Ajankohtaista

EU-jäsenmaksu on kannattava investointi Suomen tulevaisuuteen, Nykypäivä

31.5.2018

Euroopan komissio esitteli toukokuun alussa ehdotuksensa EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi. Rahoituskehys on EU:n budjetin ja koko toiminnan kannalta kriittinen. Se asettaa useaksi vuodeksi eteenpäin käytännössä ehdottoman katon Unionin talousarviolle ja ennen kaikkea sille, mitä EU pystyy tekemään.

Esityksen mukaan vuosien 2021–2027 yhteenlasketut EU-budjetit voisivat olla korkeintaan 1135 miljardia euroa. Se tarkoittaa noin 162 miljardia per vuosi. Yksityiskohdat saadaan touko-kesäkuussa, kun komissio antaa ehdotuksensa EU:n rahoitusohjelmiksi. Nyt annettiin isot suuntaviivat.

Eniten euroja käytettäisiin edelleen koheesio- ja maatalouspolitiikkaan. Samalla komissio näkee, aivan oikein, tarpeen rakentaa Euroopalle parempaa tulevaisuutta. Johdonmukaista on, että siihen ehdotetaan myös aiempaa suurempia panostuksia.

Tulevaisuuteen investoitaisiin lisäämällä tutkimuksen ja kehityksen, rajavalvonnan, sisäisen turvallisuuden, koulutusvaihdon sekä kehitys- ja ulkopolitiikan määrärahoja. Tuloksien saaminen ja hyötyjen näkyminen näillä aloilla vaatii luonnollisesti sitoutumista ja paljon aikaa. Kärsivällisyyttä. Niin kuin investoinnit aina vaativat.

Ihmisluonto on kuitenkin malttamaton. Sen vuoksi erittäin tuottoistenkin investointien tekeminen tuntuu usein ylitsepääsemättömän vaikealta. Rahanmeno kirpaisee heti, mutta parempaa tulevaisuutta pitää odottaa. Toisaalta, kun tulokset aikanaan ovat todellisuutta, ei aina muisteta, mistä parannukset johtuvat.

Ehkä tästä syystä kaukokatseisuus ei ole monenkaan EU-jäsenmaan vahvuus. Varsinkaan niiden, jotka vuositasolla laskevat maksavansa Unionin budjettiin liikaa. Valitettavasti Suomi kuuluu tähän porukkaan. Vaikka hallituksen ja valtiovarainministeriön luulisi malttavan nykyhetken lisäksi pitää silmällä tulevaisuutta.

Vahva EU-budjetti nimittäin on isänmaan etu. Niin ristiriitaiselta kuin se monen korvaan kuulostaakin. Innovaatioita ja turvallisuutta on järkevä edistää yhdessä EU-maiden kanssa. Isoihin haasteisiin, kuten muuttoliikkeeseen, pystytään vastaamaan tehokkaammin ja paremmin tuloksin yhdessä. Eurolla saadaan enemmän.

Suomen kannattaisi olla aktiivinen ja rakentava jäsenmaiden välisissä budjettikehysehdotusta ruotivissa neuvotteluissa. Se on paras tapa saavuttaa kansallinen etu ja varmistaa, että EU toimii kaikista parhaimmalla tavalla Suomen hyväksi.

Tästä syystä minulla on kana kynittävänä hallituksen EU:n rahoituskehykseen ottaman virallisen linjan kanssa. Kun vaatimuksia Brexitin aiheuttaman aukon täysimääräisestä huomioimisesta budjetissa lievennettiin karvan verran ja Suomi irtautui ehdottomien nettomaksajien kovimmasta leiristä, meno komission käytävillä helpottui.

Tiukkojen budjettineuvotteluiden ilmapiiri näet läikkyy myös muille sektoreille. Suomelle tärkeiden asioiden läpivienti esimerkiksi maatalouspolitiikassa helpottuu, jos meidän ei odoteta automaattisesti haraavan kaikessa vastaan.

Komission esitys EU:n monivuotiseksi rahoituskehykseksi katsoo tulevaisuuteen. Sen pohjalta on mahdollista neuvotella Suomen kannalta hyvä lopputulos.

