MFF tarjoaa haasteita ja mahdollisuuksia maataloudelle, Maaseudun Tulevaisuus
18.5.2018
EU:n tuleva monivuotinen rahoituskehys, tuttavallisemmin MFF, määrittää unionin budjettipainotukset vuosille 2021-2027. Euroopan komissio julkaisi toukokuun alussa pitkään odotetun ehdotuksensa kehyksen rakenteeksi ja budjettilinjojen suuruudeksi.
Komission aloite jätti toiset politiikanalat hykertelemään tyytyväisinä ja toiset valittelemaan katkerina. Maatalous jäi valitettavasti jälkimmäisten kelkkaan, kun Brexitin synnyttämää aukkoa ei pystytty CAP:n osalta paikkaamaan.
Tiukkoja säästöpaineita osattiin odottaa, komission ehdotus ei sinänsä yllätä – CAP:n kokonaispotti vähenee ja rakenne mukautetaan uudistettujen prioriteettien ympärille. Jäsenmaiden vastuu kasvaa maaseudun kehittämisessä ja ympäristövaatimukset ehdollistavat yhä vahvemmin suoria tukia.
CAP:n rahoitusta leikattaisiin komission laskutavan mukaan noin 5 prosenttia. Inflaation vertailutavasta on kuitenkin eriäviä näkemyksiä ja pahimmissa arvioissa todellinen vaikutus suorille tuille olisi yli 10 prosentin luokkaa ja maaseudun kehittämiselle jopa tuplasti.
Viljelijät odottivat enemmän budjettiesitykseltä, maatalouden kannattavuus kun ei ole ollut viime vuosina parhaimmillaan. Brittien budjettiaukko ja uudet turvallisuushaasteet vievät kuitenkin omat osuutensa maataloudelta eikä rahaa ole entiseen tapaan jaossa.
Siitä miten leikkaukset näkyvät viljelijän arjessa tullaan vielä vääntämään antaumuksellisesti. Vahva ja vakaa maatalouspolitiikka on yhä saavutettavissa, kunhan jäsenmaat tekevät osansa tukien jatkuvuuden takaamiseksi.
MFF-ehdotus tarjoaa myös mahdollisuuksia: maatalouden, ruoantuotannon ja biotalouden tutkimukseen varataan tulevalle kaudelle 10 miljardia euroa. Suomi hyötyy tutkimusrahan lisäämisestä, mutta rahoituksen haaliminen vaatii aktiivista vaikuttamista yritysten ja yhteisöjen toimesta.
CAP-uudistus ei tuo kohennusta sellaisenaan maksettaviin tulonsiirtoihin viljelijöille, se on varmaa. Suomen suorat tuet rahoituskauden aikana pienenisivät komission arvioiden mukaan noin 3 prosenttia. Maaseudun kehittämisen rahoitus laskisi vielä enemmän.
Jäsenmaiden vastuu kasvaisi toisen pilarin rahoitusosuuksissa, jossa EU-tuet kulkevat jo nykyisellään käsi kädessä kansallisten tukien kanssa. Kotimaisen ruoantuotannon jatkuvuuden ja maaseudun elinvoiman turvaamiseksi kansallisia tukijärjestelmiä on siis vahvistettava.
Suorien tukien leikkaukset näkyvät enemmän suurilla kuin pienillä tiloilla — komissio kaavailee 60 000 euron tukikattoa. Nykyisellään 80 prosenttia tuista menee 20 prosentille viljelijöistä. Suomessakin tilakoot ovat kasvaneet, mutta reilummalle jaolle on varmasti kysyntää.
Leikkausten vaikutusten minimoimiseksi on varmistettava, ettei viljelijöitä rasiteta turhalla byrokratialla, liian tiukoilla vaatimuksilla tai kohtuuttomilla rangaistuksilla. Lopputulos ei ole oikeudenmukainen, jos samalla leikataan keskeisiä osia tulorakenteista. Sääntöjä ja tarkastuksia on yksinkertaistettava.
Saamme touko-kesäkuun vaihteessa komissiolta tarkemmat lainsäädäntöehdotukset, jotka antavat enemmän näkemystä siitä, miten budjettilinjat käytännössä toteutetaan. Tukien ehdoissa on puskettava Suomen vahvuudet eturiviin ja korostettava haastavien olosuhteidemme taakkaa.
Suomalaiset tilat eivät saa joutua pahimpien leikkurien kurimukseen. Tulen tekemään kaikkeni, jotta maatalouspolitiikka palvelisi jatkossakin pohjoisissa ilmasto-olosuhteissa ja korkeiden tuotantokustannusten varjossa toimivia sinnikkäitä ruoantuottajiamme.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.5.2018.