Ajankohtaista

Verkkouutiset: ”Petri Sarvamaa hanhista: Viranomaiset eivät voi piiloutua EU:n selän taakse”

22.5.2020

 

– Hanhet aiheuttavat kestämätöntä vahinkoa viljelijöille syödessään kevätkauden viljat ja laiduntaessaan säilörehunurmet ja syysviljat. Monet menettävät rehusadon kokonaan hanhien seurauksena. Tilanne on absurdi, sillä viljelijät eivät voi tehdä tilanteelleen mitään. Hanhet saapuvat kevään myötä suurissa parvissa ja syövät kaiken tieltään. Myös kaupunkien puistot ovat muuttuneet hanhien valtakunnaksi, Petri Sarvamaa toteaa.

Sarvamaa esitti syksyllä EU:n komissiolle kirjallisen kysymyksen hanhien metsästyksestä. Vastauksessaan komissio totesi, että: ”Lintudirektiivin 9 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole, myöntää lintujen pyydystämistä ja tappamista koskevia poikkeuksia viljelmille koituvan vakavan vahingon estämiseksi tai kansanterveyden turvaamiseksi. Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa, että 9 artiklan vaatimukset täyttyvät. Komission yksiköt ovat valmiita avustamaan jäsenvaltioita näiden säännösten täysimääräisessä hyödyntämisessä.”

– On selvää, että suomalaiset viranomaiset eivät voi enää piiloutua EU:n selän taakse päätöksissään olla myöntämättä valkoposkihanhien pyydystämislupia. Esimerkiksi Ruotsissa ja Virossa paikalliset viranomaiset myöntävät vuosittain merkittävän määrän pyydystämislupia. Kyse on Ely-keskusten omasta harkinnasta, ja sen tulisi tässä tapauksessa joustaa naapurimaiden tapaan, Sarvamaa sanoo.

Lue koko uutinen täältä >

Ajankohtaista

Kriiseissä tarvitaan ruokavarmuutta, Maaseudun Tulevaisuus

17.4.2020

Koronavirus on nostanut uudella tavalla ytimeen yhteiskuntamme kriisinkestävyyden ja paljon puhutun resilienssin. Kyse on siitä, miten kriittiset toiminnot ja infrastruktuuri pyörivät poikkeusolojen kohdatessa Suomea ja Eurooppaa.

Tähän asti suurin osa huoltovarmuuden haasteista on liittynyt lääketarvikkeiden, kuten suojamaskien, saatavuuteen. Asian kanssa on kamppailtu niin kotimaassa kuin EU:n tasolla.

Tilanteen pitkittyessä voimme ennen pitkää huomata katkoksia ja ongelmia myös elintarvikkeissa ja ruokatoimituksissa.

Euroopan ruokamarkkinat ovat häiriöalttiita ja hyvin linkittyneitä keskenään, minkä vuoksi on korkea aika tehdä päätöksiä myös ruuantuotannon huoltovarmuudesta ja varmistaa yhteiskunnan ruokavarmuus.

EU voi parhaiten vaikuttaa ruokavarmuuteen leipomalla nämä tavoitteet EU:n yhteisen maatalouspolitiikan (cap) uudistukseen.

 

Meneillään olevassa cap-uudistuksessa on otettava huomioon huoltovarmuus, jotta yhteinen maatalouspolitiikka on jatkossa valmis kohtaamaan vakavatkin tulevat kriisit, olkoot ne sitten pandemioita tai jotain muuta, ilman pelkoa ruuan loppumisesta.

Ruuantuotannon kriisivalmiuden kasvattaminen on elintärkeää yhteiskunnan selviytymisen kannalta. EU-maat ovat vahvasti riippuvaisia tuontiruoasta, ja shokit ruuan tuotantoketjussa voivat olla tuhoisia.

Yhteiskunnan ruokavarmuudesta huolehtiminen tarkoittaakin ruuantuotannon huoltovarmuuden laajaa ymmärtämistä tuotanto- ja toimitusketjujen, kriisinkestävyyden sekä tarvittavan työvoiman liikkuvuuden osalta.

 

Tuotanto- ja toimitusketjujen häiriintyessä vaikutukset näkyvät nopeasti miljoonien ihmisten ruokapöydissä.

Koronaviruksen seurauksena on havaittu, kuinka erityisesti työvoiman saannin ongelmat voivat aiheuttaa suuria haasteita ruuantuotannolle. Työntekijät eivät välttämättä pääse rajasulkujen ja liikkumisrajoitusten vuoksi tiloille töihin keräämään satoa kriittisillä hetkillä.

