Ajankohtaista

Miten Rinne selviää tästä?, Maaseudun Tulevaisuus

14.6.2019

Suomen tuoreella hallituksella on edessään useita haasteita, joista ensimmäisten joukossa syliin putoaa parin viikon päästä alkava EU-puheenjohtajuuskausi. Puolen vuoden pesti EU-politiikan keskiössä on tärkeä mahdollisuus viedä kansalaisten elämään konkreettisella tavalla vaikuttavia paketteja eteenpäin.

Suomella on hyvät valmiudet hoitaa tehtävä kunniakkaasti.

Yhden asian suhteen en kuitenkaan uskalla odottaa paljon. EU:n monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelut tulevat epäilemättä olemaan vaikeat, ja Suomen lähtöasema vääntöjen johtamiseen on varsin hankala. Kotimaa kun on tunnettu nuivasta suhtautumisestaan EU:n budjettiin.

Suomessa osataan kyllä monen muun jäsenmaan tavoin kääntää katseet kysyvinä Euroopan unionia kohti, kun tarvitaan ratkaisuja isoihin ongelmiin. Siirtolaisvirrat, rikollisuuden torjunta, turvallisuus lautasella, lähialueilla sekä suhteessa Venäjään… Lista on pitkä ja vaatimukset kovia.

Unionin toivotaan ratkaisevan kansainväliset haasteet puolestamme. Toivottujen tulosten eteen ei silti olla valmiita tekemään riittäviä panostuksia. Tässä on iso ristiriita.

Tällä hetkellä työn alla on monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021–2027. Kehyksessä asetetaan yhteensä ja alakohtaisesti EU:n menojen enimmäismäärät, joiden perusteella vuositason talousarviot suunnitellaan yksitellen.

Kyse on siis unionin menoja oikeudellisesti sitovista kehyksistä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia.

EU:n odotetaan panostavan yhä enemmän yhteisiin haasteisiin ja selviävän samalla vanhoistakin velvoitteistaan. Rahaa lisääntyviin tehtäviin ei silti heru. Päinvastoin aina löytyy kriitikkoja, joiden mukaan EU-budjetti on jo nyt liian suuri. Nykyiseen rahoituskehykseen sisältyvien toimien maksusitoumusmäärärahat ovat 959 988 miljoonaa euroa. Tämä vastaa tasan yhtä prosenttia EU:n bruttokansantulosta.

Tässä vaikeassa maailmassa ei ole järkevää, että EU:n yhteistä ja jo ennestään riittämätöntä budjettia pyritään pikemminkin nipistämään kuin vahvistamaan. Vain yhtenäisenä EU voi olla kokoisensa vaikuttaja globaaleissa haasteissa.

Ehdoton edellytys budjetin kasvattamiselle olisi toki se, että sitä kohdistettaisiin painotetusti tehtäviin, joissa EU-jäsenmaiden yhteistyöstä koituva lisäarvo maksaa itsensä kaikille takaisin. Tämä pätee myös vanhoihin painopisteisiin. Esimerkiksi aluepolitiikan saralla rahat tulee ohjata koko Eurooppaa hyödyttävään infrastruktuuriin.

Jäsenvaltiot pitäisi saada yhdessä vahvistamaan EU-budjettia, jotta unionilla olisi aito mahdollisuus toteuttaa yhteiseurooppalaisia ratkaisuja. Toistaiseksi jäsenmaat ovat keskittyneet pelaamaan EU-budjettia yksisilmäisesti nollasummapelinä, jossa toisen voitot ovat aina itseltä pois. Lopputulos ei ole hyvä unionin eikä sen jäsenmaiden kannalta.

Nettomaksajilla on myrkyllinen tapa puhua omista panoksistaan melkein kuin lahjoituksina. Todellisuudessa Suomikin saa jäsenmaksulleen vastinetta. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittinen vakaus on arvoltaan mittaamaton. Jäsenyys sisämarkkinoilla on sekin viennistä elävälle Suomelle arvokkaampi kuin nettojäsenmaksumme.

Uusi hallitus on jo ehtinyt listaamaan EU-prioriteeteikseen suuremmat panostukset ilmastotoimiin ja unionin vastuun kasvattamisen globaalina toimijana. Pelkään pahoin, että hallituksen panokseksi jää uusien odotusten listaus, ilman valmiutta luotsata neuvostoa toiveet mahdollistavan vahvemman budjetin taakse.