Suomen on otettava jäsenmaiden välisissä neuvotteluissa heti rohkea vaikuttajan rooli ja tehtävä kaikkensa, jotta rahoituskehyksestä saadaan sopu ennen ensi kevään eurovaaleja. Tästä myöhästyminen johtaisi auttamattomasti Suomen plus-sarakkeen pienentymiseen.

Hallituksen on syytä tarkistaa linjaansa EU:n rahoituskehykseen. Muuten se sahaa sitä oksaa, jolla me kaikki suomalaiset nökötämme. EU-jäsenmaksu on nimittäin investointi Suomen tulevaisuuteen.

Julkaistu Nykypäivässä 31.5.2018.

Ajankohtaista

Vaalit sementoivat Putinin suurvaltapolitiikan, Nykypäivä

23.2.2018

Venäjä vahvistaa suurvalta-asemaansa sekaantumalla vaaleihin ja rapauttamalla demokratiaa länsimaissa. Räikein esimerkki on Yhdysvaltojen viimeisimmät presidentinvaalit. Venäjä on pyrkinyt vaikuttamaan viime vuosina myös esimerkiksi Ranskan presidentinvaaleihin, Brexit-kansanäänestykseen, Saksan liittopäivävaaleihin, Itävallan parlamenttivaaleihin sekä Hollannin Ukrainan ja EU:n lähentymiseen tähtäävästä sopimuksesta järjestämään kansanäänestykseen ja maan parlamenttivaaleihin.

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi, Brexit-äänestys ja hollantilaisten kaksi vuotta sitten torjuma EU-Ukraina assosiaatiosopimus menivät Venäjän presidentti Vladimir Putinin toiveiden mukaan. Muissa vaaleissa äänestäjät vaikuttamisyrityksistä huolimatta kannattivat avointa yhteiskuntaa ja yhteisiä demokraattisia arvoja.

Maaliskuussa presidentinvaalit järjestetään vuorostaan Venäjällä. Niitäkään Putin eikä Kremlin koneisto varmasti jätä väliin. Mielenkiintoista on, että vaalit pidetään vaikka voittajasta ei ole epäselvyyttä. Putinin valta ja hyväksyntä perustuvat lopulta kansan ainakin jonkinlaiseen kannatukseen. Vaalit ovatkin Putinille poikkeuksellisen tärkeä mielipidemittaus ja valtakirjan vahvistus. Peukaloinnista ja lukujen vääristelystä huolimatta.

Putinilla ei käytännössä ole vaaleissa varteenotettavaa haastajaa, vaikka muita ehdokkaita on ilmoittautunut kisaan mukaan. Venäjän keskusvaalikomitea myös sulki näkyvimmän oppositiopoliitikon Aleksei Navalnyin ulos vaaleista hänen aikaisemmin saamaansa rikostuomioon vedoten. Päätöksen poliittisuudesta tuskin on epäilyksiä.

Venäjän presidentinvaaleissa kiinnostavinta onkin Putinin saama osuus äänistä ja äänestysaktiivisuus. Tuloksen pitää antaa Putinille kiistaton mandaatti, mutta samalla vaalien halutaan näyttävän reiluilta. Venäjälle, ja erityisesti Putinille, länsimaiden arvostus ja hyväksyntä ovat vastakkainasettelusta huolimatta tärkeitä.

Itse vaalipäivä on 18. maaliskuuta. Se on sattumoisin myös Krimin valtauksen vuosipäivä. Valinnan merkitys on selvä ja se vain korostaa Putinin ulkopoliittista linjaa ja Venäjän suurvaltapyrkimyksiä. Kyselyiden mukaan myös suurin osa kansasta tukee Putinin valitsemaa tietä ja pitää Venäjän suurvalta-asemaa tärkeänä.

Venäjän ulkopolitiikan suurin tavoite Putinin aikana on ollut suurvalta-aseman palauttaminen Neuvostoliiton aikaiselle tasolle ja saada sille lännen tunnustus. Kun Putin voittaa vaalit myös Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan jatkaminen saa kansan tuen. Samalla Venäjän ja lännen vastakkainasettelu kiristyy kun Putinilla ei sisäpoliittisista syistä ole mahdollisuutta perääntyä.

