Ilmastoahdistus riistää lapsilta uskon tulevaisuuteen, IL-blogi

24.5.2019

Huoli tulevaisuudesta on ollut viime aikoina yhteiskuntamme selvin yhteinen maaperä. Erilaisia uhkakuvia vilisee terveysuhista populismin nousuun. Eniten näkyvyyttä on saanut pelko ilmaston tilasta.

Minua taas huolestuttaa se, miten kaikki tämä panikointi vaikuttaa lapsiin.

Maanantaina lähes 400 psykologia ja psykologian opiskelijaa allekirjoittivat päättäjille lasten oikeuksiin vetoavan adressin ilmaistakseen huolensa nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista, jota ilmastokriisi on lisännyt.

Myös YLE uutisoi hiljattain (3.5.2019) nuorten ilmastoahdistuksesta, joka voi näkyä nukkumisen ja jaksamisen haasteina sekä negatiivisten tunteiden kirjona. Ammattipsykologin mukaan yleisiä ihmisten kuvaamia tuntemuksia ovat pelko, suru, viha, syyllisyys, häpeä, epätoivo, voimattomuus ja riittämättömyyden kokemus. Paino sanalla ”yleisiä”.

Tunteet itsessään eivät toki ole huono asia, mutta mistä se kertoo että nuortemme mielenmaisemaa hallitsevat tällaiset sävyt? Pahoinvoinnin lisäksi ilmastoahdistus ilmenee elämäntapamuutoksina. Ilmastolakkopäivänä 7-vuotias kertoi TV-uutisissa lopettaneensa juuston syömisen.

Tämä on ihan oikeasti vakava asia. Homma on mennyt täysin överiksi. Lasten kehityksen kannalta yksi haitallisimmista asioista on, jos aikuiset tuntevat olonsa neuvottomiksi ja epävarmoiksi.

Vähintään yhtä ongelmallista lapsen kasvun kannalta on varttua lähes uskonnollisen fanaattisuuden ilmapiirissä. Sellaisessa, jossa kyseenalaistamattomat normit ja ulkoinen paine tukahduttavat nuoren kyvyn nähdä tulevaisuudessa mitään muuta kuin ympäröivän kuplan sinne maalaamia uhkakuvia.

Ilmastoahdistuksen ilmapiirissä esiintyy nyt näitä molempia yhtä aikaa. Aikuisten tehtävänä olisi huolehtia, etteivät lapset koe olevansa vaikeiden asioiden kanssa yksin. Sen sijaan isot lietsovat paniikkia,  jonka pienet ottavat kantaakseen.

Uskomattominta tässä kaikessa on se, että samalla kun lapsemme näkevät painajaisia maapallon tuhoutumisesta ja vastuuntuntoiset nuoremme ovat valmiita uhraamaan haaveet perheestä, täysikasvuiset kansalaiset tilailevat kiinalaisesta nettikaupasta ennätystahdilla joogamattoja ja kierrätysmuovisiksi merkittyjä sandaaleita. Moni aikuinen oikeuttaa itselleen vihreäksi maalattua humpuukia, kun seuraava sukupolvi murehtii voivatko he syödä kouluruokaa.

Tällainen ahdistus ei kuulu lasten harteille. Samalla nousevaa ja valveutunutta sukupolvea ei kuitenkaan voi sulkea tietämättömyyteen ympäröivästä maailmasta.

Mikä siis on vastaus? Sen pitäisi olla tasapainottavan informaation lisääminen. Yksisilmäisyyden ja vinoutuneen tiedon torjuminen.  Mutta miten tällainen viesti voisi levitä, jos mediassakin vallitsee vain yhden totuuden resepti?

Ääntään eivät ole saaneet läpi enää 10 vuoteen ilmastoskeptikot. Jos ovat, heidät esitetään ainutlaatuisina poikkeuksina ja joskus ihan hörhöinäkin. Kuitenkin juuri näkemyksien rikkautta tarvitaan, jotta saamme välitettyä seuraavalle sukupolvelle realistisen tilannekuvan. Ja tärkeän viestin: maailmanloppu ei ole vielä tullut, eikä toivoa ole menetetty.

Julkaistu IL-blogissa 24.5.2019.

Tuleeko suvivirrestä tällä menolla suruvirsi?, IL-blogi

11.5.2019

Koulun vointi on yhteiskunnan voinnin kuva ja me laskemme ja nousemme koulumme mukana. Minusta meillä ei mene nyt kovin hyvin.

Muutokset yhteiskunnassa ja yhteiskunnassa vallitseva arvomaailma heijastuvat suoraan kouluun.

Suomalainen peruskoulu luotiin välttämään kansan kahtiajakautumista, eriarvoisuutta. Se takasi kaikille samat mahdollisuudet kouluttautua sukupuolesta tai perheen taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Näin tapahtuikin pitkään. Nyt näyttää, että koulu on kriisissä ja liian suurissa muutospaineissa. Poliittiset päätökset leikata koulutuksen määrärahoja eivät ole olleet kauaskatseisia. Määrärahaleikkaukset näkyvät suurina luokkakokoina, opetusmateriaalin puutteina ja riittämättömänä tukena erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille. Jos yhteiskunta voi huonosti ja jakautuu, sama tapahtuu myös kouluissa. Opiskelijat jakautuvat nyt kouluissa helpommin menestyjiin ja putoajiin. Perheiden henkinen pahoinvointi tai vähäosaisuus näkyy. Maahanmuutto on myös tuonut valtavan haasteen koulukentälle, maahanmuuttajalasten kotiuttamiseen ja kielenopiskeluun tulisi löytää rahaa ja resursseja.

