Ajankohtaista

Verkkouutiset: EU:n elvytysohjelma vaarassa – parlamentti haluaa valvoa

7.5.2020

Petri Sarvamaa vaatii EU-parlamenttia käyttämään veto-oikeuttaan EU:n pitkän aikavälin talousarvioon (MFF), jos komission ehdottama biljoonan euron koronaviruksen elvytysrahasto laaditaan ilman parlamentin demokraattista ja parlamentaarista valvontaa.

– Komission kaavailemassa koronaviruksen elvytysrahastossa merkittävä osa unionin taloudellisista toimista siirtyisi yhteisen valvotun budjetin ulkopuolelle, ja siten myös parlamentaarisen kontrollin ulottumattomiin. Elvytysrahasto ei voi olla poikkeus demokratian ja legitimiteetin pelisääntöihin, ja siksi rahaston on oltava parlamentin valvonnassa kuten muunkin EU:n varainkäytön, Sarvamaa jatkaa.

– Parlamentti on EU:n ainoa suoraan kansalaisten valitsema ja heitä päätöksenteossa edustava instituutio. Ilman parlamentin valvontaa riski unionin rahojen väärinkäytöstä kasvaa.

Lue koko uutinen täältä >

Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: EU:n biljoonan euron elvytysohjelma vaarassa, jos parlamentin rooli sivuutetaan

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa vaatii Euroopan parlamenttia käyttämään veto-oikeuttaan EU:n pitkän aikavälin talousarvioon (MFF), jos komission ehdottama biljoonan euron koronaviruksen elvytysrahasto laaditaan ilman parlamentin demokraattista ja parlamentaarista valvontaa.

”Komission kaavailemassa koronaviruksen elvytysrahastossa merkittävä osa unionin taloudellisista toimista siirtyisi yhteisen valvotun budjetin ulkopuolelle, ja siten myös parlamentaarisen kontrollin ulottumattomiin. Elvytysrahasto ei voi olla poikkeus demokratian ja legitimiteetin pelisääntöihin, ja siksi rahaston on oltava parlamentin valvonnassa kuten muunkin EU:n varainkäytön”

”Jos rahasto on vain hallitusten välinen, ei sen käyttöä voida valvoa EU:n tilintarkastustuomioistuimessa eikä parlamentissa, jolle budjettivalvonta muuten kuuluu. Valvonta olisi kiinni vain jäsenmaista itsestään, jotka ovat myös rahoituksen vastaanottajia. Ulkopuolisen valvojan puute altistaa varat merkittävälle väärinkäytön ja tehottomuuden riskeille”

”Haluamme myös korostaa, että uuden elvytysrahaston on perinteisten paljon työllistävien politiikan sektoreiden lisäksi kohdistettava tukea tulevaisuusorientoituneille aloille kuten tutkimukseen ja teknologiaan. EU:lla ei ole varaa uuteen menetettyyn sukupolveen samalla, kun Yhdysvallat ja Kiina hyväksyvät viikko toisensa jälkeen uusia tukipaketteja talouksilleen. Teollisuus, maanviljelijät, tutkimuslaitokset, työntekijät, sairaalat, yliopistot ja yritykset odottavat vahvaa signaalia Euroopasta.”

Tiedote on saatavilla täältä >

Ajankohtaista

MEP Sarvamaa: Uutiskirje 2/2020 suoraan Euroopan ytimestä

17.2.2020

Hyvä ystävä,

Euroopassa on palattu peruskysymyksien äärelle Britannian EU-lähdön myötä. Mitä EU-jäsenyys meille merkitsee 2020-luvulla? Käytämmekö yhteisiä varoja enää maatalouden tukemiseen? Miten käy Suomen metsätaloudelle ympäristöpainostuksen alla? Viime aikoina minulle on tullut selväksi, että mitään ei tule antaa annettuna. Siksi olen täällä teidän edustajana. Tehtäväni on näyttää, mihin yhtä meppiä tarvitaan, mihin Kokoomusta tarvitaan, ja mihin koko keskustaoikeistolaista EPP-ryhmää Brysselissä tarvitaan.

Toivottavasti saat tästä uutiskirjeestä selkeän kuvan siitä, missä mennään.

Terveisin,
Petri Sarvamaa

Ajankohtaiskatsaus Euroopan politiikkaan

Voit katsoa uusimman videotervehdykseni täältä >

Kerron tiivistettynä:

kuinka EU:n budjettineuvottelut etenevät,
mitä metsästrategialle kuuluu, ja
miten voisimme estää tyttöjen ympärileikkauksia maailmalla.

Briteille näkemiin, ei tervemenoa

Äänestin, ja vieläpä lauloin pyytämättä ja yllättäen, briteille näkemiin Euroopan unionista. Yhteisenä meppien tempauksena lauloimme skottilaista Auld Lang Syneä, joka osuvasti alkaa kysymyksellä: ”Onko oikein, että vanhat ajat unohdetaan?” Koen, että Brexit jää virheeksi historiankirjoihin. Vahvistimme 29.1.2020 Euroopan parlamentissa Britannian lähdön äänin 621 puolesta, 49 vastaan. Siirtymäkauden kaaos saatiin vältettyä erosopimuksella. Jäsenvaltioiden demokratiaa ja oikeutta päättä itse jäsenyydestään kunnioitetaan.

