Lisälaina ei yrittäjiä pelasta – nyt tarvitaan suoraa tukea, Uusi Suomi

24.3.2020

Hallituksen tukipaketti yrittäjille on tervetullut. Se ei kuitenkaan vielä riitä. Valtaosa tuesta on takauksia ja uuden lainan myöntämistä, josta pankit tietenkin ottavat vakuudet ja korot. Pahimmillaan ongelmaa vain siirretään muutamalla kuukaudella eteenpäin ja konkurssin riski pysyy. Monien yritysten asiakasvirta on täysin tyrehtynyt ja liikevaihto voinut pudota käytännössä nollaan hyvin nopeassa ajassa. Lisälaina ei tässä tilanteessa välttämättä auta.

Euroopan komissio on antanut ohjeet jäsenmaille, jonka mukaan poikkeuksellisessa tilanteessa aiemmin asetetuista budjettirajoista ja alijäämäsäännöksistä voidaan joustaa. Valtioilla on nyt käytännössä rajaton mahdollisuus pumpata talouteen euroja laman hillitsemiseksi. Keino on uusi eikä sitä ole koskaan aiemmin käytetty.

Tämän vuoksi hallituksen tulisi tarkastella tukipakettia uudelleen ja tarjota yrittäjille suoraa euromääräistä tukea. Ilman lisätoimia konkurssiaalto ja siitä seuraava massatyöttömyys on väistämättä edessä. Tähän verrattuna nykyiset paketit ja toimet ovat inhimillisesti ja taloudellisesti halpoja vaihtoehtoja. Ennusteiden mukaan koronaa seuraava talouskriisi voi leikata Saksan taloudesta jopa 20 prosenttia, ja nostaa työttömyyden Yhdysvalloissa 30 prosenttiin. Voimme vain kauhulla miettiä, mitä vastaavat luvut Suomessa saisivat aikaan.

Kiireellisimmät toimet ovat nyt tässä:

– Finnveralle täytyy osoittaa 3-5 miljardia elinkelpoisten yritysten suoraan tukemiseen. Pelkkä takauspotti jää osittain teoreettiseksi avuksi.

– Suorana tukena valtion tulisi maksaa myös työnantajan sosiaalivakuutusmaksut koronakriisin ajan.

– Yksinyrittäjille tulisi tarjota peruspäivärahan suuruinen 724 euron kuukausituki, jos yrittäjä toimii alalla, jolla asiakkaiden nopea takaisin saaminen ei ole mitenkään mahdollista.

– Vuokrien maksuihin väliaikaisena ratkaisuna valtio voisi aloittaa nopeasti neuvottelut suurten vuokranantajien, kuten eläkeyhtiöiden kanssa. Tavoitteena olisi löytää lopputulos, joka kannattelee yritykset kriisin yli esimerkiksi alennetuilla liiketilojen vuokratasoilla. Pelkkään solidaarisuuteen ei voida luottaa, ja jo nyt esimerkiksi kauppakeskuksissa toimivat yrittäjät ovat saaneet huolestuttavia viestejä kiinteistösijoitusyhtiöiltä.

Pankit eivät yrittäjiä nyt yksin pelasta, jos ollenkaan. Valtion on aika ottaa se paljon puhuttu iso leka viimein käyttöön.

Kyllä kansa tietää, Maaseudun Tulevaisuus

21.2.2020

Kansa odottaa politiikan päättäjiltä tekoja talouden eteen. Ja kun tekoja ei tule, kansa on entistä pettyneempi politiikkaan.

Isoja asioita on tapahtunut kuukauden aikana eli sitten viime kolumnini. Koronavirus iski toden teolla Kiinaan, Yhdysvaltain presidentti vapautettiin senaatissa syytteistä ja Paavo Väyrynen liittyi takaisin keskustaan. Isoja asioita on jäänyt myös tapahtumatta. Muun muassa Etelä-Suomeen ei lopulta tullut lainkaan oikeaa talvea.