Tämä on sääli, sillä se olisi varmin keino taata, että EU toimii parhaimmalla tavalla Suomen hyväksi.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 14.6.2019

Ajankohtaista

EU-rahaa havittelevan on hyväksyttävä yhteiset arvot, Nykypäivä

24.5.2019

Vapaus, kansanvalta ja oikeusvaltioperiaate ovat EU:n ydinarvoja, joihin kaikki jäsenvaltiot ovat sitoutuneet unioniin liittyessään. Ne ovat kuitenkin tänä päivänä uhattuna useassa Euroopan maassa.

Unkarissa valtapuolue Fidesz on hivuttanut median epäsuorilla keinoilla äänitorvikseen. Puolan Laki ja oikeus -puolue on pyrkinyt korvaamaan tuomareita omilla tukijoillaan, ja Romaniassa sosialistihallitus yrittää muuttaa maan rikoslakia poliittisen eliitin korruption laillistamiseksi.

Demokratia ei siis ole itsestäänselvyys missään, vaan sen heikentyminen voi vaania missä vain. Siksi asiaan pitää puuttua kiireellisesti.

Oikeusvaltion ja demokratian murentuminen EU:n sisällä on osoittautunut vaikeaksi ongelmaksi ratkaista. EU:lla on olemassa työkalu sääntöjä rikkovien jäsenvaltioiden kurittamiseksi: Lissabonin sopimuksen 7 artikla. Sillä voidaan teoriassa viedä valtiolta äänioikeus jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa. Käytännössä mekanismi ei kuitenkaan enää toimi, sillä kurinpitomenettelyiden aloittaminen vaatii muiden jäsenmaiden yksimielisyyttä. Oikeusvaltioperiaatetta murentava valtio löytää nykyään kaverin neuvostossa, jos tilanteeseen pyritään puuttumaan 7. artiklan nojalla.

Siksi tämän hetken kenties tärkein lakialoite EU:ssa on uusi budjettilaki, jolla voidaan suitsia säännönrikkojien toimia katkaisemalla niiltä EU-rahoitus. Toimin itse tässä lakiesityksessä EU-parlamentin pääneuvottelijana.

Käytännössä uusi laki mahdollistaisi sen, että komissio voi ehdottaa EU-maksujen vähentämistä tai keskeyttämistä jäsenmaalta, jonka todetaan rikkovan oikeusvaltioperiaatetta. Parlamentti ja neuvosto hyväksyvät sitten päätöksen käänteisellä määräenemmistöllä. Rahahanojen sulkemisella olisi tuntuva vaikutus maissa, joissa nojataan vahvasti EU-rahoitukseen. Jos EU:n tukieurot kelpaavat, pitää myös unionin arvot hyväksyä.

Olen pääneuvottelijana yhdessä espanjalaisen Eider Gardiazabalin kanssa neuvotellut ja ajanut parlamentissa läpi lakiesityksen, joka hyväksyttiin budjetti- ja talousarvion valvontavaliokunnissa viime joulukuussa ja parlamentin täysistunnossa tammikuussa. Meidän meppien puolelta asetuksen valmistelu on siis tehty.

Asian eteneminen on kuitenkin polkenut paikallaan neuvostossa, jonka nykyinen puheenjohtajamaa Romania ei ole halunnut viedä esitystä eteenpäin. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että heinäkuussa puheenjohtajana aloittava Suomi on jo ilmoittanut tämän lain yhdeksi kautensa päätavoitteista. Jos minut valitaan jatkokaudelle, olemme ensi syksynä onnellisessa tilanteessa, sillä neuvottelupöydässä istuu toisella puolella pöytää Suomi edustamassa jäsenvaltioita, ja toisella puolella suomalainen meppi edustamassa parlamenttia.

Nyt on tärkeää saada tämä lakiesitys maaliin. EU tarvitsee jotain kättä pidempää, jolla puuttua niiden korruptoituneiden hallitusten toimintaan, jotka heikentävät oikeuslaitoksen itsenäisyyttä, pitävät lehdistöä otteessaan eivätkä salli kansalaisjärjestöjen toimia vapaasti. On täysin sietämätöntä, että annamme tiettyjen jäsenmaiden tehdä pesäeroa yhteisiin arvoihin samalla kun ne nauttivat miljardien eurojen EU-tuista. EU on arvoyhteisö, jonka on suojeltava kansalaistensa perusoikeuksia ja valvottava tiukasti yhteisten rahojensa käyttöä.