Britannian ja Euroopan unionin välisessä suhteessa ollaan nyt siirtymäkauden limbossa. Arki molemmin puolin Englannin kanaalia pysyy kansalaisille ennallaan. Vuoden 2020 loppuun asti noudatetaan EU-sääntöjä kansainvälisessä kaupassa, ihmisten vapaassa liikkumisessa ja kansalaisten oikeuksissa.

Todellisuus lävähtää briteille märkänä rättinä naamalle, jos vajaassa vuodessa ei ehditäkään neuvotella kaikkea EU:n ja YK:n tulevasta suhteesta. Vaikka Brexit toteutui, kukaan ei vieläkään varmuudella tiedä, tuleeko esimerkiksi suomalaisille yrityksille tulleja.

Britit olivat innokkaita ajamaan vapaakauppaa, sääntelyn purkua ja budjettikuria Euroopan unionissa. Tätä politiikkaa tulee itselleni ikävä.

Suomalaiset ovat yhä etuoikeutettuja EU-jäseniä, ja siitä kannattaa olla ylpeä. Tapasin Alexander Stubbin vuoden alussa ennen Euroopan investointipankin varapääjohtajan pestin loppua. Alexia lainaten: ”Hymyile, olet EU:ssa.”

Uutisia Strasbourgin tammi- ja helmikuun täysistunnoista

Hyväksyimme tammikuussa yhteisen erityisjärjestelyn pienyrityksille arvonlisäveron osalta. Muutoksen arvioidaan vähentävän pienten yrityksien byrokratiasta johtuvia kustannuksia yhteensä noin 12 miljardin euron edestä joka vuosi.

Parlamentti äänesti älypuhelimien latureihin luotavan yhteisen standardin puolesta. Jatkossa kuluttajien elämä on helpompaa: sama laturipää sopisi kaikkiin puhelimiin. Lisäksi elektroniikkajätteen arvioidaan vähenevän, kun ei alvariinsa tarvitse ostaa uusia latausjohtoja.

Eurokriittisiä ryhmiä lukuun ottamatta, parlamentti vaati julkilausumassaan yksituumaisesti Puolalta ja Unkarilta oikeusvaltion kunnioittamista. Tämä antaa selkeän viestin jäsenvaltioille, että EU:n veronmaksajien rahoja ei makseta korruptoituneille hallituksille ja että demokratiaa ylläpidetään kaikille eurooppalaisille.

Äänestimme parlamentin julkilausuman puolesta, jossa vaaditaan EU:lta vahvaa strategiaa tyttöjen sukuelinten silpomisen lopettamiseksi kaikkialla maailmassa. Mielestäni tämän käytännön lopettamisen tulisi olla EU:n kolmansille maille antaman kehitysavun ehto.

Hyväksyimme Euroopan vihreän kehityksen ohjelma (Green Deal). Ohjelman tarkoituksena on ohjata 1000 miljardia euroa seuraavan 10 vuoden aikana EU:n muuttamiseksi hiilineutraaliksi.

EPP-ryhmä onnistui hylkäämään muiden puolueryhmittymien äärikireät muutosesitykset. Lisäksi saimme ujutettua mukaan vaatimuksen arvioida päätösten vaikutukset taloudelle

Hylkäsimme myös Vihreiden euroryhmän esitykset, jotka leimasivat Euroopan yhteisen maatalouspolitiikan (CAP), ja sitä kautta maanviljelijät Suomessa asti, ilmastonmuutoksen syntipukiksi.

Suomen metsämeppinä näkee metsän puilta

Suurin osa työajastani on kulunut pääneuvottelijana EU:n metsästrategian parissa. Tavoitteenani on tuoda Euroopan parlamentille tasapuolinen esitys, joka ei ota ainoastaan ympäristönsuojelua huomioon. Metsillä on myös suuri merkitys kaikille pienille kaupungeille ja kylille, joiden elämä riippuu metsistä. Oli kyseessä sitten metsänomistaja, biomassaa tuottava suuryritys tai toiminimen perustanut metsuri, olen täällä varmistamassa, että myös taloudellinen näkökulma on metsästrategiassa mukana.

Suomalaiset ovat aina osanneet vastuullisen metsänhoidon. Keski- ja Länsi-Euroopassa ei kovin hyvin edes ymmärretä, mitä metsienhoito parhaimmillaan on. Olen Brysselissä tuonut esiin näille komission kosmopoliiteille, että kysymys ei ole joko–tai-vaihtoehdosta. Kestävä metsänhoito ei hakkaa kaikkia puita heti pois, tai jätä niitä lahoamaan ikuisiksi ajoiksi.

