Venäjä haluaa hajottaa EU:n, IL-blogi

16.5.2019

Venäjä yrittää jatkuvasti heikentää Eurooppaa oman suurvalta-asemansa vahvistamiseksi. Sen tavoitteena on hajottaa EU ja vetää matto alta yli 70 vuotta mantereellamme rauhaa, vakautta ja vaurautta rakentaneilta arvoilta. Demokratia, vapaus ja ihmisoikeudet ovat Kremlille perustavanlaatuinen uhka.

Länsimaisten yhteiskuntien ja kansanvallan kulmakiveen osuvat valeuutiset ja vaalivaikuttaminen ovat tästä räikein esimerkki. Viime viikolla julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan jopa 241 miljoonaa eli noin puolet EU:n väestöstä olivat kymmenen päivän tarkastelujakson aikana mahdollisesti törmänneet venäläisten toimijoiden levittämään harhaanjohtavaan tietoon sosiaalisessa mediassa.

Tämä on hälyttävää monestakin syystä. Ensinnäkin levitettävä valheellinen tieto saattaa olla jo sinänsä vaarallista vaikkapa terveydelle. Esimerkiksi rokotusten väitetään aiheuttavan autismia, minkä seurauksen lapsia jätetään rokottamatta ja he sairastuvat ennaltaehkäistävissä oleviin vaarallisiin tauteihin.

Ja toiseksi, julkista keskustelua myös ohjaillaan disinformaation avulla tehokkaasti esimerkiksi poliittisen tai taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi. Räikeimpiä tapauksia ovat Putinin toiveiden mukaan menneet Yhdysvaltojen viimeisimmät presidentinvaalit ja Brexit-kansanäänestys, joiden aikana venäläisten bottien myötävaikutuksella kärjistyneet jakolinjat rapauttavat yhä kansalaisten luottamusta demokraattisiin instituutioihin.

Venäjä kylvää epäluottamuksen siemeniä korostamalla varsinkin yhteiskuntia jakavia kysymyksiä. Pidemmän päälle vastakkainasetteluiden keinotekoinen voimistaminen ja keskustelun ohjailu pelaavat auttamatta Putinin pussiin heikentämällä eurooppalaista yhteiskuntajärjestystä kohtaan tunnettua luottamusta.

Vastatoimia tarvitaan kipeästi. Eurooppalaiset eivät saa joutua Moskovan vallanhimon ja manipulaation sätkynukeiksi. Venäläisten vaikuttamiseen on puututtava entistä hanakammin tarkistamalla faktoja, lisäämällä läpinäkyvyyttä ja parantamalla medialukutaitoa. Vahva EU on meidän kaikkien etu.

Siksi olen yhdessä romanialaisen meppikollegani Siegfried Mureșanin kanssa ajanut eteenpäin StratCom Plus -hanketta, joka seuraa ja korjaa Venäjän levittämää harhaanjohtavaa tietoa. Vuodelle 2018 neuvottelimme projektille 1,1 miljoonan euron ja tälle vuodelle kolmen miljoonan euron rahoituksen EU-budjetista.

Meillä on vastassamme erittäin laajalle levinnyt, tarkasti kohdennettu ja runsaasti rahoitettu propagandakampanja. Eurooppalaisten arvojen puolustaminen on jokaisen asia ja kaikkien etu silloinkin, kun päivänpolttavat kysymykset jakavat mielipiteitä.

Trollit tekevät vaikutustyötään useiden vuosien aikajänteellä, mutta vaalit ovat aina poikkeuksellisen hyvä tilaisuus kääntää meidät toisiamme vastaan ja kerätä hajaannuksen sato Venäjän laariin. Maa on todistetusti käyttänyt tätä hyödykseen jo lukuisia kertoja. Tehdään näistä eurovaaleista poikkeus.

Julkaistu IL-blogissa 16.5.2019

Yle: Suomalaismepit eri linjoilla EU:n pakotelauselmasta – Sarvamaa: Hautala toimii samaan suuntaan kuin Kreml

6.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) arvostelee vihreiden Heidi Hautalaa Venäjän etujen myötäilystä. Hautala on vastustanut Sergei Magnitskin nimen mainitsemista korruption vastaisessa päätöslauselmassa. ”Kremlin intressissä ei ole se, että Magnitskia liitetään EU-lainsäädännössä ihmisoikeuksiin. Venäjä ei pidä siitä, että EU:ssa puuhataan sen nimistä juttua”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen

Bannonin levottomat liikkeet eivät pitkälle kanna, Maaseudun Tulevaisuus

10.8.2018

Euroopassa viime vuosina aktivoituneet kansallismieliset ryhmittymät ovat tunnetusti saaneet tukea itänaapuriltamme. Putinin hallinto on osoittanut tyytyväisyytensä hajaannukseen, jota nationalismi EU:n piirissä aiheuttaa. Venäjän suunnalta on raotettu kyseenalaisesti myös kukkaron nyörejä kansallisaatteen edustajien tueksi.