P.S. EU ei puuttuisi tällä asetuksella jäsenvaltioiden suvereniteettiin, niin kuin kuulee väitettävän. Jokainen jäsenvaltio voi vapaasti päättää oman tiensä. Myös sen, haluaako jatkaa yhteisten arvojen unionissa.

Julkaistu Nykypäivässä 24.5.2019

Ajankohtaista

Suomen EU-puheenjohtajuus osuu merkittävään käännekohtaan, IL-blogi

21.5.2019

Heinäkuussa alkaa kansainvälisessä politiikassa suomalaisittain merkittävä aika. Suomi nimittäin tarttuu Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan nuijaan. Tämä tarkoittaa kokousten johtamista ja neuvoston edustamista komission ja parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Käytännössä Suomi johtaa jäsenmaiden orkesteria ja varmistaa, että eurooppalaista politiikkaa viedään eteenpäin.

Vastuutehtävä on erityisen tärkeä nyt, sillä se osuu EU:n tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Euroopan parlamentti menee uusiksi toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Heinäkuussa alkaa korkeiden EU-virkojen nimitys ja marraskuussa aloittaa työnsä uusi komissio. Samaan aikaan neuvotellaan vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta, aletaan toteuttamaan EU:n uutta strategista viisivuotisohjelmaa ja koitetaan saada Brexit-mylläkkä maaliin. Suomella on tässä puheenjohtajana oiva mahdollisuus kasvattaa poliittista painoarvoaan kiistojen ratkojana.

Kansainvälisellä kentällä on pelissä myös monia suomalaisten elämää suoraan muovaavia kysymyksiä, joihin voimme vaikuttaa EU:n päänä viemällä niitä eteenpäin:

Mikä on EU:n turvallisuusyhteistyön tulevaisuus ja sen vaikutukset Suomeen? Mitä tapahtuu Suomen vientiteollisuudelle, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Mikä on Suomen rooli EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan tai Venäjän kanssa?

Nyt muodostettavalla hallituksella toivoisi olevan kannat valmiina näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voimme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi puheenjohtajuuskauden tarjoaman vaikuttamisen paikan.

Yksi asia näyttäisi jo olevan varmaa: Suomi tulee johtamaan neuvotteluita oikeusvaltioperiaatteen kytkemisestä EU-rahoituksen ehdoksi. Kyseessä on uusi budjettilaki, jonka olen toisena pääneuvottelijana ajanut läpi Euroopan parlamentissa. Lain lopullista toteutumista on tähän asti jarruttanut EU:n neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Romania, joka ei ole halunnut avata neuvotteluita parlamentin ja komission kanssa. Suomi on onneksi jo ilmoittanut tämän yhdeksi kautensa päätavoitteista. Näin ollen ensi syksynä laista voi olla neuvottelemassa puheenjohtaja-Suomen lisäksi suomalainen meppi, jos minut valitaan uudelle kaudelle.

Suomen hetki EU-politiikan keskiössä tulee ratkaisevalla hetkellä. Euroopassa on tapahtumassa isoja rakenteellisia muutoksia. Niihin pitäisi löytää ratkaisuja, joissa EU ja jäsenvaltiot pelaavat yhteen, eivätkä toisiaan vastaan. Siksi puheenjohtajamaalla pitää myös olla selkeä ajatus siitä, millä strategialla peliin mennään. Suomella on tähän kaikki edellytykset.

Julkaistu IL-blogissa 21.5.2019

Ajankohtaista

MTV uutiset: Ensi kuussa alkaa Suomen puolen vuoden urakka EU:n työnjohdossa, edessä suuria uudistuksia – ”On iso vastuu, miten tätä isoa orkesteria johdetaan”

9.5.2019

Tuoreen selvityksen mukaan suomalaisten meppien vaikutusvalta on hyvissä kantimissa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on 751 mepin joukosta 14. vaikutusvaltaisin. ”Mielestäni suomalaisten äänestäjien pitäisi olla vain tyytyväisiä, että ovat valinneet sinne ahkeria, peräänantamattomia ja oman asiansa puolesta taistelevia kansanedustajia. On korkea työmoraali ja halu vaikuttaa”, sanoo Euroopan komission Suomen edustuston päällikkö Antti Peltomäki.

Lue uutinen ›