Hyvin hoidettu talousmetsä on tehokas hiilinielu, joka kerää hiilidioksidia ilmastosta, tuottaa puuta myytäväksi ja ylläpitää syrjäseutujen elinoloja.

Vierasryhmät: Kansanedustaja Janne Heikkisen tiimi ja Rellun Eurooppa-linjan abit

Minulla oli ilo ottaa vastaan vastavalitun Kokoomuksen kansanedustajan Janne Heikkisen porukka vastaan Euroopan parlamentilla. Mukana oli muun muassa kempeleläisiä, oululaisia, espoolaisia, yrittäjiä ja opiskelijoita. Puhuimme Suomen metsistä, Rail Baltica -ratahankkeesta ja EU-rahojen vastuullisesta käytöstä. Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo sattui olemaan parlamentilla, ja saimme kuulla poliittisen tilannekatsauksen kotimaan asioihin. Vierasryhmä pääsi myös ensimmäisten vieraiden joukossa käymään Naton uudella päämajalla, vaikka Suomi ei olekaan vielä puolustusliiton jäsen.

Terveisiä myös Tampereelle! Olin otettu, kun Tampereen lyseon lukion (Rellun) Eurooppa-linjan abit pyysivät minua isännöimään perinteisen opintomatkansa EU:n ytimeen. Opiskelijat esittivät fiksuja kysymyksiä esimerkiksi EU:n tulevaisuudesta ja toimielintien välisistä valtasuhteista. Toimistossani työharjoittelun aloittanut Samir Pietarinen on Rellun alumni, ja sai siten hyvän tilaisuuden kertoa lukionsa opiskelijoille, millaista EU:ssa työskentely on.

Jos lusikalla antaa, ei voi kauhalla vaatia, Maaseudun Tulevaisuus

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: EU:n budjetti vuosille 2021–2027, monivuotinen rahoituskehys, MFF. Kyseessä on kokonaisuus, joka määrittää Euroopan unionin budjettipainotukset vuosille 2021–2027 ja joka vaikuttaa tavalla tai toisella jokaisen EU-kansalaisen elämään.

Lue lisää >

Yle: Sarvamaa politiikkaradiossa – Euroopan vihreä sopimus

EU-komission esittelemä Green Deal ulottuu jokaiselle yhteiskunnan sektorille läpi Euroopan: teollisuuteen, ruoantuotantoon, energiasektorille, liikenteeseen, koulutukseen, rakentamiseen.
Tavoitteena on Euroopan laajuinen ilmastolaki, joka tekisi Euroopasta maailman ensimmäisen hiilineutraalin maanosan.

Kuuntele ohjelma >

Ajankohtaista

MEP Sarvamaa Strasbourgissa: EU:n budjetti, metsästrategia ja lasten oikeudet.

14.2.2020

Ajankohtaista

Jos lusikalla antaa, ei voi kauhalla vaatia, Maaseudun Tulevaisuus

24.1.2020

Miksi se sitten on niin tärkeä, vaikka kokonaisuus on jopa vaikeasti hahmotettava ja melko abstrakti? Koska EU:n budjetissa on myös kyse arvoista, joiden pohjalta Eurooppaa tänä päivänä rakennetaan.

Myös Suomi pyrki EU-puheenjohtajuuskautensa aikana saamaan tolkullisen ehdotuksen aikaan.

Suomen syksyn ajan luotsaama neuvosto piti valitettavasti yllä tukileikkuria, vaikka se ehdottikin 10 miljardin euron lievennystä komission maatalouskantaan.

Tämä olisi kuitenkin edelleen 50 miljardia euroa vähemmän kuin edellisellä budjettikaudella. Budjettileikkausten käytännön vaikutuksista maatalouteen tullaan vielä vääntämään antaumuksella tämän vuoden aikana.

Samaan aikaan paineet viljelijöitä kohtaan kasvavat. Vaakakupit kallistuvat hurjaan epätasapainoon verrattaessa vaatimuksia ja EU-rahoituksen kokonaistasoa.

Tuleva vihreän kehityksen ohjelma, Green Deal, iskee pöytään omat ilmasto- ja ympäristövaatimuksensa. EU-budjetin maatalousrahoista pitäisi korvamerkitä 40 prosenttia ilmastotoimiin, vaikka arvio niiden kriteereistä on vielä kesken.

Maa- ja metsätaloussektorit pitäisi nähdä osana ratkaisua ympäristö- ja ilmastotoimissa. Väestön kasvaessa kestävän ruuantuotannon merkitys kasvaa, eikä maatalousbudjetin rokottamisella saada aikaan kestäviä ratkaisuja.

Esimerkiksi meillä Suomessa ekosysteemipalvelut, ympäristö-, ilmasto- ja biodiversiteettihyödyt sekä kestävä ruuan- ja energiantuotanto on kehitetty jo pitkin matkaa Green Dealin asettamien tavoitteiden suuntaisesti.