Nykyinen opetuskäytäntö painottaa oppilaiden itseohjautuvuutta, opetusteknologiaa ja uusia opetusympäristöjä luokkahuoneiden sijaan. Vallalla on hieno ajatus inkluusiosta, jossa kaikki lapset, erilaisista oppimisvaikeuksista huolimatta, opiskelevat samoissa ryhmissä. Toimivia ja lasten etuja palvelevia erityiskouluja lakkautettiin erityisesti 2000-luvulla. Nyt lakkautetaan erityisluokkia, jossa pieni ryhmäkoko ja koulutettu erityisopettaja tukisi lasten monimuotoisuutta ja oppimisvaikeuksia. Opetusryhmistä tulee liian heterogeenisia, samassa ryhmässä voi olla useita erityistä tukea tarvitsevaa lasta, monella eri diagnoosilla. Opettajan aika menee ryhmän hallintaan ja erityisoppilaista huolehtimiseen eikä opettamiseen ja päivä venytetään opettajien ja oppilaidenkin selkänahasta.

Lukiolaisen elämä on stressin hikeä. Pojat on unohdettu pääsykoeuudistuksessa jonnekin marginaaliin. Näin pienellä kansalla ei ole tähän varaa, meidän toivomme on tulevaisuudessa, nuorissa ja viisaassa kasvatuksessa, jota voi ylpeänä Euroopassa ja maailmalla esitellä.

Juuri tulleen tutkimuksen mukaan ennen suositut opettajankoulutuslaitokset menettävät hakijoitaan. Tärkeä osa Suomen koululaitoksen menestystarinaa ovat olleet pätevät, koulutetut ja motivoituneet opettajat. Etenkin varhaiskasvatuksen puolella hakijamäärä opettajankoulutukseen on romahtanut. Palkka tuskin ennenkään on ollut suuri syy alalle hakeutumiseen, mutta nyt näyttää että itse työ ei houkuttele. Tieto koulujen olosuhteista on kantautunut ja se kuuluisa kutsumus on syystäkin kateissa. Opettajat vaihtavat alaa herkemmin ja jäävät myös ennenaikaisille eläkkeille.

Suomen koulutusjärjestelmää ollaan ainakin puheen tasolla markkinoimassa maailmalle yhtenä tärkeänä vientiartikkelina, mutta onko kohta, mitä viedä tai ylpeänä esitellä. Suomella ei ole varaa menettää näitä ammattikasvattajia eikä hienoa hyväksi todettua koulujärjestelmää. Koulun ja koulutuksen rooli yhteiskunnan, yhteisön, rauhan ja hyvinvoinnin ylläpitäjänä ja rakentajana on edelleen merkittävä, ellei merkittävin.

Julkaistu IL-blogissa 11.5.2019

Hyvän olon sirkus

18.4.2019

Sirkuksen merkityksen ymmärtää parhaiten katsomalla esityksestä haltioituneen lapsen silmiin. Silmien kimallus kertoo tunteista ja kokemuksista, joita ei voi sanoin ilmaista. Uskon, että sirkuksen tuomalla riemulla, iloisella jännityksellä ja myötäelämisen mahdollisuudella on valtava merkitys pienen ihmisen kasvulle. Sirkus tekee hyvän olon ja hyvä olo tekee maailmasta aina piirun verran paremman.

Itse olin pieni poika 1960-luvun lopulla. Tuolloin kävin kerran ihmettelemässä Helsinkiin saapunutta ”Moskovan suurta sirkusta”. Kokemus jäi mieleen loppuelämäksi, mutta en osannut kuvitella, miten upea tulevaisuus suomalaisella sirkuksella olisi edessään. 1970-luvulla aloittanut Sirkus Finlandia on noussut kovalla työllä, omistautumisella ja suomalaisella sisulla maailman telttasirkusten huippujen joukkoon.

Olen onnellinen siitä, että nykyajan suomalaisilla lapsilla on Sirkus Finlandia. Vien joka syksy nuorimmaiseni katsomaan ja kokemaan sirkuksen ihmeet. Hän on vielä lapsi, ja hänen silmiensä kimallus kertoo sen työn arvokkuudesta, jota suomalaiset uuden polven sirkustaiteilijat tekevät. Sirkuslaisten puolesta tunnen ylpeyttä, koska he tekevät maailmasta vähän paremman. Aika tärkeää työtä siis.

Julkaistu Sirkus Finlandian ohjelmalehdessä.