Tämä on jo tällä hetkellä todellisuutta ympäri Eurooppaa, myös Suomessa. EU on hedelmiä lukuun ottamatta omavarainen, mutta tämä edellyttää jäsenmaiden yhteistyötä ja pelisääntöjen noudattamista.

Suuri osa EU:n ruuantuotannosta lepää muualta tulevien kausityöläisten varassa. Etenkin Italian ja Espanjan koko Eurooppaa ruokkiva vihannes- ja hedelmätuotanto on riippuvainen ulkomaisesta työvoimasta.

Suomessa luotetaan tuhansiin ulkomaisiin kausityöntekijöihin muun muassa marja- ja vihannestiloilla, ja liikkuvuuden heikentyessä sadot voivat jäädä korjaamatta.

Kausityövoiman lisäksi tietyt kriittiset tuotteet, kuten valkuaiskasvit ja osa eläintauteihin tarvittavista lääkkeistä, ovat tuontitavaraa EU:n ulkopuolelta. Katkot näiden toimituksissa voivat aiheuttaa pahaa jälkeä, joka näkyy kaupan hyllyillä asti.

 

Huoltovarmuutta ja ruuantuotannon kriisinkestävyyttä ei ole huomioitu juurikaan cap-uudistusta laadittaessa. Koronaviruksen aiheuttama epävarmuus pakottaa kuitenkin ottamaan tämän tärkeän teeman nykyistä vahvemmin huomioon eritoten maatalouspolitiikassa.

Ruuan huoltovarmuus eli ruokavarmuus on yhteiskunnan toimivuuden peruspilari.

Viimeistään meneillään olevan kriisin tulisi hajottaa keinotekoiset raja-aidat ja auttaa katsomaan tilannetta tuoreesta näkövinkkelistä. On korkea aika kerätä voimat yhteen ja toimia ruokavarmuuden eteen sementoimalla huoltovarmuus vahvemmin yhteiseen maatalouspolitiikkaan.

Tätä teemaa myös Suomi voisi ajaa EU-päätöksenteossa. Aion itse nostaa aiheen esille maatalousvaliokunnassa ja esittää, että komissio tekee pikaisesti selvityksen maatalouspolitiikan muutostarpeista huoltovarmuuden parantamiseksi.

 

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnina 17.4.2020.

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: ”Petri Sarvamaa: EU:n maatalouspolitiikassa huomioitava huoltovarmuus”

16.4.2020

Komission tulisi tehdä pikaisesti selvitys maatalouspolitiikan muutostarpeista, Sarvamaa sanoo.

”Huoltovarmuutta ja ruuantuotannon kriisinkestävyyttä ei ole huomioitu juurikaan maatalousuudistusta laadittaessa. Koronaviruksen aiheuttama tilanne pakottaa kuitenkin ottamaan tämän vahvemmin huomioon.”

Lue koko uutinen täältä>

Ajankohtaista

Jos lusikalla antaa, ei voi kauhalla vaatia, Maaseudun Tulevaisuus

24.1.2020

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: EU:n budjetti vuosille 2021–2027, monivuotinen rahoituskehys, MFF. Kyseessä on kokonaisuus, joka määrittää Euroopan unionin budjettipainotukset vuosille 2021–2027 ja joka vaikuttaa tavalla tai toisella jokaisen EU-kansalaisen elämään.

Miksi se sitten on niin tärkeä, vaikka kokonaisuus on jopa vaikeasti hahmotettava ja melko abstrakti? Koska EU:n budjetissa on myös kyse arvoista, joiden pohjalta Eurooppaa tänä päivänä rakennetaan.

 
Myös Suomi pyrki EU-puheenjohtajuuskautensa aikana saamaan tolkullisen ehdotuksen aikaan.

Suomen syksyn ajan luotsaama neuvosto piti valitettavasti yllä tukileikkuria, vaikka se ehdottikin 10 miljardin euron lievennystä komission maatalouskantaan.

Tämä olisi kuitenkin edelleen 50 miljardia euroa vähemmän kuin edellisellä budjettikaudella. Budjettileikkausten käytännön vaikutuksista maatalouteen tullaan vielä vääntämään antaumuksella tämän vuoden aikana.