Putinin uudelleenvalinta ja sen myötä Venäjän ja lännen vastakkainasettelun vahvistuminen tuntuvat varmasti myös Suomessa. Suomi on kiistatta osa länttä, minkä lisäksi jaamme pitkän maarajan Venäjän kanssa. Venäjän toiminta vaikuttaa myös merkittävästi Suomen kannalta tärkeään Itämeren alueen turvallisuustilanteeseen. Suomi ei siis ole puolueeton suhteessa Venäjään. Esimerkiksi EU:n yhteinen linja on otettava huomioon, vaikka tietenkin keskusteluyhteys Putinin kanssa on järkevää säilyttää.

Julkaistu Nykypäivässä 23.2.2018.

Ajankohtaista

Pussin pohjalta pitää päästä liikkumaan, Nykypäivä

24.11.2017

Ihmisten, tavaroiden ja tiedon kuljettaminen paikasta toiseen on nykymaailmassa koko ajan yhä tärkeämpää. Liikenne synnyttää ajatuksia, erikoistumista ja talouskasvua. Syrjäisen pohjoisen sijainnin takia siihen on välttämätöntä panostaa varsinkin Suomessa. Pussin pohjalta ei ole turhan helppo päästä liikkeelle.

Perusrakenteisiin, olivat ne sitten teitä, raiteita tai terminaaleja, on satsattava tosissaan ensi vuosikymmenellä. Tämä pitää ymmärtää myös Suomessa. Liikenne- ja viestintäministeriö arvioi väylien korjausvelan olevan tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa. Sen verran tarvittaisiin rahaa, jotta tiet, radat ja vesiväylät saataisiin tarpeeksi hyvään kuntoon.

Näitä asioita kannattaa miettiä myös yhdessä. Rajat ylittävät hankkeet ovat välttämättömyys nykymaailmassa. Koko liikennesektori ja infrastruktuuri ovat tärkeitä ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaalle liikkuvuudelle. Myös talouskasvun edistäminen ja ilmastonmuutoksen ehkäisy vaativat kansainvälistä yhteistyötä.

Hyvien kulkuyhteyksien rakentaminen ja ylläpito Eurooppaan, Norjaa ja Venäjää unohtamatta, merkitsevät itseasiassa Suomelle paljon enemmän kuin keskieurooppalaisille valtioille. Ne kun ovat maantieteellisen sijaintinsa ansiosta automaattisesti hyvällä paikalla.

Eurooppalaiseen liikenneverkkoon tehdyt investoinnit ovat hyvä esimerkki järkevästä EU-rahoituksesta. Tavoitteena on kehittää Euroopan laajuinen toimiva teiden, raiteiden, vesiväylien, satamien ja lentokenttien verkosto. Komissio on laskenut sen kasvattavan bruttokansantuotetta 1,8 %, tuovan 13 miljoonaa työvuotta ja vähentävä hiilidioksidipäästöjä seitsemän miljoonaa tonnia Euroopassa vuoteen 2030 mennessä. Lyhyesti sanottuna siis hyvinvointia.

Liikenneverkkojen rakentamisen ja ylläpidon lisäksi on katsottava tulevaisuuteen, edistettävä innovaatioita ja panostettava yksityisten investointien houkuttelemiseen. Uusien teknologioiden käyttöönottoa, puhtaiden polttoaineiden kehittämistä ja automaatiota pitää edistää. Myös yksityinen raha on saatava työskentelemään yhteisten tavoitteiden eteen. Se edellyttää tarkoituksenmukaista ja ennustettavaa lainsäädäntöä sekä Suomessa että EU:ssa.

Liikenteen rakenteet ovat kuitenkin julkisia hyödykkeitä, joten myös niiden rahoitus on asianmukaista hoitaa julkisin varoin. Silloin suunnittelu ja valinta tehdään liikennepoliittisin perustein.

Suomen tavoin myös EU:ssa jäsenvaltiot ovat budjettineuvotteluissa olleet valmiita vuosi toisensa jälkeen nipistämään ja höyläämään liikenteestä. Ymmärrän, että esimerkiksi turvallisuus ja maahanmuutto aiheuttavat budjettipaineita. Muuttuvalla kansainvälisellä ympäristöllä ei kuitenkaan voi hyvällä omallatunnolla perustella kestävän yhteiskunnan rakenteiden ylläpidon ja kehittämisen laiminlyömistä.