Suomessa ehkä merkittävin asia liittyi kuitenkin talouspolitiikkaan. Se kuului molempiin kategorioihin: tapahtui ja ei tapahtunut.

 

Tapahtunut tosiasia on, että riippumattomat asiantuntijat ilmaisivat syvän huolen Suomen taloudenpidosta. Ensin vuorossa oli Talouspolitiikan arviointineuvosto, sitten Ruotsin ja yksi maailman arvostetuimmista taloustieteilijöistä, Lars Calmfors. Molempien mielestä Suomen hallituksen pitäisi nyt toden teolla keskittyä talouden tasapainottamiseen ja budjettivajeen supistamiseen.

Mutta mitään ei tapahtunut. Työllistämistoimetkin hallitus siirsi syksylle. Ainoa varsinainen toimi, josta hallitus päätti, ei auta Suomen taloutta lainkaan. Se päätti perustaa muutaman sadan miljoonan euron ilmastorahaston, jossa siinäkin on kyse vanhojen varojen pyörittämisestä.

Kun Suomen kansantalous nyt ryssitään, koittaa katajaiselle kansalle kamalat ajat seuraavan laman iskiessä. Ja sehän tulee ennemmin tai myöhemmin. Jos katsoo maailmantalouden tähtien asentoa ja jumalatonta velkakuplaa, voi veikata että ennemmin kuin myöhemmin.

 

Niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi murhetta, paljon pahempaa kytee politiikan isossa kuvassa. Analyysin johtotähteni on suomalaisen populismin isä, Veikko Vennamo. Hänen tunnetuin tokaisunsa on kovaa valuuttaa myös 2020-luvulla. ”Kyllä kansa tietää!”

Kansa nimittäin tietää eli ymmärtää hyvin, että nyt pitäisi laittaa Suomen talous kuntoon. Kansa arvostaa asiantuntijoiden puolueettomia arvioita. Kansa odottaa politiikan päättäjiltä tekoja. Ja kun tekoja ei tule, kansa on entistä pettyneempi politiikkaan. Luottamus politiikkaan ja sen kokeneisiin konkareihin rapistuu.

Tämän vuoksi Suomen vanhoilla puolueilla on 2020-luvulla valtava vastuu. Pystyvätkö ne aidosti ajattelemaan Suomen tulevaisuuden parasta? Kykenevätkö ne yhteistyöhön siten, että jokainen luopuu vaalimantroistaan?

 

Yksi tragikoomisimpia esimerkkejä puolueiden kyvyttömyydestä tässä suhteessa oli radiossa kuulemani keskustan veteraanipoliitikko Sirkka-Liisa Anttilan vuodatus, jossa hän paheksui edellistä hallitusta pienten ihmisten puolustamisesta luopumisesta.

Nykyinen hallitus on tietysti Anttilan logiikan mukaan oikealla tiellä, koska alkiolaiset arvot istuvat paremmin vasemmistolaiseen talouspolitiikkaan. Samaan aikaan saman vasemmistovihreän hallituksen politiikka saa kepun ydinkannatusalueilla aikaan joukkopaon perussuomalaisiin.

Demareita ja vihreitä odottaa sama kohtalo kuin keskustaa – kannatus laskee heti kun talous on kunnolla sukeltanut. Kansa hyväksyy ilmastokärjen juuri niin kauan kuin taloustilanne antaa siihen jonkinlaisen mahdollisuuden.

Kokoomuksen saattaa pelastaa oppositiossa oleskelu, sekä tietysti se että se jaksaa olla huolissaan taloudenpidosta. Paljon sataa persujen laariin, mutta eipä sieltäkään ole tullut viisauksia talouspolitiikkaan. Päinvastoin, huoltosuhteen romahtamisen edessä perussuomalaiset ovat täysin neuvottomia, kun ei tänne saisi ottaa työntekijöitäkään.

Kansa tämän kaiken kyllä näkee, ymmärtää ja pistää muistiin. Nyt pitäisi äkkiä löytyä yhteistä ymmärrystä ja yhteisiä toimia, ennen kuin kansa kyllästyy lopullisesti.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 21.02.2020.