Ajankohtaista

Suomen kansallinen etu, Maaseudun Tulevaisuus

17.5.2019

Hiljattain Suomessa on noussut esiin yllättävä maatalouspoliittinen näkemys. Ajatuspaja Libera julkaisi 7.5.2019 Fatim Diarran tekstin, jossa hän esitti 141-tuen lopettamisen olevan Suomen kansallinen intressi.

Siis sen EU:n luvalla Etelä-Suomen alueelle maksettavan kansallisen tuen, jolla on tärkeä rooli suomalaisen ruoantuotannon turvaamisessa. Sikatalouden ja siipikarjan lihan tuotannon kannalta tuki on erittäin tärkeä, myös kasvihuonetuotannolle se on varsin olennainen.

On vaikea ymmärtää näkemystä, jonka mukaan tuki olisi ongelmattomasti lakkautettavissa. Eiväthän Suomen tuotanto-olosuhteet ole muuttuneet ja kotimainen possunliha taistelee edelleen markkinoilla pysyäkseen houkuttelevana vaihtoehtona halvemmille ulkomaisille serkuilleen.

Juuri siksi olen jo useampaan otteeseen taistellut tuen jatkumisen puolesta. Tuoreimmat hyvät uutiset saatiin viime kuussa, kun europarlamentin maatalousvaliokunta hyväksyi tuen jatkon yhteisen maatalouspolitiikan seuraavalle toimintakaudelle eli vuosille 2021-27. Tämän vaalikauden osalta tarvittava työ on siis tehty.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei ole ollut avain helppoon huomiseen, kuten jokainen maatalouden harjoittaja tietää. En usko ylipäätään kenenkään ajattelevan, että CAP nykymuodossaan olisi ongelmaton paketti.

Siksi olisi toki hienoa, jos maatalouden kannattavuus saataisiin tasolle, joka mahdollistaisi markkinaehtoisen tuotannon ilman monimutkaista tukiviidakkoa. Todellisuus meidän leveysasteillamme, kulurakenteellamme, verotuksellamme, säädöksillämme ja kaupan keskittymisellämme on kuitenkin toinen.

Joskus maatalouspolitiikan kansallisia tukia moititaan tulonsiirtona verorahoista tuottajien taskuun. Tällainen sormella osoittelu kertoo yksinkertaisesti suomalaisen maatalouden merkityksen ja realiteettien ymmärtämättömyydestä.

Olen itsekin tiukka markkinaehtoisuuden kannattaja taloudenpidossa. On kuitenkin asioita, joiden kohdalla kolikon toinen puoli on painavampi. Ruoantuotannon vertaaminen mihinkään muuhun yritystoimintaan ei minun maailmassani ole kestävää. Siihen on kaksi painavaa syytä.

Ensimmäinen on se, että yhteisen maatalouspolitiikan nopealla alasajolla olisi tuhoisat seuraukset suomalaiselle ruoantuotannolle. Voisi melkein väittää, että viiden vuoden päästä lähikaupasta saisi etsimällä etsiä muuta kotimaista kuin perunaa, kaalia ja lanttua. Kaiken huipuksi se tuontiruoka olisi kotimaisen tarjonnan puuttuessa pian saman hintaista kuin sitä laadukkaampi kotimainen ruoka nyt.

Toinen ja sitäkin suurempi menetys olisi suomalaisen maaseudun katoaminen. Liian moni suomalainen ei enää ymmärrä, miten tärkeä asia maatalous eri muodoissaan Suomelle on. Paljonko maksaa kilo kansallisidentiteettiä?

Toisaalta viime vuosina on tullut myönteistä viestiä siitä, että kiinnostus ja arvostus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi joidenkin kauppojen käyttöön ottamat lisämerkinnät kotimaista alkuperää oleviin tuotteisiin ovat saaneet kuluttajilta lämpimän vastaanoton. Trendi ei kuitenkaan yksin riitä tasaamaan kannattavuuden laajempia haasteita.

Meidän päättäjien tehtävänä on huolehtia, että tuottajalla on edellytykset harjoittaa elinkeinoaan. Mutta valitettavasti myös päättäjissä on liian paljon heitä, joille suomalaisen maatalouden tulevaisuus tuntuu olevan yhdentekevää.

