Ajankohtaista

Talouselämä selvitti: Ranskan ja Saksan elpymisrahasto jakaa Suomen mepit kahteen leiriin

26.5.2020

 

Suurin osa kokoomuksen europarlamentaarikoista ei hyväksy elpymispakettia siinä muodossa mitä Saksa ja Ranska ovat esittäneet.

Kokoomuksen mepit Henna Virkkunen ja Petri Sarvamaa vastustavat esityksessä sitä, että elpymisrahaston varoja jaettaisiin avustuksina, eikä lainoina.

”Unionin perussopimuksen artikla 125 kieltää unionia ja jäsenmaita ottamasta vastattavaksi toisen jäsenvaltion taloudellisia sitoumuksia. Siksi rahoituksen tulisi tapahtua läpinäkyvästi EU-budjetin kautta ja siten, että ne olisivat kansalaisten valitseman parlamentin demokraattisen budjettivalvonnan alla”, Sarvamaa sanoo.

Lue koko uutinen täältä >

Ajankohtaista

Ylen Aamu-tv: Mihin suuntaan Eurooppaa johdetaan?

8.12.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Annegret Kramp-Karrenbauerin valinta Saksan kristillisdemokraattien CDU:n uudeksi johtajaksi on paras mahdollinen uutinen. ”Euroopan kuohunnassa Saksan poliittinen vakaus on tärkeää”, Sarvamaa sanoo. Hänen mukaansa on keskeistä, että Kramp-Karrenbauer on sitoutunut pitämään CDU:n kaukana populistisista ja maahanmuuttovastaisista äärilaidoista.

Katso ohjelma ›

Ajankohtaista

Seuraavaan siirtolaiskriisiin pitää varautua jo nyt, IL-blogi

28.6.2018

Suomalaiset ovat muiden eurooppalaisten tavoin huolissaan maahanmuutosta ja sen vaikutuksista talouteen, turvallisuuteen ja omaan elämäänsä. Euroopan lähialueilla on käynnissä useita pitkittyneitä ja monimutkaisia konflikteja. Afrikan väestö kasvaa. Ilmastonmuutos tekee monista alueista elinkelvottomia. On enemmän kuin todennäköistä, että ihmisiä tulee tänne jatkossakin.

Huoli maahanmuutosta nousee toistuvasti esiin erilaisissa mielipidemittauksissa, viimeisimpänä toukokuun lopussa julkistetussa Eurobarometrissa. Näistä kyselyistä käy selkeästi ilmi, että eurooppalaiset odottavat EU:lta enemmän maahanmuuttopolitiikan saralla vaikka pahin paine rajoilla on toistaiseksi helpottanut. Homma halutaan hoitaa yhdessä järkevällä tavalla.

Vuonna 2015 alkanut siirtolaiskriisi on kuitenkin muuttunut pitkittyneeksi poliittiseksi kiistaksi EU:ssa. Näin siitäkin huolimatta, että Eurooppaan pyrkivien määrä on laskenut kolmen vuoden takaisesta huipustaan merkittävästi. YK:n pakolaisjärjestön lukujen mukaan kolme vuotta sitten Välimeren poikki tuli yli miljoona ihmistä. Viime vuonna luku oli noin 172 000 ja tänä vuonna ensimmäisen kuuden kuukauden aikana noin 43 000. Myös turvapaikkahakemuksia koskevat luvut noudattavat samaa laskevaa suuntausta.

EU on tehnyt todella paljon maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ulkoisten ulottuvuuksien haltuun ottamiseksi. Eurooppalaista rajavalvontaa on vahvistettu. Yhteistyötä siirtolaisten lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa on parannettu esimerkiksi palautus- ja takaisinottosopimuksilla. Afrikkaan pyritään investoimaan koko ajan enemmän. Tuloksena EU:n ulkorajat ovat tiiviimmät, tänne pyrkivien ihmisten määrä laskee ja rajojen yli tapahtuva liike on paremmin hallussa.

EU:n yhteisessä turvapaikkapolitiikassa ei kuitenkaan ole saatu aikaan kestävää ratkaisua. Tulijoiden määrän väheneminen ei nimittäin ratkaise nykyisen turvapaikkajärjestelmän sisäänrakennettua ongelmaa: mitä tehdään, kun yhteen EU-jäsenmaahan tulee seuraavan kerran merkittävästi enemmän turvapaikanhakijoita, kuin mitä se pystyy ottamaan vastaan.