Nyt oikeistopopulistit pistävät kapuloita EU:n rattaisiin myös lännestä. Trumpin entinen ykkösnyrkki, Steve Bannon, liittyi heinäkuussa eurooppalaisten nationalistien rintamaan. Bannon rantautuu vanhalle mantereelle ensisijaisena pyrkimyksenään heikentää Euroopan unionia.

Vastikään Belgiassa lanseerattu Liike, ”The Movement”, jonka johtohahmoksi Bannon on ilmoittautunut, pyrkii kokoamaan joukkoja Euroopan liberaalin järjestyksen ravistelemiseksi. Liikkeen perustaja, Trumpin voitosta inspiroitunut belgialaispoliitikko Mischaël Modrikamen sai idean yhdistää Euroopan populistiset voimat, ja visiota toteuttamaan kutsuttiin rapakon takaa suuren maailman menestystarina.

Bannon teki kyseenalaisen uroteon johtaessaan Donald Trumpin voitokasta presidentinvaalikampanjaa. Ansioluettelosta löytyy myös valkoisen talon päästrategin virka, sekä alt-right liikkeen johtopositio. Viekas ja nokkela Bannon on onnistunut haalimaan rutkasti kannatusta, vaikka suhteet valkoiseen taloon ovatkin jo katkenneet Trumpille epämieluisten lausuntojen myötä.

Liike haaveilee oikeistopopulistien voittavan ensi vuoden europarlamenttivaalit ja aloittavan mullistuksen, jossa euroskeptisyys määrittää tulevaisuuden suuntaa. Populistien liikkeisiin onkin syytä suhtautua vakavasti. Demokratiassa mandaatti tulee kansalta ja vaaleissa voi tapahtua mitä vaan. USA:ssa tyytymättömyys vallitsevaan tilaan ja valtaapitävään ”eliittiin” riitti nostamaan Trumpin presidentiksi — voitto, jonka taustalla hääräsi juuri Bannon.

Liike yrittänee alkuun saada riveihinsä puolueita ainakin Italiasta, Unkarista, Puolasta ja Ranskasta. Näistä löytyy vaatimuksiin sopivia kandidaatteja jo entuudestaan. Le Pen, Orbán, Salvini ja muut saattavat hypätä mieluusti mukaan. Muihinkin maihin siirryttäneen, mikäli pyörät lähtevät pyörimään.

Suomalaisittain mielenkiintoista on, että Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-Aho on myöntänyt (HS 27.7.) neuvottelevansa ainakin Italian sisäministeri Matteo Salvinin johtaman Lega Nordin kanssa ensi vuoden vaalien jälkeen europarlamentissa tehtävästä yhteistyöstä.

Eurooppa on kuitenkin Liikkeelle haastava työmaa. Mantereellamme on pitkät juuret myös amerikkalaisvastaisuudelle, ja pelkästään Bannonin mukanaolo riittää aiheuttamaan epäluuloa. Hänen aatteensa tunnetaan — Bannon on kivenkova patriootti, eikä amerikkalaisintoilu herätä varauksetonta sympatiaa Euroopan nationalistipiireissä.

Euroopan kansallismieliset ovat myös varsin sekalainen seurakunta. Niiden kokoaminen yhdeksi poliittiseksi voimaksi europarlamenttiin on vaikeaa, eri valtioiden poliittisilla liikkeillä kun on runsaasti keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Samat oikeistovoimat, joita Liike toivoo riveihinsä, ovat jo pitkään yrittäneet punoa omiakin juoniaan samanmielisten yhteensaattamiseksi.

Elämme tärkeitä aikoja Euroopan historiassa. Meidän on edelleen jatkettava ponnistuksiamme synkän ja sotaisan menneisyytemme lopulliseksi nujertamiseksi. Liikkeen aatepiiriin kuuluvien kansallisten poliittisten puolueiden perusretoriikkaan heijastuu juuri näitä menneisyyden kaikuja; pelkoja, inhoa, epäluuloja ja suoranaista vihanlietsontaa. Tällaisille liikkeille ei ole tilaa minun Euroopassani.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.8.2018.

Yle A-studio: Trump ja Eurooppa napit vastakkain

18.7.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan vain aika näyttää Helsingin huippukokouksen seuraamukset. ”Yhdysvallat on kriisissä ja silloin Eurooppa joutuu kokoamaan rivinsä”, Sarvamaa sanoo.