Samaan aikaan paineet viljelijöitä kohtaan kasvavat. Vaakakupit kallistuvat hurjaan epätasapainoon verrattaessa vaatimuksia ja EU-rahoituksen kokonaistasoa.

Tuleva vihreän kehityksen ohjelma, Green Deal, iskee pöytään omat ilmasto- ja ympäristövaatimuksensa. EU-budjetin maatalousrahoista pitäisi korvamerkitä 40 prosenttia ilmastotoimiin, vaikka arvio niiden kriteereistä on vielä kesken.

Maa- ja metsätaloussektorit pitäisi nähdä osana ratkaisua ympäristö- ja ilmastotoimissa. Väestön kasvaessa kestävän ruuantuotannon merkitys kasvaa, eikä maatalousbudjetin rokottamisella saada aikaan kestäviä ratkaisuja.

Esimerkiksi meillä Suomessa ekosysteemipalvelut, ympäristö-, ilmasto- ja biodiversiteettihyödyt sekä kestävä ruuan- ja energiantuotanto on kehitetty jo pitkin matkaa Green Dealin asettamien tavoitteiden suuntaisesti.

 
Jäsenmaiden ja komission linja tuntuu olevan, että budjetilla pitäisi pystyä tekemään enemmän kuin ikinä ennen nostamatta sen kokonaistasoa. Samalla kaikki aiotut säästöt tuntuvat kuitenkin olevan väärässä paikassa.

Todennäköistä onkin, ettei seuraavan rahoituskauden budjetti parhaallakaan suunnittelulla riitä EU:n kasvaneisiin velvoitteisiin. Tilanne on huolestuttava.

On lisäksi muistettava, että EU on arvoyhteisö. Sen tavoite on taata turvallinen, oikeudenmukainen ja elinvoimainen yhteiskunta tuleville sukupolville. Tähän perustuen emme voi vaatia viljelijöiltämme enemmän tarjoamalla vähemmän resursseja.

Jokaisella kansalaisella on oltava oikeus turvalliseen ruokaan ja viljelijällä kunnolliseen toimeentuloon. Siksi päällimmäisenä tavoitteena on oltava riittävän rahoituksen takaaminen maataloudelle.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 24.01.2020.

Ajankohtaista

MEP Petri Sarvamaa ampuu valkoposkihanhilla komission suuntaan

23.9.2019

Kokoomuksen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on jättänyt Euroopan unionin komissiolle kirjallisen kysymyksen jäsenmaiden puuttumisesta valkoposkihanhiongelmaan. Komissiolta odotetaan vastausta noin kolmen viikon kuluessa.

Sarvamaa kysyy komissiolta seuraavat kysymykset:

Mitä keinoja komissio tarjoaa / aikoo tarjota jäsenmaille, jotta hanhien suureen populaatiokokoon voidaan puuttua vahinkojen ehkäisemiseksi?

Aikooko komissio seurata hanhipopulaation kehittymistä jäsenmaissa, jotta ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä voidaan tehdä ajoissa?

Mitä jäsenmaiden viranomaiset voivat tehdä torjuakseen valkoposkihanhien aiheuttamia haittoja, ottaen huomioon lintudirektiivin säännökset?

Valkoposkihanhi on EU:n erityisesti suojelema laji, ja se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Mikään EU:n jäsenmaa ei siis voi säätää lajia riistalinnuksi.

”Tulokaslajina valkoposkihanhi aiheuttaa merkittäviä haittoja eteläisessä ja itäisessä Suomessa. Kaupungeissa hanhet aiheuttavat haittaa tekemällä puistojen siivouksesta kalliimpaa ja hankalampaa sekä heikentämällä viheralueiden viihtyvyyttä. Keskustelussa esillä olevan ilmiselvän puistoviihtyvyyden lisäksi lintujen vielä merkittävämpi taloudellinen haitta kohdistuu maanviljelijöille”, Sarvamaa sanoo.

Pääkaupunkiseudulla kesän viettävien hanhien määrä on taas lähtenyt kasvuun. Vuoden 2019 BirdLife Suomen, Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston syyslaskennassa havaittiin 7.–8.9. yhteensä noin 33 700 valkoposkihanhea. Määrä on 13 prosenttia suurempi kuin vuonna 2018. Pääkaupunkiseudun kanta kasvoi yli 20 prosenttia yli 16 600 yksilöön.