Jäsenmaiden ja komission linja tuntuu olevan, että budjetilla pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin ikinä ennen nostamatta sen kokonaistasoa. Samalla kaikki aiotut säästöt tuntuvat kuitenkin olevan väärässä paikassa.

Todennäköistä onkin, ettei seuraavan rahoituskauden budjetti parhaallakaan suunnittelulla riitä EU:n kasvaneisiin velvoitteisiin. Tilanne on huolestuttava.

On lisäksi muistettava, että EU on arvoyhteisö. Sen tavoite on taata turvallinen, oikeudenmukainen ja elinvoimainen yhteiskunta tuleville sukupolville. Tähän perustuen emme voi vaatia viljelijöiltämme enemmän tarjoamalla vähemmän resursseja.

Jokaisella kansalaisella on oltava oikeus turvalliseen ruokaan ja viljelijällä kunnolliseen toimeentuloon. Siksi päällimmäisenä tavoitteena on oltava riittävän rahoituksen takaaminen maataloudelle.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.01.2020.

Ajankohtaista

Euroopan parlamentti ajaa vahvaa oikeusvaltiokytköstä EU:n budjettiin, Akava

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus on edellytys EU:n perusarvojen toteutumiselle. Viime vuosina kehitys on ollut heikentyvää erityisesti Unkarissa ja Puolassa, mutta myös Romaniassa ja Maltalla. Sananvapautta ja demokratiaa on kavennettu ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta heikennetty vuosi toisensa perään. EU ja sen jäsenmaat ovat heränneet tähän kehitykseen, mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti.

On tärkeää huomata, että nämä maat ovat hakeneet mukaan unioniin vapaaehtoisesti. Jos EU:sta ja sen sisämarkkinoista haluaa hyötyä taloudellisesti, yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Jäsenmaat sitoutuvat liittyessään noudattamaan EU:n perussopimuksia ja siihen liittyviä lakeja. Jos viikkorahaa maksetaan nurmikon leikkaamisesta, ei viikkorahan voi olettaa jatkuvan, mikäli nurmikko jätetään rehottamaan.

Kehityssuunnan syitä voidaan etsiä historiasta. Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä maailmantilaa pidettiin läntisten arvojen lopullisena riemuvoittona. Rautaesiripun takaiset maat kiirehtivät joukolla mukaan läntisiin rakenteisiin, kuten Natoon ja lopulta Euroopan unioniin. Entinen sosialistileiri omaksui markkinatalouden nopeasti niin kutsutun shokkiterapian myötä. Vapaat markkinat olivat keskeinen edellytys EU-jäsenyydelle.

Liian vähälle huomiolle jäi demokratian aito juurtuminen. Maat, jotka satojen vuosien kuluessa olivat liikkuneet monarkioiden, maaorjuuden ja kommunismin vaiheiden kautta uudestaan itsenäisiksi eivät muutu demokratioiksi yhdessä yössä, vaikka valtion nimi vaihtuikin kansantasavallasta tasavallaksi.

Unkarissa Victor Orbánin Fidesz-puolue voitti vuoden 2010 vaaleissa tarpeeksi suuren enemmistön parlamenttiin muuttaakseen perustuslakia. Suhteellisesta vaalitavasta siirryttiin järjestelmään, jossa parlamenttiin sai 2/3 enemmistön alle puolilla äänistä. Enemmistön turvin oikeuskäytäntöjä lähdettiin muuttamaan, vaalikampanjointia rajoitettiin ja median vapautta kavennettiin. Samankaltainen kehityssuunta on alkanut Puolassa oikeuslaitoksen osalta.

Tuorein keinoista padota oikeusvaltion rapautumista on oikeusvaltion kunnioittamisen kytkentä EU:n budjettiin, josta neuvotellaan tällä hetkellä jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa osana monivuotista rahoituskehystä (MFF). Vuoden 2018 toukokuussa Junckerin komissio antoi esityksen monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027. Esitykseen liittyi mekanismi EU:n talousarvion suojaamiseksi taloudellisilta riskeiltä, jotka kytkeytyvät oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin yleisiin puutteisiin jäsenvaltioissa. Yleisinä puutteina pidetään esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaarantamista.

Aiemmin unioni on pyrkinyt käyttämään myös muita sanktioita sääntöjä rikkoville jäsenmaille. Vaikutus on ollut maltillisempi. Perussopimuksen artikla 7.2 pohjalta aloitetun prosessin myötä EU:n arvoja jatkuvasti ja vakavasti loukanneelta jäsenmaalta voidaan evätä äänioikeus. Tämä kuitenkin edellyttää yksimielisyyttä jäsenmailta, mikä on lopulta johtanut siihen, että prosessin kohteina olleet Unkari ja Puola saavat aina viime kädessä tukea toisiltaan. Tämä taas vesittää koko mekanismin tarkoituksen jo ennen aikojaan.

