa on varoiteltu kasvun hidastumisesta ja nousukauden loppumisesta. Komissio ennustaa EU:n bruttokansantuotteen kasvavan tänä vuonna vain 1,4 prosenttia. Valtiovarainministeriö arvioi Suomen talouden kasvavan 1,7 prosenttia. Huolestuttavinta on kuitenkin lukujen taakse piiloutuva suuntaus, jonka mukaan Suomen talouskasvu jatkaa hidastumistaan ensi vuonna, vaikka EU:n talous kääntynee vienoiseen nousuun.

Suomen vaikeuksiin vaikuttaa varmasti maailmantalouden epävakaa tilanne. Viennin ja ulkomaankaupan osuus meidän BKT:stamme on huomattava. Kun maailmantalouden ja globaalin kaupan kasvun arvioidaan hidastuvan tänä ja ensi vuonna, se ei voi olla vaikuttamatta Suomen talouteen ja yritystemme näkymiin. Sekä Suomessa että EU:ssa ollaan yhä enemmän kotimaisen kysynnän varassa, kun vienti hidastuu vääjäämättä.

Viime viikkoina kärjistyneet vaikeudet Yhdysvaltojen ja Kiinan välisessä tullikiistassa eivät tilannetta helpota. Molemmat maat ovat tärkeitä vientimarkkinoita suomalaiselle teollisuudelle. Isojen kansantalouksien epävarmuus on myös myrkkyä koko maailmankaupalle ja taloudelle. Rähinä on jo aiheuttanut huojuntaa kansainvälisillä osakemarkkinoilla.

Uhkaavassa Tyynenvaltameren kauppasodassa on kyse kauppataseista ja tullimaksuista. Korkeammilla tulleilla yritetään suojata Yhdysvaltojen teollisuutta ja työpaikkoja kansainväliseltä kilpailulta nostamalla tässä tapauksessa kiinalaisten tuotteiden hintoja ja vähentämällä niiden kysyntää.

Protektionismin perään haikaileminen ja lyhyen tähtäimen paikallisten hyötyjen maksimoiminen keinolla millä hyvänsä on kuitenkin epärehellistä. Yhteisiin sääntöihin perustuva kansainvälinen kauppa ja siitä kumpuava talouskasvu ovat todistetusti parantaneet elintasoa myös kehittyneissä maissa, vähentäneet köyhyyttä ja lisänneet vakautta.

Kiina ei tietenkään ole tässä kiistassa viaton pulmunen. Maa suojelee tiukasti omaa teollisuutta ja markkinoitaan samaan aikaan kun kiinalaiset yritykset kahmivat osuuksia ulkomailla. Sitä syytetään myös Maailmankauppajärjestön sääntöjä rikkovista valtiontuista. Kiina ei yksinkertaisesti pelaa maailmankaupassa samoilla ehdoilla avointen länsimaisten markkinatalouksien kanssa, ja Yhdysvallat sai siitä ensimmäisenä tarpeekseen.

Tässä tilanteessa meidän Suomessa ja EU:ssa on jatkettava kaupan esteiden ripeää poistamista omilta sisämarkkinoiltamme ja toimittava vakauttavana tekijänä. EU on maailman suurimpia talouksia, joten sen suunnalla on vaikutusta maailmanlaajuisesti. Samalla reiluja kauppasuhteita pitää kehittää sekä Yhdysvaltojen että Kiinan kanssa.

Julkaistu IL-blogissa 23.5.2019

Työn juhlaa kaikille – olisipa aihetta enemmänkin!, IL-blogi

30.4.2019

Tänään virittäydytään juhlimaan työtä. Aihetta onkin, mutta ei vielä tarpeeksi. Suomessa työllistämisen kankeat pelisäännöt sotivat edelleen sitä perustavanlaatuista merkitystä vastaan, mikä työllä on  yksilölle ja yhteiskunnalle. Monta tarpeellista työpaikkaa on vielä syntymättä.

Katseet kääntyvät pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Euroopanlaajuisesti viimeisen viiden vuoden aikana 85% uusista yksityisen sektorin työpaikoista on syntynyt juuri niistä. Suomessa on ollut perinteisesti vahva suuryrityskulttuuri, mutta viime vuosina työpaikkoja on syntynyt meilläkin eniten juuri pk-sektorille. Vauhtia vaan tarvittaisiin roimasti lisää.

Yritykset ovat kaivanneet joustavuutta työllistämisen edellytyksiin jo pitkään, mutta sitä ei ole edelleenkään läheskään tarpeeksi. Erityisen suurissa ongelmissa ovat pienet yritykset. Nykyisillä edellytyksillä on todella vaikeaa tehdä kannattavaa bisnestä.

Esimerkiksi määräaikaista työntekijää, joka ei ole jonkun sijainen, ei voi lomauttaa vaikka koko yrityksen tuotanto keskeytyisi kokonaan vaikkapa joksikin kesäkuukaudeksi. Tällainen kankeus koituu kaikkien tappioksi.

Euroopan komission tuoreimman raportin mukaan vuonna 2017 99,8% EU-maiden muista kuin rahoitusalan yrityksistä oli pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja ne työllistivät 66,4% väestöstä. Se, miten yrityksemme voivat ja miten kannattavaa niiden on työllistää, vaikuttaa koko kansantalouden tilaan. Siksi yritysten edellytyksiä palkata työntekijä olisi vastuutonta vaikeuttaa. Tarvittavat toimet ovat nimenomaan päinvastaisia.

Kasvu ei pääse tällä menolla koskaan kunnolla vauhtiin. Ilman kasvua meillä ei ole mitään mahdollisuutta toteuttaa haluttuja ja tarvittavia uudistuksia, eikä edes säilyttää nykyistä julkisten palvelujen tasoa. Eikä kestävää kasvua ole ilman korkeaa työllisyyttä.