Neuvottelut EU:n seuraavasta pidemmän aikavälin budjetista käynnistyvät ensi vuonna. Viimeistään silloin Suomen ja muiden jäsenvaltioiden olisi hyvä muistaa, että perussopimusten mukaan liikennepolitiikka kuuluu sekä EU:n että jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siihen pitää panostaa rohkeasti kaikilla tasoilla.

Pitkäjänteinen eurooppalainen liikennepolitiikka ja -rahoitus tuottavat tulosta. Oikeasti hyödyllisiä hankkeita olisi paljon enemmän, kuin mitä voidaan tällä hetkellä rahoittaa.

Julkista rahaa pitää tietenkin käyttää harkiten ja hyvin perustein. Eurooppalaisen liikenneverkon kehittäminen on mielestäni sitä kaikkein parasta ja hyödyllisintä rahankäyttöä. Toimiva ja nykyaikainen eurooppalainen liikenneinfrastruktuuri hyödyttää kaikkia jäsenmaita. Mutta erityisesti Suomea.

Julkaistu Nykypäivässä 24.11.2017.

Ajankohtaista

Brexit on kultaakin kalliimpi tilaisuus uudistaa Euroopan unionia, Nykypäivä

25.8.2017

EU:n suurimman maksumiehen Iso-Britannian päätös lähteä Unionista on kieltämättä vaikea paikka Euroopalle niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Se pakottaa katsomaan peiliin ja miettimään, miksi EU on olemassa. Mitä EU:n pitäisi tehdä ja miten se rahoitetaan.

2018 on oletettavasti viimeinen vuosi, kun Iso-Britannia on EU:n jäsen. Sen jälkeen EU:n vuosittaisesta budjetista lähtee 10–13 miljardia euroa laskutavasta, punnan kurssista ja brittien kanssa neuvotelluista sopimuksista riippuen. Se ei ole mikään pikkusumma tilanteessa, jossa jokaisella eurolla on pakko saada aikaisempaa enemmän aikaan.

Brexitin kanssa samaan saumaan osuvat myös EU:n seuraavan, vuoden 2020 jälkeistä aikaa koskevan, pidemmän tähtäimen budjettisuunnitelman neuvottelut jäljelle jäävien jäsenmaiden kesken. Rahoituskehys käytännössä antaa suuntaviivat vähintäänkin viideksi vuodeksi eteenpäin ja kertoo selvin numeroin, missä EU:n painopisteet ovat. Talouden ja maahanmuuton aiheuttamat haasteet ovat osoittaneet, että merkittäviin korjausliikkeisiin ja tarkistuksiin olisi tarve myös ilman Brexitiä.

Maksajien määrän vähentyminen yhdistettynä uusiin tarpeisiin on vaikea yhtälö. Käytännössä rahoitusta voidaan leikata nykyisiltä politiikoilta, kuten yhteiseltä maatalouspolitiikalta tai rakennerahastoilta, tai etsiä lisää tulonlähteitä. Valitettavasti kansalliset hallitukset eivät vaikuta olevan valmiita aidosti uudistamaan systeemiä.

Euroopassa tuntuu kuitenkin olevan laaja yhteisymmärrys siitä, että EU:n on panostettava enemmän turvallisuuteen ja työpaikkojen luomiseen. Ja että tämän pitää näkyä myös Unionin rahankäytössä. Mutta valtaosa jäsenmaista, Suomi mukaan lukien, ei kuitenkaan halua kasvattaa EU:n budjettia tai edes täyttää Iso-Britannian siihen jättämää aukkoa.

Tämä ei ole kestävää tai vastuullista politiikkaa. Tällä hetkellä työllisyys ja puolustus kuuluvat jäsenmaiden vastuulle. Jos EU:n halutaan tekevän enemmän myös näiden asioiden eteen, siihen on annettava asianmukaiset voimavarat. Ei sovi unohtaa, että kansalaiset haluavat EU:n toimivan vahvemmin varsinkin turvallisuuden saralla.