Komission uusi esitys ottaa järeämmät keinot käyttöön ja koskee äänioikeuden sijaan EU:n talousarviota, sillä perusarvojen kunnioittaminen on moitteettoman varainhoidon ja EU:n rahoituksen tuloksellisuuden keskeinen ennakkoedellytys. Mekanismin hyväksyntä antaisi komissiolle käyttöönsä välineitä, joiden avulla unioni voisi keskeyttää, vähentää tai rajoittaa mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta sen mukaan, minkä tyyppisiä ja miten vakavia ja laajoja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvat yleiset puutteet ovat.

EU:n jäsenvaltiot kuluttavat ja hallinnoivat isoa osaa unionin budjetista, mutta laillisuudesta ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta piittamattomien hallitusten rahankäyttöön ei yksinkertaisesti voida aina luottaa.

Jäsenmaalla olisi oikeus esittää korjaavia toimenpiteitä komissiolle. Mikäli ne eivät olisi riittäviä, päätös esimerkiksi tiettyjen maksujen keskeyttämisestä tehtäisiin neuvostossa jäsenmaiden käänteisellä määräenemmistöllä. Toisin sanoen 4/5 jäsenmaista olisi vastustettava esitystä, jotta sen eteneminen voitaisiin pysäyttää. Asianomainen jäsenvaltio voi milloin tahansa esittää komissiolle näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute on korjattu tai sitä ei enää ole.

Komission esitys eteni Euroopan parlamenttiin, jossa hankkeen raportoijana johdin neuvotteluita parlamentin puolelta. Lainsäädäntömietintö hyväksyttiin parlamentin täysistunnossa viime vuoden keväällä. Mietinnön taakse asettautuivat kaikki keskeiset ryhmittymät, mukaan lukien parlamentin suurimmat EPP- ja S&D -ryhmät. Neuvoston kannanmuodostuksen jälkeen alkavat komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut, jossa lopullinen lainsäädäntö päätetään.

Neuvoston käsittelyssä on riskinsä. Jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, sekä komissiossa että parlamentissa tehty työ romuttuu ja koko budjettilain tarkoitus hupenee. Unkarille ja Puolalle onkin siis edullista, mitä enemmän ne pystyvät minimoimaan mahdollisen uuden mekanismin vaikutukset itseensä neuvoston kantaa muodostettaessa. Lähtökohtaisesti harva jäsenmaa kuitenkaan vastustaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. On tärkeää korostaa, että tämä budjettilaki ei kuitenkaan kohdistu erityisesti mihinkään tiettyyn jäsenvaltioon. Suomen puheenjohtajuuskaudella laki ei valitettavasti edennyt osana MFF-neuvotteluita. Kroatian suunnitelmat ovat myös kunnianhimoiset, mutta todennäköisesti oikeusvaltioasiat eivät ole prioriteettilistan kärkipäässä. Viimeistään Saksan puheenjohtajuuskaudella tulemme näkemään, mihin EU:n muskelit todella riittävät, ja millainen laki saadaan aikaan.

Esityksen hyväksyminen parlamentin kannan mukaisesti takaisi unionille roiman annoksen lisää uskottavuutta kansalaisten ja ulkomaailman silmissä. Ristiriidat EU:n perusarvojen kunnioittamisessa ovat nakertaneet unionia sisältäpäin ja luoneet jännitteitä jäsenvaltioiden välille. Budjetin oikeusvaltiomekanismin hyväksyminen ja läpimeno olisi askel oikeaan suuntaan ja osoitus siitä, että poliittisilla päätöksillä voidaan edelleen suojella yhteisiä arvoja.

Petri Sarvamaa
Euroopan parlamentin pääneuvottelija, talousarvion valvontavaliokunta

Julkaistu Akavan verkkojulkaisuna 24.1.2020.

Ajankohtaista

Cap-uudistus jännän äärellä, Maaseudun Tulevaisuus

27.9.2019

Alkanut syksy on moniulotteisten kysymysten taklaamista EU:n maatalouspolitiikassa. Vääntö monivuotisesta rahoituskehyksestä, cap-uudistus, brexit, kauppasopimukset, maatalouskomissaarin valinta sekä komission ”uusi vihreä sopimus” tuovat mausteensa soppaan.

Me Euroopan parlamentissa jatkamme cap-uudistuksen työstämistä edellisen parlamentin jäljiltä. Jäsenmaiden muodostama neuvosto muodostaa oman kantansa capiin Suomen puheenjohtamana, ja jäsenmaat valmistelevat päätä pahkaa uudistuksen velvoittamia kansallisia strategioita omilla tahoillaan.

Kolmikantaneuvotteluihin olisi siis päästävä niin pian kuin mahdollista.

Yksi cap-uudistuksen tavoitteista on edistää EU:n maatalousmallin kestävyyttä. Komission muotoilemat maatalouspolitiikan suuntaviivat on vuodettu julkisuuteen, ja pian näihin tavoitteisiin pureutuu työnsä aloittava uusi komissio.

Yhdeksi prioriteetiksi ehdotetaan kestävän ruokapolitiikan kehittämistä. Esitetyt viisi ruokapolitiikan tavoitetta ovat kunnianhimoisia.