Suunnitelmia ei voi rakentaa sen varaan, että työllisyys jotenkin kummasti kasvaisikin itsestään ennustettua nopeammin. Vaikka Suomen työttömyys on laskussa, ei tämänhetkinen tilanne anna syytä hengähtää helpotuksesta.

Suomen työllisyysaste pitää saada nostettua 80 prosenttiin. Nykyinen noin 73 prosenttia on tuhon tie koko Suomelle.

Kokoomus julkaisi tänään vastauksensa hallitustunnustelijan kysymyksiin. Puolueemme kynnyskysymyksissä hallitusvastuuseen tarttumiselle korostettiin taloutta ja  korkeaa työllisyyttä sen avaimena. Nämä kysymykset ovat ratkaisevia Suomen tulevaisuudelle pidempään kuin vain seuraavan hallituskauden ajan.

Malja siis työlle – olkoon sen tekeminen ja tarjoaminen Suomessa tulevaisuudessa entistä kannattavampaa!

Julkaistu IL-blogissa 30.4.2019.

Rehellistä puhetta rahasta, Maaseudun Tulevaisuus

18.4.2019

Vaalien superkeväänä suomalaisia haastetaan miettimään, millaisiin käsiin haluamme antaa vastuun tulevaisuuden Suomen ja Euroopan rakentamisesta. Yksi ääni toreilta ja gallupeista usein puuttuu: maailmantalous ei mainosta käänteitään Prisman parkkipaikalla, vaikka juuri sillä on ratkaiseva vaikutus siihen, millaista pyykkiä vaalikauden päätteeksi pestään.

Viime vuonna Suomen bruttokansantuote kasvoi 2,3%. Kotitalouksilla on enemmän rahaa kulutettavaksi kuin aikoihin ja työllisten määrä on kasvanut roimasti. Myös velkaantumiskierre saatiin katkaistua.  Nämä ovat hienoja suomalaisia saavutuksia.  Ne eivät silti riitä varmistamaan julkisen taloutemme kestävyyttä pitkällä aikavälillä, tai edes muutamaksi vuodeksi.

Suomi on vientivetoinen maa. Siksi emme saa ikinä sulkea silmiämme siltä, mitä talouden isossa kuvassa tapahtuu. Tällä hetkellä talousviisaat ja valtionvarainministeriö muistuttavat maailmantalouden kasvun ohittaneen korkeimman huippunsa. Lähivuosina on siis odotettavissa sakkausta. Se syö terää kaikilta kasvutavoitteilta, kuten paljon puhutulta työllisyydeltä.

Suunnitelmat julkisen talouden tasapainottamiseksi on rakennettu sen varaan, että työllisyyden nousu jatkuu. Vahva työllisyys on aina tervetullut tila, ja erityisesti se on sitä nyt, kun huoltosuhteen valtava taakkaa kolkuttaa ovella. Työllisyyden säilyttäminen edes tällä tasolla tulee kuitenkin olemaan haaste, jos Eurooppa vaipuu jonkinlaiseen taantumaan – kasvattamisesta puhumattakaan.

Euroopasta kantautuu suhdannevaihteluiden lisäksi muitakin haasteita, kuten onneton Brexit. Kansanäänestyksen tulos ei saman tien johtanut Britannian talouden pelättyyn romahtamiseen kolme vuotta sitten. Vähitellen hintalappua on kuitenkin alkanut kertyä. Epätietoisuus on hyttyskarkotetta sijoittajille.

Globaalin talouden kentällä yhden ison pelaajan kamppailut vaikuttavat muihinkin. Brexit-epävarmuus heijastuu jokaiseen eurooppalaiseen kansantalouteen ja sitä kautta kansalaiseen. Ongelmat eivät suinkaan lopu, jos saarivaltion eropäivä joskus ratkeaa. Se olisi vasta alku EU:n ja Britannian välisille neuvotteluille tulevaisuuden suhteista, myös kaupankäynnin ja tullien osalta. Lisäksi britit joutuisivat neuvottelemaan ainakin 759 erilaista sopimusta kolmansien maiden kanssa. Selvillä vesillä ei olla aikoihin ja varmaa on ainoastaan epävarmuus.

Pitkään jatkuneen väännön jälkeen Brexitin käänteet yltävät enää harvoin mielenkiintoisimpien uutisten joukkoon. Epätietoisuudesta on yksinkertaisesti vaikea saada vetävää. Tämä kuvaa talouspoliittista keskustelua muutenkin. Monimutkaisista uhkakuvista ja resurssien tulevasta niukkuudesta puhumalla on vaikea saada palstatilaa. Helpompi tapa saada äänensä kuuluville on listata asioita, joihin rahaa haluaisi käyttää.

Viime aikoina liikaa näkyvyyttä ovat saaneet ilmastotalkoot. Poliittisen kentän joka laidalta on todettu, että ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun on sijoitettava entistä enemmän. Ennen sitä pitää kuitenkin ratkaista, mistä nämä rahat otetaan. Siinä vasta keskusteltavaa riittääkin. Missään tapauksessa meillä ei ole varaa pelkästään vaatia päästötavoitteiden äärimmäistä tiukentamista. Järkevämpää on satsata teknologian kehittämiseen.

Vastuullinen poliitikko ei tee lupauksia, joita ei voi pitää. Maailmantalous ei puolestaan lupaa mitään. Se on herkkä kokonaisuus, joka ei kysy äänestäjän suostumusta vaihteluilleen. Useimmiten muutoksen merkit ovat kuitenkin nähtävissä jo etukäteen. Siksi päättäjien on uskallettava kohdata talouden realiteetit – ja reagoida niihin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.4.2019