Tästä syystä haluan jatkossakin olla vaikuttamassa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Se on minulle sydämen asia.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.5.

Ajankohtaista

MEP Sarvamaan hyvät uutiset Brysselistä

4.12.2018

Ajankohtaista

Suomen etu CAP-uudistuksessa turvattava, Maaseudun Tulevaisuus

30.11.2018

Yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa versiota on jännitetty jo pitkään ennen komission kesäkuun alussa antamaa ehdotusta. Kaivatun CAP-uudistuksen suuntaviivat ovat paikoin näyttäneet vievän yhteistä maatalouspolitiikkaa suomalaisten tuottajien kannalta juuri oikeaan suuntaan, mutta heikkojakin avauksia on matkan varrella nähty.

Lopullisista ratkaisuista emme voi olla varmoja ennen kuin uusi monivuotinen rahoituskehys valmistuu. Sitä odotellessa ei kuitenkaan saa pyöritellä peukaloitaan. Parlamentin valiokunnissa työstetään parhaillaan lausuntoja komission kolmiosaiseen CAP-ehdotukseen. Päävastuun kantavan maatalousvaliokunnan lisäksi myös meillä budjettimepeillä on sanamme sanottavana.

Viime viikolla Euroopan tilintarkastustuomiostuin esitteli parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle näkemyksensä komission CAP-ehdotuksesta. Roolilleen uskollisesti tilintarkastustuomiostuin halusi ylläpitää kaikki vanhat tukitarkastukset myös seuraavassa, muuten virtaviivaisemmassa CAP:ssa.

Osallistuin keskusteluun tietysti itsekin, koska tällaisia tilaisuuksia ajaa kotimaisen maatalouden harjoittajan etua ei sovi jättää käyttämättä. Puolustin kokouksessa komission yritystä karsia CAP:n byrokraattista kuormaa, joka lepää raskaana viljelijän harteilla. Komission ehdotus tähtää tässä kohdin oikeaan suuntaan, puutteistaan huolimatta.

Tilintarkastustuomioistuimen arvio oli sen verran murskaava, että maatalouskomissaari Phil Hogan päätti vastata siihen kirjeellä. Komissaari puolusti talonsa ehdotusta ja alleviivasi sen tärkeitä tavoitteita: yhteisen maatalouspolitiikan viemistä entistä vahvemmin tulokseen perustuville, yksinkertaisille ja läheisyysperiaatteeseen nojaaville raiteille. Viimeisin tarkoittaa päätöksenteon pitämistä mahdollisimman lähellä äänestäjää aina, kun korkeampi taso ei ole aidosti tarpeen.

Komission tavoitteissa on tuttua kaikua parlamentin oma-aloitemietinnöstä, jonka esittelijänä toimin vuonna 2015. Tuolloisen mietintöni vaatimuksena oli nimenomaan selvemmin tuloksiin perustuva, sujuvampi ja yksinkertaisempi CAP, jossa myös tarkastuksia pitää järkeistää. Parlamentin äänestyksissä kanta sai 575 mepin tuen, vastaan äänesti vain vähän yli sata. Kaikupohjaa suomalaisten viljelijöidenkin keskeisille pyynnöille löytyy kyllä.

Maatalouden syvistä riveistä nousevaa viestiä on siis viety eteenpäin määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Isojen pakettien kohdalla tärkeintä on löytää pitkien valmisteluprosessien aikana oikeat hetket tuoda asiansa esiin. Tässä vaaditaan kärsivällisyyttä, tilaisuuksia vaikuttaa kyllä on. Budjettivaliokunnassa äänestimme alle viikko sitten lausunnostamme eli siitä miten muuttaisimme komission asetusehdotuksia. Käsittelyssä olivat asetukset CAP-uudistuksen mukaan tuomista kansallisista strategioista ja CAP:n rahoituksesta, valvonnasta ja seurannasta.