Tällä hetkellä voimassa olevan Dublin-asetukseksi kutsutun lainsäädännön mukaan turvapaikkahakemusten käsittely on nimittäin sen maan vastuulla, johon ihminen ensimmäiseksi Euroopassa tulee. Mikään maa ei kuitenkaan kykene vastaamaan tulijoiden räjähdysmäiseen kasvuun. Kreikka ja Italia helisevät edelleen eikä Suomessakaan ollut helppoa.

Kaikki EU-maat ovat vastuussa yhteisistä ulkorajoista, vapaasta liikkuvuudesta ja turvallisuudesta. Euroopan komissio esittikin Dublin-asetuksen uudistamista jo vuoden 2016 keväällä. Ehdotuksen mukaan turvapaikanhakijoiden aiheuttamaa painetta tasattaisiin jäsenvaltioiden kesken maan koon ja vaurauden mukaan. Sakko rapsahtaisi, jos jokin maa ei suostuisi ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita.

Ehdotuksessa unohtui, että pelkästään maan koko ja taloudellinen tilanne eivät ratkaise sen kykyä ottaa vastaan turvapaikanhakijoita ja kotouttaa pakolaisia. Mielestäni myös kansalaisten huolet esimerkiksi turvallisuudesta ja työmarkkinoista pitäisi ottaa jakokriteereissä huomioon. On mietittävä, paljonko esimerkiksi Suomi pystyy oikeasti vastaanottamaan turvapaikanhakijoita ja kuinka monta pakolaista Suomi kykenee kotouttamaan vuosittain.

Nämä ovat sisäpoliittisesti hyvin vaikeita kysymyksiä. Jäsenmaat eivät ole lähelläkään sopua. Tilanne on tällä hetkellä erittäin herkkä Italian ja Kreikan lisäksi muun muassa Saksassa ja Unkarissa. Tosiasia kuitenkin on, että turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaan on löydettävä yhteinen ratkaisu. Muuten voimme ennen pitkää heittää hyvästit vapaalle liikkuvuudelle ja pahimmassa tapauksessa koko EU:lle.

Tänään alkavan EU-päämiesten huippukokouksen pitää päästä edes jonkinlaiseen sopuun yhteisestä turvapaikkapolitiikasta ja sitä toteuttavista lainsäädäntöhankkeista. Muuten ratkaisun mahdollisuus venyy hamaan tulevaisuuteen ja EU-maiden kansalliset toimet, kuten turvapaikanhakijoiden totaalinen torjuminen ja sen myötä ihmisoikeuksien loukkaaminen, alkavat murentaa Unionia sisältä päin.

Julkaistu IL-blogissa 28.6.2018.

Ajankohtaista

Yle Ykkösaamu: Sarvamaa EU-rahoituksen tulevaisuudesta ja Saksan hallitusneuvotteluista

12.1.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kommentoi EU:n seuraavan monivuotisenrahoituskehyksen valmistelua. Sarvamaan mukaan Suomen hallituksen ei kannattaisi lyödä omaa kantaansa liian tiukasti lukkoon. ”Muuten Suomi ajaa itsensä umpikujaan. Uskon, että Saksa ja Ranska löytävät pian yhteisen, hyvin voimakkaasti eurooppalaisen sävelen”, Sarvamaa ennustaa. Aiheina myös Bulgarian vuodenvaihteessa alkanut EU-puheenjohtajuuskausi, EU:n korruption vastainen taistelu ja Saksan hallitusneuvottelut. Kohdasta 33.55 alkaen.

Kuuntele ohjelma ›

Ajankohtaista

Uuteen vuoteen eurooppalaisempana, Maaseudun Tulevaisuus

29.12.2017

EU heräsi vuoteen 2017 puolihalvaantuneena ja pelokkaana. Brittien kansanäänestyksen jälkimainingeissa usko eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuuteen oli koetuksella ja innokkaimmat populistit maalailivat jo kuvaa unionin totaalisesta sortumisesta.

Katastrofin aineksia oli toki ilmassa — Euroopassa siirtolaiskriisi ja kansallispopulististen puolueiden nousu aiheuttivat merkittävän uhkan yhteisen sävelen löytämiselle. Kulunut vuosi on kuitenkin korjannut suurimmat halkeamat ja antanut vauhtia yhteistyön kehittämiselle.