EU:n jäsenvaltioiden on jo korkea aika ymmärtää, että nykyisistä haasteista ei selvitä pienellä viilaamisella, nipistämisellä ja tehostamisella. Näille kaikille on kiistatta tarvetta, mutta ainoa todellinen ratkaisu on EU:n budjetin kasvattaminen ja sen rakenteen uudistaminen. Maatalous- ja koheesiopolitiikkaa on tarkasteltava kriittisesti, rahat käytettävä tehokkaasti ja jäsenmaksuvähennyksistä päästävä eroon. Mutta myös rahaa tarvitaan lisää.

Kaikki odottavat EU:lta enemmän. Maahanmuuttoon on varauduttava. Yhteisistä rajoista ja sisäisestä turvallisuudesta on huolehdittava. Eurooppalaista puolustusyhteistyötä halutaan viedä eteenpäin. Myös talouskasvusta on pidettävä huolta. Mutta EU:n resurssit on jo nyt venytetty äärimmilleen. Pinnalla yritetään pysyä siirtämällä rahaa budjetin sisällä kohdasta ja toiminnasta toiseen. Se on vastuutonta.

Ymmärrän, että rahan löytäminen jäsenvaltioista on vaikeaa istuville kansallisille hallituksille. Sitä kun ei ole koskaan tarpeeksi edes jäsenmaiden toimivallassa olevien asioiden hoitamiseen. Mutta jos EU:n resursseihin ei haluta panostaa, niin turha siltä on myöskään odottaa vaikuttavaa toimintaa. Jäsenmaksujen lisäksi onkin mietittävä muita mahdollisia tulonlähteitä.

EU:n budjettiyhtälön ratkaiseminen ei ole helppo tehtävä. Mutta vaikeuksien ei saa antaa sumentaa silmiä isolta kuvalta. EU:n budjettiin maksetut eurot eivät häviä kuin tuhka tuuleen. Oikein käytettynä niillä saadaan aikaan paljon enemmän turvallisuutta ja talouskasvua kuin mihin Suomi yksinään pystyisi.

Julkaistu Nykypäivässä 25.8.2017.

Ajankohtaista

Nuorilla on tärkeä tehtävä Euroopassa, Nykypäivä

30.5.2017

Eurooppa oli pitkään menossa väärän suuntaan. Talouskriisin myötä kasvanut työttömyys, viime vuosina nopeasti lisääntynyt maahanmuutto ja ylipäätään pettymys siihen, että oma elämä ei enää parantunutkaan entiseen malliin, osaltaan edistivät populismin ja euroskeptisyyden nousua. Brexit oli tämän kehityksen huipentuma.

Hollannin ja Ranskan vaalien tulokset ovat kuitenkin antaneet hyvän tilaisuuden muuttaa suuntaa. Ihmiset ovat äänestyskopeissa näyttäneet suhtautuvansa Eurooppaan myönteisesti. Lisäksi kaikki merkit näyttävät siihen suuntaan, että tulos tulee olemaan samankaltainen myös Saksan syksyisissä liittopäivävaaleissa.

Viimeaikaisista vaaleista voidaankin vetää kahdenlaisia johtopäätöksiä. Ensinnäkin kokoomuslainen politiikka puree meillä ja Euroopassa. Sosiaalidemokraatit taas näyttävät etsivän itseään. Toiseksi nuoret äänestävät Euroopan puolesta ja yhteistyöhön kykeneviä ehdokkaita vaikeista ajoista ja korkeasta nuorisotyöttömyydestä huolimatta. Vilpitön kiitos siitä. Nyt voidaan toivottavasti lopettaa sisäänpäin käpertyminen ja ryhtyä rakentamaan tulevaisuutta.

Lopulta kuitenkin politiikan sisältö ratkaisee sen, millaisia tulevista vuosista ja vuosikymmenistä tulee. Eurooppaa ei aina ole helppo pitää yhdessä, mutta se on ainoa tapa voittaa.  Ja tässä erityisesti nuorilla sukupolvilla on merkittävä rooli. Siksi pyydänkin teitä oleman aktiivisia, kiinnostuneita ja jopa innostuneita Euroopasta.

