Saimaalta Brysseliin, Uusi Saimaa
1.5.2019
Euroopan parlamentti on uskomaton vaikuttamisen paikka. Europarlamentaarikko eli kansan suussa ”meppi” voi oikeisiin pöytiin päästyään kirjoittaa suoraan lakia, joka vaikuttaa satojen miljoonien eurooppalaisten elämään. Kyllä, myös jokaisen suomalaisen elämään. Tämä on asia, joka pitäisi saattaa kaikkien suomalaisten tietoon. Jos tieto löytäisi perille, uskon että EU-vaalien surkea äänestysaktiivisuus ponnahtaisi kertaheitolla huomattavasti korkeammalle.
Yksikään meppi ei tietenkään saa yksin mitään aikaan. Jutun ydin piileekin siinä, miten yksittäiset mepit pääsevät edustamaan joko omaa poliittista ryhmää tai koko EU-parlamenttia neuvotteluissa, joissa päätetään lain lopullisesta tekstistä. Näitä neuvottelijan eli EU-kielellä raportöörin tehtäviä parlamentissa pitää hakea ja niihin pitää päästä. Suomalaiset euroedustajat ovat nyt päättyvällä viiden vuoden kaudella onnistuneet kautta linjan tässä tavoitteessa erinomaisesti.
Usein kuulee kysyttävän, miten suomalaiset muka voivat vaikuttaa juuri mitenkään. Onhan parlamentin 751 edustajasta vain 13 suomalaisia. Vastaus piilee juuri siinä, millaisiin tehtäviin mepit sijoittuvat ja miten he pääsevät neuvottelutehtäviin. Raportööriksi pääsevä meppi laatii parlamentin oman version komission esityksestä ja johtaa mietintönsä läpivientiä parlamentin valiokunnissa ja täysistunnon äänestyksissä. EU:n lainsäädäntöjärjestyksessä parlamentti on nykyään tasaveroinen jäsenvaltioiden muodostaman neuvoston kanssa, joten parlamentin lopullisella kannalla on suuri merkitys lopullisessa päätöksessä.
Itse olen laatinut tällä parlamenttikaudella yli 40 mietintöä, suomalaisedustajista eniten. Lisäksi olen budjettivaliokunnan 1. varapuheenjohtajana johtanut valiokunnan työskentelyä kymmenissä kokouksissa. Olen myös ollut parlamentin suppeassa tiimissä neuvottelemassa koko unionin budjetista nyt viitenä vuotena peräkkäin. Nämä tehtävät ovat antaneet suuren määrän kokemusta EU:n päätöksenteosta.
Mutta näitä tehtäviä ei jaksaisi ilman perheen valtavaa tukea ja juuria, jotka ovat tiukasti suomalaisessa maaperässä. Minulle tärkein henkireikä on Heinäveden reitti, jonka varrella olen pulikoinut Kermajärvessä ja käynyt jätskillä Karvion kanavalla ja Kermankoskella niin pienestä pitäen, että en mitään muuta muistakaan. Kesäisin vapaa-aika kuluu leppoisasti mökillä Kermajärven rannalla.
En häpeä tippaakaan tunnustaa, että olen herännyt toimimaan aktiivisesti kaivoskysymyksissä juuri tästä syystä: Heinäveden Aitolammen kaivoshanke osuu liian lähelle sitä luontoa, josta olen itse ammentanut koko ikäni. Kaivoshankkeessa on nyt meneillään aikalisä, mutta ei pidä kuvitella, että taistelu olisi loppunut. Se jatkuu ja sitä jatketaan. Kaivosta ei saa Natura-veden rantaan perustaa.
Onneksi pääsen pian itsekin mökille. Sen puhtaan järven rantaan.
Julkaistu Uudessa Saimaassa 1.5.2019