Katso ohjelma ›

Vaalit sementoivat Putinin suurvaltapolitiikan, Nykypäivä

23.2.2018

Venäjä vahvistaa suurvalta-asemaansa sekaantumalla vaaleihin ja rapauttamalla demokratiaa länsimaissa. Räikein esimerkki on Yhdysvaltojen viimeisimmät presidentinvaalit. Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan viime vuosina myös esimerkiksi Ranskan presidentinvaaleihin, Brexit-kansanäänestykseen, Saksan liittopäivävaaleihin, Itävallan parlamenttivaaleihin sekä Hollannin Ukrainan ja EU:n lähentymiseen tähtäävästä sopimuksesta järjestämään kansanäänestykseen ja maan parlamenttivaaleihin.

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi, Brexit-äänestys ja hollantilaisten kaksi vuotta sitten torjuma EU-Ukraina assosiaatiosopimus menivät Venäjän presidentti Vladimir Putinin toiveiden mukaan. Muissa vaaleissa äänestäjät vaikuttamisyrityksistä huolimatta kannattivat avointa yhteiskuntaa ja yhteisiä demokraattisia arvoja.

Maaliskuussa presidentinvaalit järjestetään vuorostaan Venäjällä. Niitäkään Putin eikä Kremlin koneisto varmasti jätä väliin. Mielenkiintoista on, että vaalit pidetään vaikka voittajasta ei ole epäselvyyttä. Putinin valta ja hyväksyntä perustuvat lopulta kansan ainakin jonkinlaiseen kannatukseen. Vaalit ovatkin Putinille poikkeuksellisen tärkeä mielipidemittaus ja valtakirjan vahvistus. Peukaloinnista ja lukujen vääristelystä huolimatta.

Putinilla ei käytännössä ole vaaleissa varteenotettavaa haastajaa, vaikka muita ehdokkaita on ilmoittautunut kisaan mukaan. Venäjän keskusvaalikomitea myös sulki näkyvimmän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin ulos vaaleista hänen aikaisemmin saamaansa rikostuomioon vedoten. Päätöksen poliittisuudesta tuskin on epäilyksiä.

Venäjän presidentinvaaleissa kiinnostavinta onkin Putinin saama osuus äänistä ja äänestysaktiivisuus. Tuloksen pitää antaa Putinille kiistaton mandaatti, mutta samalla vaalien halutaan näyttävän reiluilta. Venäjälle, ja erityisesti Putinille, länsimaiden arvostus ja hyväksyntä ovat vastakkainasettelusta huolimatta tärkeitä.

Itse vaalipäivä on 18. maaliskuuta. Se on sattumoisin myös Krimin valtauksen vuosipäivä. Valinnan merkitys on selvä ja se vain korostaa Putinin ulkopoliittista linjaa ja Venäjän suurvaltapyrkimyksiä. Kyselyiden mukaan myös suurin osa kansasta tukee Putinin valitsemaa tietä ja pitää Venäjän suurvalta-asemaa tärkeänä.

Venäjän ulkopolitiikan suurin tavoite Putinin aikana on ollut suurvalta-aseman palauttaminen Neuvostoliiton aikaiselle tasolle ja saada sille lännen tunnustus. Kun Putin voittaa vaalit myös Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan jatkaminen saa kansan tuen. Samalla Venäjän ja lännen vastakkainasettelu kiristyy kun Putinilla ei sisäpoliittisista syistä ole mahdollisuutta perääntyä.

Putinin uudelleenvalinta ja sen myötä Venäjän ja lännen vastakkainasettelun vahvistuminen tuntuvat varmasti myös Suomessa. Suomi on kiistatta osa länttä, minkä lisäksi jaamme pitkän maarajan Venäjän kanssa. Venäjän toiminta vaikuttaa myös merkittävästi Suomen kannalta tärkeään Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Suomi ei siis ole puolueeton suhteessa Venäjään. Esimerkiksi EU:n yhteinen linja on otettava huomioon, vaikka tietenkin keskusteluyhteys Putinin kanssa on järkevää säilyttää.

Julkaistu Nykypäivässä 23.2.2018.

Kun pöly laskeutuu, pitää Suomen liittyä Natoon

4.3.2014

Ensin pari kylmää tosiasiaa. Venäjä on ensimmäistä kertaa kylmän sodan jälkeen astunut sotilassaappaallaan eurooppalaisen valtion maaperälle. Se on rikkonut tekemänsä sopimukset, eikä piittaa vastalauseista.

Krimin niemimaalla Venäjällä on geopoliittisia etuja valvottavana. Vladimir Putin on tehnyt useaan kertaan selväksi, että hän aikoo palauttaa Venäjän suurvalta-aseman. Ukrainassa tekosyy miehitykselle on vähintäänkin liioiteltu huoli venäläisväestön kohtelusta. Väestön, joka ei ole ollut minkäänlaisen syrjinnän kohteena, vainosta puhumattakaan.