Esimerkiksi Erasmus-vaihto ja Interrail ovat korvaamattomia mahdollisuuksia tutusta elämään ja ihmisiin Suomen ulkopuolella. Erasmus on kiistatta EU:n onnistunein rahoitusohjelma. Samassa paketissa yhdistyvät koulutus sekä eurooppalaisen identiteetin ja yhteenkuuluvuuden rakentaminen. Se on myös mahdollisuus pitää huoli historian tuntemuksesta ja katsoa sitä vähän toisestakin näkökulmasta. Euroopan unioni kun on pohjimmiltaan rauhanprojekti.

30 vuotta toiminnassa ollut ohjelma on tukenut tähän mennessä yhteensä yli 9 miljoonaa ihmistä ja tahti kiihtyy. Pelkästään vuosina 2014–2020 tähtäimessä on lähettää noin neljä miljoonaa nuorta Eurooppaan. Edes paatuneimmat EU-kriitikot eivät halua kieltää nuorilta mahdollisuutta kansainvälistymiseen.

Nuorista on kuitenkin pidettävä huolta myös kotona. Talous näyttää vihdoin kääntyneen Suomessakin heikkoon nousuun ja nuorisotyöttömyys on Euroopassa ohittanut korkeimman huippunsa. Pahin taitaa olla ohitse, mutta vastaavaa tilannetta ei saa päästää syntymään enää uudestaan.

Työttömyys on aina henkilökohtainen tragedia, mutta myös yhteiskunnallisesti huolestuttavaa. Laskevien verotulojen ja nousevien työttömyysturvamaksujen lisäksi työttömät ovat muuta väestöä suuremmassa vaarassa syrjäytyä ja joutua yhteiskunnan ulkopuolelle, mikä vaikuttaa myös turvallisuuteen. Menneistä vuosista ja vuosikymmenistä pitää ottaakin opiksi monella tapaa.

Euroopan parlamentti seisoo vahvasti sekä Erasmuksen että nuorisotyöttömyysaloitteen takana. Saimme molemmille lisärahoitusta viime syksynä EU:n budjettineuvotteluiden yhteydessä. Vuosina 2017–2020 Erasmus-ohjelman rahoitusta lisätään 100 miljoonalla ja nuorisotyöttömyysaloitteen 1,2 miljardilla eurolla. Lisäksi komissio julkaisi aikaisemmin tällä viikolla nuorisoaloitteen, jonka tarkoituksena on seurata paremmin esimerkiksi sitä, miten vastavalmistuneet työllistyvät.

Nyt on aika panostaa vastuulliseen talous- ja koulutuspolitiikkaan sekä helpottaa nuorten siirtymistä työelämään. Investoida tulevaisuuteen. EU:n rahkeet riittävät kuitenkin vain tiettyyn pisteeseen saakka. Talous-, koulutus- ja työllisyyspolitiikka kun suurimmaksi osaksi ovat kansallisten hallitusten päätäntävallassa.

Julkaistu Nykypäivässä 26.5.2017.

Ajankohtaista

Puolustuksen vapaamatkustajat, Nykypäivä

24.2.2017

Puolustusbudjetteja on leikattu ja asevoimia kutistettu ympäri Eurooppaa talouskriisin seurauksena erityisesti vuodesta 2010 lähtien. Näin siitäkin huolimatta, että terrori-iskut, Ukrainan kriisi ja Venäjän arvaamattomuus sekä pitkään jatkunut Syyrian sota olisivat vaatineet toisenlaista reaktiota.

Puolustusmenojen leikkaus on ollut myös pidemmän aikavälin suuntaus. Tukholman rauhantutkimuslaitoksen mukaan puolustukseen käytettiin Euroopassa vuonna 2015 noin 8,5 prosenttia vähemmän rahaa kuin vuonna 2006. Kun puhutaan sadoista miljardeista, se ei ole mikään pikkusumma. Tosiasiassa Euroopan puolustuksen alasajo aloitettiin kuitenkin jo paljon aiemmin, Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990-luvulla.