Ensiksikin kouluruoka halutaan luomuksi. Antibioottien ja synteettisten torjunta-aineiden käyttöä halutaan vähentää 25 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. 400 grammaa vihanneksia ja hedelmiä pyritään saamaan päivittäin EU-kansalaisten lautasille.

Lisäksi halutaan saavuttaa maa- ja metsätalouden hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä.

Kysymys onkin, ovatko nämä tavoitteet realistisia?

Näistä neljä viidestä ovat Suomelle myönteisiä haasteita, koska olemme jo puolessa niistä muuta EU:ta edellä.

On täysin meidän etujemme mukaista, että olemme EU:n toiseksi vähiten antibiootteja käyttävä kansakunta. Tuotanto-olomme ovat moitteettomat, joten ennaltaehkäisevä ja turha antibioottien käyttö on tarpeetonta.

Myös torjunta-aineiden todistetusti vähäinen käyttö on osoitus suomalaisen ruuantuotannon vahvuudesta. Mainitsemisen arvoista on myös, että Suomi otti käyttöön ensimmäisenä EU-maana kansallisen asetuksen ravintolaruuan lihan alkuperämerkinnöistä toukokuussa 2019.

Suomi näyttää kympin oppilaana mallia siis tässäkin.

Kasvisten ja vihannesten syönnissä meillä päästään lähelle tavoitetta jo nyt.

Jo pelkästään nämä tekijät luovat selvästi suhteellisen edun elintarviketuotannollemme ruuan turvallisuuden ja puhtauden saralla.

Cap-uudistuksessa kokonaisuudessaan on kuitenkin myös vaaran paikkoja.

Komission ehdottamat 12:n ja 25 prosentin leikkaukset suoriin tukiin ja maaseudun kehittämiseen maaseutupolitiikan rahoituksessa eivät millään kohtaa viljelijöihin kohdistuvien paineiden ja velvoitteiden kanssa.

Lisää bensaa liekkeihin heittävät kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja globaalien kauppasotien aiheuttamat turbulenssit.

Siksi parlamentin päällimmäisenä tavoitteena MFF-neuvotteluissa on oltava riittävän rahoituksen takaaminen maataloudelle.

Capia sorvatessa tukikatto tulisi neuvotella sellaiseksi, että sen ulkopuolelle jäisivät ekojärjestelmä, tuotantoon sidotut tuet sekä nuorten viljelijöiden tuet.

Myös kestävä metsänhoito tulisi ehdottomasti saada mukaan komission tulevaan Euroopan vihreään sopimukseen. Suomen erityisosaamista tälläkin saralla tulisi nostaa vielä enemmän esiin Brysselin neuvottelupöydissä.

Aion tehdä tälläkin vaalikaudella kaikkeni, jotta suomalaisen maatalouden, maaseudun, metsäpolitiikan sekä viljelijöiden ääni saadaan kuuluviin EU:n pelikentillä.

Torjuntataistelua on siis edessä, mutta vain ottamalla härkää sarvista me pystymme saavuttamaan suomalaisen maatalouden erityistarpeet huomioivan lopputuloksen. Nähtäväksi jää, miten palapelin palat osuvat kohdilleen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 27.09.2019.

Ajankohtaista

MEP Petri Sarvamaa ampuu valkoposkihanhilla komission suuntaan

23.9.2019

Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on jättänyt Euroopan unionin komissiolle kirjallisen kysymyksen jäsenmaiden puuttumisesta valkoposkihanhiongelmaan. Komissiolta odotetaan vastausta noin kolmen viikon kuluessa.

Sarvamaa kysyy komissiolta seuraavat kysymykset:

Mitä keinoja komissio tarjoaa / aikoo tarjota jäsenmaille, jotta hanhien suureen populaatiokokoon voidaan puuttua vahinkojen ehkäisemiseksi?

Aikooko komissio seurata hanhipopulaation kehittymistä jäsenmaissa, jotta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä voidaan tehdä ajoissa?

Mitä jäsenmaiden viranomaiset voivat tehdä torjuakseen valkoposkihanhien aiheuttamia haittoja, ottaen huomioon lintudirektiivin säännökset?

Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, ja se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Mikään EU:n jäsenmaa ei siis voi säätää lajia riistalinnuksi.

”Tulokaslajina valkoposkihanhi aiheuttaa merkittäviä haittoja eteläisessä ja itäisessä Suomessa. Kaupungeissa hanhet aiheuttavat haittaa tekemällä puistojen siivouksesta kalliimpaa ja hankalampaa sekä heikentämällä viheralueiden viihtyvyyttä. Keskustelussa esillä olevan ilmiselvän puistoviihtyvyyden lisäksi lintujen vielä merkittävämpi taloudellinen haitta kohdistuu maanviljelijöille”, Sarvamaa sanoo.