360°: ”Nukkuvien puolueella ei ole edustusta EU-parlamentissa”

15.3.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan vuonna 2009 päivitetty EU:n perussopimus on antanut parlamentille paljon aiempaa enemmän valtaa päättää siitä, mitä meitä kaikkia koskevassa lainsäädännössä lukee. Suomalaisten äänestysaktiivisuus eurovaaleissa on kuitenkin ollut vähäistä. ”Mikäli äänestysprosentti jää alle neljänkymmenen prosentin, voidaan kysyä, edustaako tämä enemmistöä Suomen kansasta”, Sarvamaa pohtii.

Lue uutinen ›

Kevätterveiset mepiltäsi, Uutiskirje

8.3.2019

Helmikuuta on tahdittanut vilkas valiokuntatyöskentely sekä Strasbourgin täysistunto, jossa äänestettiin muun muassa eläinkuljetuksista sekä EU:n ja Singaporen välisestä vapaakauppasopimuksesta. Kokoomuksen poliittisessa ryhmässä EPP:ssä tunteita on kuohuttanut EU:n ydinarvoja halventava Unkarin Fidesz-puolue, joka olisi korkea aika erottaa ryhmän riveistä.

Asianmukaista ja tehokasta rahankäyttöä valvomassa

Kansalaisvapauksien ja talousarvion valvontavaliokunnissa tenttasimme ehdokkaita Euroopan ensimmäiseksi pääsyyttäjäksi, joka tulee Euroopan syyttäjänvirastossa tutkimaan EU-varoihin kohdistuvia petoksia ja rahanpesua. Keskustelin myös Euroopan petostentorjuntaviraston pääjohtajan Ville Itälän kanssa uuden viraston mahdollisuuksista parantaa talousrikollisuuden torjuntaa EU:ssa.

Talousarvion valvontavaliokunta tuki ajamaani linjaa äänestyksissä vastuuvapausraporteista, joiden avulla varmistetaan EU-rahankäytön sääntöjenmukaisuus ja tehokkuus. Painotin kannassani, että virastojen valvonnassa tulisi paremmin ottaa huomioon veronmaksajien rahoilla aikaansaadut konkreettiset tulokset. Raportit siirtyvät seuraavaksi parlamentin täysistunnon äänestykseen Strasbourgiin.

Turvallisuus etusijalle

Esitin talousarvion valvontavaliokunnassa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EASO:n vastuuvapauden lykkäämistä epäsäännönmukaisuuksista johtuen. Eurooppalaiset odottavat EU:lta ratkaisuja turvallisuuteen ja maahanmuuttoon. Siksi väärinkäyttöihin pitää tarttua järein keinoin, jotta turvapaikkajärjestelmän tehokkuus saadaan taattua. Tämän varmistamiseksi tapasin myös EASO:n pääjohtajaa Jamil Addouta sekä hänen seuraajaansa Nina Gregoria.

Ajan jatkuvasti vahvaa eurooppalaista rajavalvontaa. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta äänesti 11.2. kannastaan eurooppalaisen raja- ja merivartiosto Frontexin vahvistamiseen. Valiokunta tuki muutosehdotuksiani, jotka tähtäävät ulkorajojen valvonnan lujittamiseen ja päällekkäisyyksien välttämiseen jäsenmaiden oman rajavalvonnan kanssa.

Asiantuntijoita ja kansalaisia kuulemassa

Helmikuuhun on mahtunut paljon hyviä tapaamisia järjestöjen, ryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Energia-asioissa olen ollut yhteydessä Nord Stream 2:n viestintäpäällikköön Tapio Pekkolaan. Kantani on ollut alusta lähtien Nord Streamia vastaan, eikä se ole muuttunut. Tapasin myös M&L Corporate Advisors Oy:n Peder Maneliuksen, joka esitteli minulle puhtaaseen teknologiaan ja päästöjen vähentämiseen keskittyviä suomalaisia yrityksiä. Tarvitsemme taloudellisesti kannattavia innovaatioita, jotka edistävät siirtymistä vähähiiliseen talouteen.

Meppinä on tärkeää myös vaikuttaa Euroopan komissioon. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen komissaarin Phil Hoganin kabinetin edustajan kanssa keskustelin unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Budjettikomissaari Günther Oettingerin kanssa taas vaihdoimme mielipiteitä monivuotisesta rahoituskehyksestä.

Brysselissä vieraanani kävi lisäksi ryhmä kokoomuslaisia tutustumassa EU:n toimintaan sekä kaksi edustajaa Iranin Kurdistanin demokraattisesta puolueesta ja Edustamattomien valtioiden ja kansojen yhteisöstä, joiden kanssa keskustelin kurdien vaikeasta tilanteesta Iranissa.

Nuoret ja koulutus ovat lähellä sydäntäni. Esittelinkin suomalaista koulutusjärjestelmää Madridin itsehallintoalueen puheenjohtajaehdokkaalle Isabel Diaz Ayusolle.

Tapahtumia Suomessa

Kevät on polkaistu käyntiin. Helmikuussa tapasin äänestäjiä Hakaniemen markkinoilla ja olin mukana Kokoomusnuorten valtakunnallisessa kevätstartissa Helsingissä. Tulevina kuukausina tulen kiertämään ympäri Suomea kertomassa tavoitteistani.

Terveisin,
Petri