Suomen kaltaisen eurooppalaisittain omalaatuisen maatalousmaan on oltava erityisen tarkka siitä, että yhteiset ratkaisut huomioivat pohjoisen sijaintimme ja maatalouden rakenteemme asettamat edellytykset. Muuten ei Suomessa kohta voi enää kannattavaa viljelyä harjoittaa. Tämä on Suomen edunvalvonnan tärkein tehtävä EU:n yhteisestä maatalouspolitiikasta päätettäessä.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 30.11.2018

Ajankohtaista

MEP Sarvamaan videotervehdys maataloustuottajille

8.11.2018

Ajankohtaista

Euroopan parlamentti kannattaa Sarvamaan esittämiä lisäresursseja maaseudun kehittämiseen ja Venäjän valeuutisten torjuntaan

26.10.2018

Euroopan parlamentti äänesti kannastaan vuoden 2019 EU-budjettiin keskiviikkona 24.10. Strasbourgissa. Samalla täysistunto hyväksyi europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) esittämät 20 miljoonan euron korotuksen maaseudun kehittämisrahastoon, EU:n ulkosuhdehallinnon strategisen viestinnän vahvistamisen ja 3 miljoonaa euroa informaatiohyökkäysten torjumiseen.

”Ehdottomasti keskeisintä on torjua maatalouteen kohdistetut leikkaukset. Neuvottelemani 20 miljoonan lisärahoitus olisi toteutuessaan tietenkin melko pieni”, parlamentin budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja Sarvamaa huomauttaa. Ilman Sarvamaan korotusesitystä budjettivaliokunnan konservatiivien ehdottamat leikkaukset maaseudun kehittämisrahastoon olisivat saattaneet olla väistämättä edessä.

”Toinen tärkeä asia on Venäjän vaikuttamisyritysten torjuminen. Muuten meidän poliittista järjestelmäämme kohtaan tunnettu epäluottamus kasvaa entisestään. Nyt tarvitaan kipeästi vastatoimia. Euroopalla ei yksinkertaisesti ole varaa menettää kansalaistensa luottamusta”, Sarvamaa muistuttaa.

Sarvamaan ja Siegfried Mureșanin (Romania, EPP) yhteisen StratCom Plus -toimen tavoitteena on kouluttaa EU-edustustojen väki tarkkailemaan ja tiedottamaan harhaan johtavista disinformaatiokampanjoista. ”EU:n on pystyttävä seuraamaan ja vastaamaan Venäjän levittämään harhaan johtavaan tietoon. Meillä on vastassamme erittäin laajalle levinnyt, tarkasti kohdennettu ja runsaasti rahoitettu propaganda-kampanja”, Sarvamaa alleviivaa.

”Esityksilläni oli budjettivaliokunnan ja poliittisten ryhmien vankka tuki jo ennen täysistuntoäänestystä. Todellinen koitos on marraskuun puolivälissä käytävät neuvottelut leikkauksia vaativien EU-jäsenmaiden kanssa”, parlamentin neuvottelutiimissä mukana oleva Sarvamaa kertoo. Jäsenmaiden ja parlamentin edustajien on päästävä sopuun ensi vuoden EU-budjetista maanantaihin 19. marraskuuta mennessä.

Euroopan komissio ehdotti EU:n ensi vuoden budjetiksi 165,6 miljardia euroa. Parlamentti katsoo kuitenkin, että rahaa tarvittaisiin 721 miljoonaa euroa enemmän. EU-jäsenmaiden muodostaman neuvosto puolestaan esittää 1,6 miljardin leikkauksia komission ehdotukseen.

Ajankohtaista

Maatalouden loputon budjettitaisto, Maaseudun Tulevaisuus

5.10.2018

Äänestimme viime viikolla Euroopan parlamentin budjettivaliokunnassa kannastamme vuoden 2019 EU-budjetiksi. Parlamentti saa jälleen kerran taistella jäsenmaiden vaatimia leikkauksia vastaan. Maatalouspolitiikkaan kohdistetut budjettipaineet ovat karua luettavaa, mutta me yritämme pitää viimeiseen asti viljelijöiden puolta.

Jäsenmaat tekivät komission ehdottamiin lukuihin kohtuuttomia leikkausehdotuksia, satojen miljoonien eurojen edestä. Onneksemme budjettivaliokunta hyväksyi esitykseni maatalousleikkausten kumoamisesta. Tätä ajatusta tukemassa oli myös parlamentin maatalousvaliokunta.