Tämän hetkisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on huutava tarve vakaudelle ja turvallisuudelle. Trumpin antama viimeinen herätys tulee tarpeeseen. Hänen vaatimuksensa puolustusmäärärahojen nostamisesta Euroopassa ja vastuun kantaminen omasta puolustuksesta eivät ole kohtuuttomia.

Toisaalta EU:lla on maailman toisiksi suurin puolustusbudjetti. Kun kansalliset puolustusbudjetit lasketaan yhteen, EU-maat käyttävät puolustukseensa noin 203 miljardia euroa. Yhdysvallat käyttää puolustukseen ylivoimaisesti eniten, noin 565 miljardia euroa vuodessa. Vertailun vuoksi Kiinan vuosittainen puolustusbudjetti on noin 185 miljardia euroa ja Venäjän 67 miljardia euroa.

Eurooppa ei kuitenkaan ole maailman toisiksi suurin sotilasmahti. Paljon rahaa kuluu päällekkäisyyksiin, minkä lisäksi rakenteet ja kalusto eivät aina ole yhteensopivia. Myös EU:n perussopimukset rajoittavat tehokkaasti Unionin puitteissa tehtävää yhteistyötä. Tällä hetkellä se on lähinnä kriisinhallintaa ja tutkimusta.

Kansallisvaltion tärkeimpiin tehtäviin kuuluu sen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden takaaminen, minkä vuoksi puolustus on EU:ssa jätetty jäsenmaiden toimivaltaan. Mutta kansalaiset, YK ja Nato odottavat EU-mailta enemmän, kuin mitä ne tällä hetkellä tekevät.

Nyt Yhdysvallat kattaa noin 70 prosenttia Naton puolustusmenoista. Sen lisäksi vain Iso-Britannia, Viro, Puola ja Kreikka käyttävät Naton asettaman tavoitteen mukaisesti yli kaksi prosenttia bruttokansantuotteestaan puolustukseen.

Mikään valtio ei voi laskea maansa puolustusta pelkkien turvatakuiden varaan. Jossain vaiheessa liittolaiset kyllästyvät vapaamatkustajiin. Oli sitten kyse EU:sta tai Natosta.

Puolustuksen parantaminen Euroopassa vahvistaisi sekä EU:ta että Natoa, jonka 28 jäsenestä 21 on EU-maita. Ensimmäinen hyvä uutinen on, että eurooppalaiset Nato-maat kasvattivat puolustusbudjettejaan noin 3,8 prosentilla viime vuonna.

Pelkkä budjetin kasvattaminen ei kuitenkaan riitä vaan EU-maiden pitää ottaa myös kaikin puolin vahvempi rooli NATO:ssa. Yhdysvallat on tietenkin yhä tärkeä kumppani ja Naton merkittävin jäsen. Mutta myös eurooppalaisten pitää kantaa kortensa kekoon. Muuten sulkeutunut ja sisäänpäin käpertyvä ajattelu voi päästä valloilleen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.

Naton eurooppalaisten jäsenten yhteistyön tiivistyminen olisi tilaisuus myös Suomelle. Suomen turvallisuuden kannalta on keskeistä sitoutua sekä eurooppalaiseen että transatlanttiseen monenkeskiseen yhteistyöhön. Kehityksen ulkokehälle ei missään tapauksessa saa jäädä varsinkaan nyt, kun Naton laajeneminen voi pysähtyä Montenegroon.

Julkaistu Nykypäivässä 24.2.2017

Ajankohtaista

Nykypäivä: Mepit pitävät pakotteet yhä edelleen työkalupakissa

25.11.2016

Petri Sarvamaan mukaan Venäjän valitsema linja on huolestuttava. EU:n linja ei kuitenkaan saa horjua. ”Emme hyväksy Venäjän toimia ja kansainvälisten lakien rikkomista”, Sarvamaa sanoo. Artikkeli sivulta 30 alkaen.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

EU:n budjetti odottaa vallankumousta, Nykypäivä

Maailma muuttuu hurjaa vauhtia. Venäjä ottaa Krimin ja pommittaa Syyriassa. Muuttoliikkeen aalto yllättää Euroopan. Britit lähtevät Euroopan unionista. Yhdysvalloissa kansa on enemmän kuin kahtia jakautunut. Trumpin valinta kertoo jonkinasteisesta vallankumouksesta, jonka pontimena on kansan enemmistön syvä vieraantuminen ja uurnille lähteiden enemmistön pettymys vallinneen politiikan olemukseen. Tulevaisuus tuntuu yhtä arvaamattomalta.