Pääkaupunkiseudulla kesän viettävien hanhien määrä on taas lähtenyt kasvuun. Vuoden 2019 BirdLife Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston syyslaskennassa havaittiin 7.–8.9. yhteensä noin 33 700 valkoposkihanhea. Määrä on 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018. Pääkaupunkiseudun kanta kasvoi yli 20 prosenttia yli 16 600 yksilöön.

”Muuttomatkoillaan levähtävät valkoposkihanhet ruokailevat Itä- ja Kaakkois-Suomen viljelyalueilla sekä kevät- että syysmuuton aikana. Syksyisin Itä- ja Kaakkois-Suomen kannat ovat satoja tuhansia yksilöitä. Elimäellä tavattiin lokakuussa 2017 jopa 300 000 yksilön hanhilauma ruokailemassa pellolla, jolloin hanhet syövät valtavia määriä syysviljoja. Pelkkä pellolta toiselle karkottaminen vain siirtää ongelmaa eteenpäin”, Sarvamaa sanoo.

Julkaistu Lännen Median lehdissä 23.9. https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4711259/Sarvamaa+vaatii+EUkomissiolta+keinoja+puuttua+suojeltuun+tulokaslajiin++sotkee+puistot+syo+syysviljaa

Ajankohtaista

Miten Rinne selviää tästä?, Maaseudun Tulevaisuus

14.6.2019

Suomen tuoreella hallituksella on edessään useita haasteita, joista ensimmäisten joukossa syliin putoaa parin viikon päästä alkava EU-puheenjohtajuuskausi. Puolen vuoden pesti EU-politiikan keskiössä on tärkeä mahdollisuus viedä kansalaisten elämään konkreettisella tavalla vaikuttavia paketteja eteenpäin.

Suomella on hyvät valmiudet hoitaa tehtävä kunniakkaasti.

Yhden asian suhteen en kuitenkaan uskalla odottaa paljon. EU:n monivuotisen rahoituskehyksen neuvottelut tulevat epäilemättä olemaan vaikeat, ja Suomen lähtöasema vääntöjen johtamiseen on varsin hankala. Kotimaa kun on tunnettu nuivasta suhtautumisestaan EU:n budjettiin.

Suomessa osataan kyllä monen muun jäsenmaan tavoin kääntää katseet kysyvinä Euroopan unionia kohti, kun tarvitaan ratkaisuja isoihin ongelmiin. Siirtolaisvirrat, rikollisuuden torjunta, turvallisuus lautasella, lähialueilla sekä suhteessa Venäjään… Lista on pitkä ja vaatimukset kovia.

Unionin toivotaan ratkaisevan kansainväliset haasteet puolestamme. Toivottujen tulosten eteen ei silti olla valmiita tekemään riittäviä panostuksia. Tässä on iso ristiriita.

Tällä hetkellä työn alla on monivuotinen rahoituskehys vuosille 2021–2027. Kehyksessä asetetaan yhteensä ja alakohtaisesti EU:n menojen enimmäismäärät, joiden perusteella vuositason talousarviot suunnitellaan yksitellen.

Kyse on siis unionin menoja oikeudellisesti sitovista kehyksistä, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia.

EU:n odotetaan panostavan yhä enemmän yhteisiin haasteisiin ja selviävän samalla vanhoistakin velvoitteistaan. Rahaa lisääntyviin tehtäviin ei silti heru. Päinvastoin aina löytyy kriitikkoja, joiden mukaan EU-budjetti on jo nyt liian suuri. Nykyiseen rahoituskehykseen sisältyvien toimien maksusitoumusmäärärahat ovat 959 988 miljoonaa euroa. Tämä vastaa tasan yhtä prosenttia EU:n bruttokansantulosta.

Tässä vaikeassa maailmassa ei ole järkevää, että EU:n yhteistä ja jo ennestään riittämätöntä budjettia pyritään pikemminkin nipistämään kuin vahvistamaan. Vain yhtenäisenä EU voi olla kokoisensa vaikuttaja globaaleissa haasteissa.

Ehdoton edellytys budjetin kasvattamiselle olisi toki se, että sitä kohdistettaisiin painotetusti tehtäviin, joissa EU-jäsenmaiden yhteistyöstä koituva lisäarvo maksaa itsensä kaikille takaisin. Tämä pätee myös vanhoihin painopisteisiin. Esimerkiksi aluepolitiikan saralla rahat tulee ohjata koko Eurooppaa hyödyttävään infrastruktuuriin.

Jäsenvaltiot pitäisi saada yhdessä vahvistamaan EU-budjettia, jotta unionilla olisi aito mahdollisuus toteuttaa yhteiseurooppalaisia ratkaisuja. Toistaiseksi jäsenmaat ovat keskittyneet pelaamaan EU-budjettia yksisilmäisesti nollasummapelinä, jossa toisen voitot ovat aina itseltä pois. Lopputulos ei ole hyvä unionin eikä sen jäsenmaiden kannalta.