”Muuttomatkoillaan levähtävät valkoposkihanhet ruokailevat Itä- ja Kaakkois-Suomen viljelyalueilla sekä kevät- että syysmuuton aikana. Syksyisin Itä- ja Kaakkois-Suomen kannat ovat satoja tuhansia yksilöitä. Elimäellä tavattiin lokakuussa 2017 jopa 300 000 yksilön hanhilauma ruokailemassa pellolla, jolloin hanhet syövät valtavia määriä syysviljoja. Pelkkä pellolta toiselle karkottaminen vain siirtää ongelmaa eteenpäin”, Sarvamaa sanoo.

Julkaistu Lännen Median lehdissä 23.9. https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/4711259/Sarvamaa+vaatii+EUkomissiolta+keinoja+puuttua+suojeltuun+tulokaslajiin++sotkee+puistot+syo+syysviljaa

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: Maaseutu jätti taas valtaansa käyttämättä

30.5.2019

Maaseutukuntien huono äänestysaktiivisuus eurovaaleissa johtaa siihen, että maaseudun ääni ei kuulu sille kuuluvalla painolla. Euroopan parlamenttiin lähtee kuitenkin useita kokeneita ja maaseudun elinkeinoihin sitoutuneita edustajia, kuten paikkansa uusinut europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP).

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: Moni maaseudun puolustaja ylsi EU-parlamenttiin

29.5.2019

Eurovaaleissa paikkansa uusinut europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on keskittynyt viime vuosina maatalousasioihin. ”Painopisteet EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa ovat vielä selkeytymättä seuraavan rahoituskauden osalta. Siellä on heti luvassa vääntöjä. Suomen kannalta erittäin tärkeä asia on esimerkiksi torjua tilakohtainen tukikatto”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: EU:n metsäpolitiikka ei saa kannatusta

27.5.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) arvelee Suomen kärsivän, jos EU:ssa laaditaan yhteiset säännöt metsien käsittelystä. ”Olen käynyt riittävän monta keskustelua keskieurooppalaisten ja eteläeurooppalaisten EU-vaikuttajien kanssa. Tiedän, miten paljon suomalainen metsätalous ja metsänhoito kärsisivät, jos EU saisi toimivallan metsäpolitiikassa. Olisimme aivan liian pienessä vähemmistössä”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Suomen EU-puheenjohtajuus osuu merkittävään käännekohtaan, IL-blogi

21.5.2019

Heinäkuussa alkaa kansainvälisessä politiikassa suomalaisittain merkittävä aika. Suomi nimittäin tarttuu Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan nuijaan. Tämä tarkoittaa kokousten johtamista ja neuvoston edustamista komission ja parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa. Käytännössä Suomi johtaa jäsenmaiden orkesteria ja varmistaa, että eurooppalaista politiikkaa viedään eteenpäin.

Vastuutehtävä on erityisen tärkeä nyt, sillä se osuu EU:n tulevaisuuden kannalta taitekohtaan. Euroopan parlamentti menee uusiksi toukokuussa järjestettävissä eurovaaleissa. Heinäkuussa alkaa korkeiden EU-virkojen nimitys ja marraskuussa aloittaa työnsä uusi komissio. Samaan aikaan neuvotellaan vuosien 2021-2027 rahoituskehyksestä ja yhteisestä maatalouspolitiikasta, aletaan toteuttamaan EU:n uutta strategista viisivuotisohjelmaa ja koitetaan saada Brexit-mylläkkä maaliin. Suomella on tässä puheenjohtajana oiva mahdollisuus kasvattaa poliittista painoarvoaan kiistojen ratkojana.

Kansainvälisellä kentällä on pelissä myös monia suomalaisten elämää suoraan muovaavia kysymyksiä, joihin voimme vaikuttaa EU:n päänä viemällä niitä eteenpäin:

Mikä on EU:n turvallisuusyhteistyön tulevaisuus ja sen vaikutukset Suomeen? Mitä tapahtuu Suomen vientiteollisuudelle, jos Brexit toteutuu ilman selviä sopimuksia? Mikä on Suomen rooli EU:n yhteisessä rajavalvonnassa? Miten meidän pitäisi suhtautua taloudelliseen yhteistyöhön Kiinan tai Venäjän kanssa?

Nyt muodostettavalla hallituksella toivoisi olevan kannat valmiina näihin edellä mainittuihin kysymyksiin, jotta voimme käyttää parhaalla mahdollisella tavalla hyödyksi puheenjohtajuuskauden tarjoaman vaikuttamisen paikan.