Erityisen iloinen olen myös siitä, että valiokunta hyväksyi ehdottamani 20 miljoonan euron korotuksen maaseudun kehittämisrahastoon. Lisäraha on pieni, mutta olennaisinta olikin torjua leikkaukset. Tavoitteeni on kohdistaa ylimääräiset miljoonat maaseudun kestävään kehitykseen sekä ilmastoystävällisemmän ja rakenteellisesti tasapainoisemman maatalousalan edistämiseen Euroopassa.

Tarkoitus on suosia budjettilinjoja, joista on hyötyä erityisesti syrjäiselle ja ilmastollisesti haastavalle kotimaallemme, jossa osaaminen on huippuluokkaa. Maa- ja metsätalouteen tehtävät yksityiset investoinnit ovat kiven alla, joten julkinen tuki innovointiin paremman huomisen puolesta on ensiarvoisen tärkeää. Maatalousalan kestävämmän elinkeinorakenteen ja paremman kannattavuuden edistäminen vaatii panostusta.

Budjettiin hankkimani lisärahoitus on melko pieni, mutta keskeistä olikin leikkausvaatimusten torjuminen. Budjettivaliokunnassa parlamentin konservatiivisiipi yrittikin saada kyseiseen budjettilinjaan leikkauksia. Ilman korotusesitystäni potin pienennys olisi siis saattanut olla väistämättä edessä. Varmistaakseni laajemman tuen budjettilisälle sovin parlamentin pääneuvottelijan, italialaisen Daniele Viottin kanssa jo etukäteen, että hän tukisi esitystäni. Diili kantoi loppuun asti.

Seuraavaksi haemme valiokunnan budjettikannalle koko parlamentin tuen. Nämä äänestykset sujuvat yleensä ongelmitta – parlamentti todennäköisesti tukee valiokunnan kantaa lähes sellaisenaan. Marraskuussa vielä väännämme lopullisesta kompromissista EU-jäsenmaiden neuvoston kanssa. Silloin ovat neuvottelutaidot tarpeen, jäsenmaat kun eivät hevillä kukkaroidensa nyörejä raota.

Neuvotteluissa on ennenkin onnistuttu, joten lähden tänäkin vuonna neuvotteluihin luottavaisin mielin vaatimaan maanviljelijöille kohtuullista osuuttaan yhteisestä potista. Voittoja ei voi taata, mutta parhaani teen niiden saavuttamiseksi.

Budjettitaisto ei luonnollisestikaan pääty tämän syksyn vääntöihin. Näiden samojen asetelmien tiimoilta jatketaan jälleen seuraavanakin vuonna. Ja sitä seuraavana. Ja niin edelleen.

Lähiaikojen tiukimmaksi taistoksi muodostunee kuitenkin EU:n monivuotinen rahoituskehys ja siihen liittyvät maatalousbudjetit. Monivuotinen rahoituskehys, eli MFF on keskeinen poliittinen työkalu, joka määrittää EU-budjetin eri politiikkalinjojen painopisteet ja maksimilukemat vuoden 2020 jälkeisille seitsemälle vuodelle.

Työstämme nyt parlamentissa kantaamme MFF:ään. Jäsenmaat neuvottelevat kehyksen kasaan keskenään, mutta parlamentti saa sanoa viimeisen sanan sen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Ensi vuonna Brysselissä käydään vielä tiukkaa vääntöä lopullisista luvuista, eikä pakettia todennäköisesti saada kasaan ennen kevään vaaleja. Näissä kuvioissa on siis kova tarve osaaville ja kokeneille neuvottelijoille vielä seuraavallakin vaalikaudella.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 5.10.2018.

Ajankohtaista

Luonnonvoimien armoilla kaikki tuki tarpeen, Maaseudun Tulevaisuus

7.9.2018

Kuivuus sai aikaan rumaa jälkeä kuluneen kesän aikana, kun Eurooppaa riivanneet ennätyshelteet ja sateettomuus tekivät tuhojaan aina pohjoisilla leveyspiireillä asti. Luonnonvarakeskus LUKE arvioi Suomen viljasadon jäävän poikkeuksellisen vajaaksi, pahimmillaan jopa pienimmäksi yli 30 vuoteen.