Lisää jäätävää tosiasiaa: Suurvalta käyttää voimakeinoja naapurin alistamiseen, kun geopoliittiset ja/tai taloudelliset intressit niin edellyttävät, suurvalta-asetelma on sopiva ja jokin jännitettä kasvattava kehitys menee tarpeeksi pitkälle. Ukrainan esimerkissä Krimin niemimaa on Venäjälle strategisesti tärkeä, EU tarpeeksi epäyhtenäinen ja ulkopoliittisesti heikko, sekä opposition kaoottinen nousu valtaan Kiovassa riittävä jännitteen nostaja.

Kun olosuhteet ovat muuten sopivat, nousee ratkaisevaksi kysymykseksi ja kynnykseksi sotilaallisten toimien aloittamiselle lopulta vain yksi asia: niiden hinta. Tämä on se tosiasia, jota suomalaisessa viime sotiemme jälkeisessä turvallisuuspoliittisessa keskustelussa ja päätöksenteossa ei vieläkään ole kyetty käsittelemään.

Hinnalla tarkoitetaan sitä kaikkinaista hintaa, jonka sotilastoimien käynnistäjä arvioi joutuvansa maksamaan hintana pyrkimykselleen saavuttaa asettamansa tavoite. Hyökkääjä maksaa hinnan menetettyinä ihmisuhreina ja lopulta mahdollisesti toteutuvina negatiivisina muutoksina sen poliittiseen ja taloudelliseen vaikutusvaltaan. Lisäksi Venäjänkin tapauksessa mukaan täytyy laskea hinta taloudelle, joka investointien peruuttamisen ja menetettyjen mahdollisuuksien muodossa on todella mittava.

Sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen hinnan arviointi on viimeinen vaihe ennen sotilaallisten toimien käynnistämistä AINA kaikilla valtioilla, kaikissa historiallisissa tilanteissa. Tämä on kiistaton tosiasia, jonka jokainen valtiojohto tietää – onpa se ollut sodassa tai ei.

Kun Ukrainan pöly on aikanaan laskeutunut, täytyy Suomen poliittisen johdon ryhdistäytyä – olivatpa Suomessa silloin hallitusvastuussa mitkä puolueet tahansa. Suomen on tehtävä meille niin kovin vaikeaksi osoittautunut ratkaisu ja aloitettava Nato-jäsenyyden poliittinen valmistelu. Valmisteluun kuuluu olennaisesti myös poliittinen johtajuus, joka tarkoittaa etenkin kansalaisten saattamista näiden kylmien tosiasioiden tasalle.

Vain sotilaallinen liittoutuminen nostaa aggression hinnan Venäjälle liian korkeaksi. Siis sellaisessa tilanteessa, jossa Venäjä joistakin syistä harkitsisi alueellisen koskemattomuutemme loukkaamista. Kaikki muu on toiveajattelua. Maailma ei valitettavasti ole sellainen kuin toivoisimme tai haluaisimme sen olevan.

Nato-jäsenyys ei tietenkään tarkoittaisi sitä, että kaikki turvallisuuttamme tulevaisuudessa uhkaavat tekijät olisi pois pyyhkäisty. Mutta sen toteuttamatta jättäminen on vastuutonta.

Ukrainan kriisi ei aiheuta Suomelle suoraa sotilaallista uhkaa, eikä meidän ole mitään syytä kiirehtiä liittoutumisprosessin käynnistämistä tilanteessa, jossa maailman katseet ovat kiinnittyneet Venäjän toimiin Ukrainassa. Käytännössä Nato-ovi on juuri tällä hetkellä Suomelta siis tavallaan väliaikaisesti myös suljettu. Juuri tällaisen tilanteen takia perustelin vuosien varrella useita kertoja, useilla foorumeilla, miksi Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon. Asia olisi pitänyt pistää kuntoon silloin, kun aika siihen oli paras mahdollinen.

Mutta jos järki voittaa ja tilanne rauhoittuu, saamme uuden mahdollisuuden. Silloin Suomen on toimittava. Tosin Ruotsi saattaa muuttaa jo sitä ennen kokonaistilanteen tekemällä omat johtopäätöksensä ja ratkaisunsa. Ruotsille kelkan kääntäminen on monista syistä helpompaa, ja Natolle Ruotsi myös helpompi hakija ilman nälkävuoden pituista Venäjän rajaa. Jos Ruotsi päätyisi nopeatahtiseen liittoutumiseen, olisi Suomi hankalan paikan edessä.

Näinhän ei pitänyt käydä?

Julkaistu Uudessa Suomessa 4.3.2014.