Nettomaksajilla on myrkyllinen tapa puhua omista panoksistaan melkein kuin lahjoituksina. Todellisuudessa Suomikin saa jäsenmaksulleen vastinetta. Esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspoliittinen vakaus on arvoltaan mittaamaton. Jäsenyys sisämarkkinoilla on sekin viennistä elävälle Suomelle arvokkaampi kuin nettojäsenmaksumme.

Uusi hallitus on jo ehtinyt listaamaan EU-prioriteeteikseen suuremmat panostukset ilmastotoimiin ja unionin vastuun kasvattamisen globaalina toimijana. Pelkään pahoin, että hallituksen panokseksi jää uusien odotusten listaus, ilman valmiutta luotsata neuvostoa toiveet mahdollistavan vahvemman budjetin taakse.

Tämä on sääli, sillä se olisi varmin keino taata, että EU toimii parhaimmalla tavalla Suomen hyväksi.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 14.6.2019

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: Moni maaseudun puolustaja ylsi EU-parlamenttiin

29.5.2019

Eurovaaleissa paikkansa uusinut europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on keskittynyt viime vuosina maatalousasioihin. ”Painopisteet EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ovat vielä selkeytymättä seuraavan rahoituskauden osalta. Siellä on heti luvassa vääntöjä. Suomen kannalta erittäin tärkeä asia on esimerkiksi torjua tilakohtainen tukikatto”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Suomen EU-puheenjohtajuus osuu merkittävään käännekohtaan, IL-blogi

21.5.2019

Heinäkuussa alkaa kansainvälisessä politiikassa suomalaisittain merkittävä aika. Suomi nimittäin tarttuu Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan nuijaan. Tämä tarkoittaa kokousten johtamista ja neuvoston edustamista komission ja parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Käytännössä Suomi johtaa jäsenmaiden orkesteria ja varmistaa, että eurooppalaista politiikkaa viedään eteenpäin.

Vastuutehtävä on erityisen tärkeä nyt, sillä se osuu EU:n tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Euroopan parlamentti menee uusiksi toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Heinäkuussa alkaa korkeiden EU-virkojen nimitys ja marraskuussa aloittaa työnsä uusi komissio. Samaan aikaan neuvotellaan vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta, aletaan toteuttamaan EU:n uutta strategista viisivuotisohjelmaa ja koitetaan saada Brexit-mylläkkä maaliin. Suomella on tässä puheenjohtajana oiva mahdollisuus kasvattaa poliittista painoarvoaan kiistojen ratkojana.

Kansainvälisellä kentällä on pelissä myös monia suomalaisten elämää suoraan muovaavia kysymyksiä, joihin voimme vaikuttaa EU:n päänä viemällä niitä eteenpäin:

Mikä on EU:n turvallisuusyhteistyön tulevaisuus ja sen vaikutukset Suomeen? Mitä tapahtuu Suomen vientiteollisuudelle, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Mikä on Suomen rooli EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan tai Venäjän kanssa?

Nyt muodostettavalla hallituksella toivoisi olevan kannat valmiina näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voimme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi puheenjohtajuuskauden tarjoaman vaikuttamisen paikan.

Yksi asia näyttäisi jo olevan varmaa: Suomi tulee johtamaan neuvotteluita oikeusvaltioperiaatteen kytkemisestä EU-rahoituksen ehdoksi. Kyseessä on uusi budjettilaki, jonka olen toisena pääneuvottelijana ajanut läpi Euroopan parlamentissa. Lain lopullista toteutumista on tähän asti jarruttanut EU:n neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Romania, joka ei ole halunnut avata neuvotteluita parlamentin ja komission kanssa. Suomi on onneksi jo ilmoittanut tämän yhdeksi kautensa päätavoitteista. Näin ollen ensi syksynä laista voi olla neuvottelemassa puheenjohtaja-Suomen lisäksi suomalainen meppi, jos minut valitaan uudelle kaudelle.

Suomen hetki EU-politiikan keskiössä tulee ratkaisevalla hetkellä. Euroopassa on tapahtumassa isoja rakenteellisia muutoksia. Niihin pitäisi löytää ratkaisuja, joissa EU ja jäsenvaltiot pelaavat yhteen, eivätkä toisiaan vastaan. Siksi puheenjohtajamaalla pitää myös olla selkeä ajatus siitä, millä strategialla peliin mennään. Suomella on tähän kaikki edellytykset.

Julkaistu IL-blogissa 21.5.2019

Ajankohtaista

Népszava: Csattanós választ ad az EP Orbánnak: csak a jogállamot sértő kormányt büntetnék, a népet nem

6.4.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) ajama uusi budjettilaki rankaisisi oikeusvaltioperiaatetta rikkovaa Viktor Orbánin hallitusta, ei Unkarin kansalaisia. Sarvamaa kertoo olevansa tyytyväinen EPP:n päätökseen jäädyttää Fideszin jäsenyys. ”Fidesz ei voi kuulua enää poliittiseen ryhmäämme ennen kuin se tekee vakavia lainsäädännöllisiä muutoksia. Pelkkä puhe ei riitä”, Sarvamaa kommentoi.

Lue uutinen ›