Eurooppalaisuuden voitto koettiin suurimpana Ranskassa, kun Emmanuel Macron otti huikean harppauksen populismia vastaan ja veti presidentinvaalikampanjansa anteeksipyytelemättömän EU-myönteisenä. Macron antoi koko Euroopalle vahvistuksen siitä, ettei yhteistä projektiamme aiota hidastaa, vaan sitä tullaan puskemaan rohkeasti eteenpäin.

Saksassa Martin Schulz taas nostalgisoi historian havinaa ja kertoi unelmoivansa Euroopan Yhdysvalloista. Jo 71 vuotta sitten samaiset toiveet kuultiin brittien pääministerin suusta. Sotien runtelemassa Euroopassa Winston Churchillin puheesta alkoi aikakausi, jota parempaa ei olla koskaan ennen nähty — rajat ylittävää yhteistyötä, rauhaa, talouskasvua ja lukematon määrä muita saavutuksia.

Brittien rooli jää jatkossa taas taka-alalle, mutta Saksa voinee ottaa tiukemmin kiinni johtoasemastaan ja viedä maanosaamme Ranskan kanssa rohkeasti eteenpäin. Euroopan Yhdysvaltoja ei näköpiirissä ole, mutta tärkeintä on visio ja sen edistäminen vakaalla ja yhteisellä eurooppalaisella politiikalla.

EU:ssa on integroiduttava yhä enemmän siellä, missä yhteistyöstä on todellista hyötyä. Esimerkkejä mahdollisuuksista on riittämiin: ulko- ja turvallisuuspolitiikka, digitalisaatio, kehitysyhteistyö, liikenneverkostot — listaa voisi jatkaa pitkäänkin.

Suomessakaan ei saa antaa tilaa takapajuisille ja valheellisille näkemyksille siitä, että Euroopan ongelmat kumpuaisivat Brysselistä. Kansalle ei voi syöttää pajunköyttä, eikä sitä saa johdattaa kohti rotkon reunaa. Populismi on kuitenkin alati läsnä. Siksi nyt on tilausta poliittiselle johtajuudelle ja rohkeille visioille. Ongelmat ja haasteet eivät ratkea gallupien kautta, eikä mustavalkoisilla asenteilla.

Suomi juhli 100-vuotista itsenäistä taivaltaan teemalla ”yhdessä”. Tähän yksinkertaiseen sanaan tiivistyy uskomaton lataus tunnetta ja ajatuksia siitä, miten paljon olemme saaneet aikaan yhteistyöllä ja avoimella asenteella. Yhteistyö ei voi kuitenkaan rajoittua historian määrittämien valtionrajojen sisään — nykymaailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.

Eurooppa-liikkeellä on vahva kannatus yli puoluerajojen. Kansainvälisen yhteistyön mahdollisuudet osataan nähdä riippumatta siitä, edustaako oikeistolaisempaa vai vasemmistolaisempaa maailmankatsomusta. Tulevana vuonna tarvitsemme yhä enemmän tekoja liikkeen vahvistamiseksi. Tarvitsemme rohkeaa poliittista johtajuutta kohti eurooppalaisempaa Suomea.

Seuraava suomalainen sukupolvi ansaitsee yhä avoimemman maailman. Kansainvälinen asemamme on rakennettava edistyksellisen arvoyhteisön ja rajat ylittävien taloudellisten mahdollisuuksien kautta. Eurooppalainen yhteistyö ja EU tarjoavat tälle hyvät puitteet.

Kliseistä, mutta harvinaisen totta: ainoastaan yhdessä voimme rakentaa lapsillemme paremman tulevaisuuden. Tuetaan siis toisiamme valtionrajoista ja puoluerajoista riippumatta, ja tehdään yhdessä vuodesta 2018 edellistäkin parempi.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.12.2017.

Ajankohtaista

Yle Politiikkaradio Extra: Saksan vaalit, AfD ja Max Weberin dilemma

23.9.2017

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) ennakoi Saksan liittopäivävaalien tulosta. Sarvamaan uskoo nykyisen liittokansleri Angela Merkelin voittavan ja jatkavan vielä yhden kauden: ”Merkel pitänyt kielen keskellä suuta eikä ole luvannut muutoksia. Kelpaa kansalle ja hyvä näin.” Sarvamaan mukaan Merkelillä on edessä historiallinen tehtävä EU:n integraation eteenpäin viemisessä.

Kuuntele ohjelma ›