Viljasadon heikko tulos pahentaa viljelijöiden jo ennestään huonoa taloudellista tilaa. Vaikka heikko saatavuus nostaa hintaa, ei nousu riitä tasaamaan menetyksiä ruokaketjussa, varsinkaan tuottajan osalta. Hinnannousu rokottaa ikävästi myös kotieläintiloja, joilla rehun tarve on yhtä suuri kuin hyvinäkin satovuosina.

Suomessa hallituksen budjettiriihi toi tervetulleita uutisia viljelijöille. Kannattavuusongelmiin kohdistettavia tukia luvattiin jakaa tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä lähes 90 miljoonan euron edestä. Julkinen tuki onkin ensiarvoisen tärkeää vaikeina aikoina.

EU:ssakaan ei olla suljettu silmiä viljelijöiden ahdingolta. Euroopan komissio nosti viime viikolla pöydälle oman kädenojennuksensa. Komission esittelemällä täydentävällä paketilla voidaan tuoda joustoa viherryttämissääntöjen soveltamiseen ja siten helpottaa erityisesti kotieläinten rehunsaantia.

Komissio antoi myös siunauksensa korotetuille ennakkomaksuille jäsenmaissa. Suomessa Maaseutuvirasto onkin luvannut tilittää jo loka–marraskuussa ennakoitua suuremman osuuden luonnonhaitta-, ympäristö- ja luomukasvintuotantokorvauksista. Kassavirran paranemista ei siis tarvitse odotella joulukuulle asti.

Hieman huonompia uutisia saatiin EU:n neuvostosta, jossa jäsenmaat olivat jälleen jokseenkin ahdasmielisiä rakentaessaan EU:n budjettia ensi vuodelle. Maataloustukien osalta vuodelle 2019 neuvosto esitti komission ehdottamiin lukuihin leikkauksia satojen miljoonien eurojen edestä.

Tämä on järjetöntä, erityisesti kun tuelle olisi akuutti tarve. EU:lla on ollut jo nykyisellään vaikeuksia vastata kriisien aiheuttamaan hätään kriisirahastojen pienuuden vuoksi. Kesän kuivuus osoitti jälleen, ettei tarjolla ole paljoa sympatiaa enempää, kun tarvitsijoita olisi enemmän kuin riittävästi.

EU:n ensi vuoden budjettia käsitellään vielä Euroopan parlamentin budjettivaliokunnassa. Ehdotin parlamentissa neuvoston tukileikkauksien kumoamista, ja vielä päälle 140 miljoonan euron lisäyksiä maatalousbudjettiin. Pyrin nyt taistelemaan reilut korotukset erityisesti kriisivarautumiseen sekä maa- ja metsätalouden innovaatioiden tukemiseen.

Maatalouden kannattavuus on ongelma, johon tarvitaan pitkäjänteisiä panostuksia. Hienointahan toki olisi, jos järjestelmä toimisi omavaraisesti, eikä edes luonnonvoimien yllättäessä tarvitsisi poiketa veronmaksajan kukkarolle. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin ruusuista.

Koska kotimaisen tuotannon jatkuvuus on turvattava, maatalouden kriiseissä on väkisinkin nojattava yhteiskunnan tukeen. Huono vuosi saattaa helposti ajaa viljelijän konkurssiin, kansainvälinen kilpailu kun ei anna armoa Suomen olosuhteille, eikä ruokaketjun hinnoittelussa löydy juurikaan joustovaraa – keskittynyt vähittäiskauppa pitää huolen katteiden valumisesta muiden kuin tuottajien laariin.

Viljelijöitämme ei saa jättää oman onnensa nojaan. Kriisinsietokyvyn ja kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan edelleen panostusta yhteisistä varoista ja enemmän joustoa ruokaketjun muilta toimijoilta. Suosikaamme ja tukekaamme siis kotimaista tuotantoa, hyvillä mielin ja hymyssä suin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.9.2018