Tällaiset ajat ovat ennennäkemätön haaste Euroopan unionille. Toistaiseksi EU:n kyky, siis jäljelle jäävän 27 valtion yhteinen kyky vastata ympärillä riehuvaan muutokseen ei ole ollut järin vakuuttava. Tästä käy esimerkkinä vanhaan kiveen hakattu unionin rahoituskehys. Syksyn aikana on käynyt selväksi, että jäsenvaltiot uskovat vanhan sapluunan toimivan edelleen.

Kuluneen vuoden aikana pääsimme ensimmäistä kertaa yrittämään seitsemän vuoden rahoituskehyksen tarkastelua sen puolivälissä. Parlamenttia, kuten komissiota ja neuvostoakin sitoo kuitenkin se vanhaan kiveen hakattu kaiverrus. Vuosina 2014-2020 EU on kaavaillut käyttävänsä yhteensä 1 087 miljardia euroa.  Se on noin prosentti kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Tämän kehyksen puitteissa yhteistä rahaa pitäisi käyttää järkevällä tavalla.

Ongelma on tietysti se, että kun kehyksestä sovittiin vuoden 2013 helmikuussa, eivät muutoksen tuulet puhaltaneet nykyisellä voimalla. Ongelma syntyy siitä, että EU:n ohjelmat kulkevat pitkissä köysissä. Kolme neljännestä budjetista käytetään koheesioon ja maatalouteen, ja niihin menoihin on sitouduttu vuosikausiksi eteenpäin.

Samaan aikaan EU:n rahoituksen merkitys on jäänyt kansalaisille hämärän peittoon. Konkreettisia esimerkkejä rakennepolitiikan hyvää tekevästä vaikutuksesta löytyy ympäri Eurooppaa, mutta hyvinvoinnin lisääntyessä esimerkit tuntuvat jäävän yhä kaukaisemmiksi. Puolalaisilla, unkarilaisilla, tshekeillä, slovakeilla, romanialaisilla ja bulgarialaisilla ne ovat ympäröivää todellisuutta. Siksi he pitävät EU:ta hyvänä asiana.

Vaikeinta on tulevan ennustaminen, kuten tiedetään. Siksi pitäisi löytyä yhteistä tahtoa sopia siitä, että jos ympäröivä todellisuus sitä edellyttää, voidaan rahoituskehyksen sisällöstä poiketa oleellisella tavalla kesken rahoituskehyskauden.

Jo brittien lähtö vaikuttaa aivan olennaisella tavalla. Jäsenvaltiot päättävät maksuosuutensa EU:n budjettiin aina vuosi kerrallaan. 2015 brittien maksuosuus EU:n budjetista oli noin 18,2 miljardia euroa eli noin 12 %. Jos tämä summa häviää EU:n budjetista, se ei ole mikään pikkujuttu. Varsinkin kun tehtävää on enemmän kuin koskaan.

Myös jäsenvaltiot tietävät tämän. Valitettavasti näyttää siltä, että tieto ei muutu yhteiseksi tahdoksi ja toimeksi. Jos jäsenvaltioille kelpaa ratkaisuksi se, että yhteistä pottia vain pienennetään, on kyseessä EU:n antautuminen.

Talouskasvu on jo pitkään ollut EU:n alueella heikkoa ja sellaisena sen ennustetaan jatkuvankin. Jäsenmaiden tiukka asenne EU:n budjettiin on ymmärrettävä, mutta viisas se ei ole. Kansalaisille ja veronmaksajille pitää antaa selkeä viesti julkisten rahojen tehokkaasta ja järkevästä käytöstä. Tämä edellyttää jäsenvaltioiden yhteisiä talkoita sen eteen, että varat myös käytetään tehokkaasti. Äänestäjät tunnistavat kaunopuheen, vähempi ei riitä.

Julkaistu Nykypäivässä 25.11.2016