Yksi asia näyttäisi jo olevan varmaa: Suomi tulee johtamaan neuvotteluita oikeusvaltioperiaatteen kytkemisestä EU-rahoituksen ehdoksi. Kyseessä on uusi budjettilaki, jonka olen toisena pääneuvottelijana ajanut läpi Euroopan parlamentissa. Lain lopullista toteutumista on tähän asti jarruttanut EU:n neuvoston nykyinen puheenjohtajamaa Romania, joka ei ole halunnut avata neuvotteluita parlamentin ja komission kanssa. Suomi on onneksi jo ilmoittanut tämän yhdeksi kautensa päätavoitteista. Näin ollen ensi syksynä laista voi olla neuvottelemassa puheenjohtaja-Suomen lisäksi suomalainen meppi, jos minut valitaan uudelle kaudelle.

Suomen hetki EU-politiikan keskiössä tulee ratkaisevalla hetkellä. Euroopassa on tapahtumassa isoja rakenteellisia muutoksia. Niihin pitäisi löytää ratkaisuja, joissa EU ja jäsenvaltiot pelaavat yhteen, eivätkä toisiaan vastaan. Siksi puheenjohtajamaalla pitää myös olla selkeä ajatus siitä, millä strategialla peliin mennään. Suomella on tähän kaikki edellytykset.

Julkaistu IL-blogissa 21.5.2019

Ajankohtaista

MTV uutiset: Helena Petäistön kolumni: EU-parlamentti ei ole mikään lepokoti

18.5.2019

Suomalaismeppi voi pelastaa meille elintärkeitä asioita, jos hän on maamme asioiden kannalta tärkeässä valiokunnassa, kirjoittaa Helenä Petäistö kolumnissaa. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on pelastanut suomalaiset maanviljelijät ahkeralla lobbauksellaan ja voittamalla muiden maiden ymmärryksen Suomen erikoisolosuhteille. Petäistö suosittelee äänestämään meppiä, jolla on poliittista pelisilmää, sosiaalisia taitoja, kansainvälistä kokemusta, kielitaitoa, uutteruutta ja valmiutta pistää itsensä likoon.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Suomen kansallinen etu, Maaseudun Tulevaisuus

17.5.2019

Hiljattain Suomessa on noussut esiin yllättävä maatalouspoliittinen näkemys. Ajatuspaja Libera julkaisi 7.5.2019 Fatim Diarran tekstin, jossa hän esitti 141-tuen lopettamisen olevan Suomen kansallinen intressi.

Siis sen EU:n luvalla Etelä-Suomen alueelle maksettavan kansallisen tuen, jolla on tärkeä rooli suomalaisen ruoantuotannon turvaamisessa. Sikatalouden ja siipikarjan lihan tuotannon kannalta tuki on erittäin tärkeä, myös kasvihuonetuotannolle se on varsin olennainen.

On vaikea ymmärtää näkemystä, jonka mukaan tuki olisi ongelmattomasti lakkautettavissa. Eiväthän Suomen tuotanto-olosuhteet ole muuttuneet ja kotimainen possunliha taistelee edelleen markkinoilla pysyäkseen houkuttelevana vaihtoehtona halvemmille ulkomaisille serkuilleen.

Juuri siksi olen jo useampaan otteeseen taistellut tuen jatkumisen puolesta. Tuoreimmat hyvät uutiset saatiin viime kuussa, kun europarlamentin maatalousvaliokunta hyväksyi tuen jatkon yhteisen maatalouspolitiikan seuraavalle toimintakaudelle eli vuosille 2021-27. Tämän vaalikauden osalta tarvittava työ on siis tehty.

EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ei ole ollut avain helppoon huomiseen, kuten jokainen maatalouden harjoittaja tietää. En usko ylipäätään kenenkään ajattelevan, että CAP nykymuodossaan olisi ongelmaton paketti.

Siksi olisi toki hienoa, jos maatalouden kannattavuus saataisiin tasolle, joka mahdollistaisi markkinaehtoisen tuotannon ilman monimutkaista tukiviidakkoa. Todellisuus meidän leveysasteillamme, kulurakenteellamme, verotuksellamme, säädöksillämme ja kaupan keskittymisellämme on kuitenkin toinen.

Joskus maatalouspolitiikan kansallisia tukia moititaan tulonsiirtona verorahoista tuottajien taskuun. Tällainen sormella osoittelu kertoo yksinkertaisesti suomalaisen maatalouden merkityksen ja realiteettien ymmärtämättömyydestä.

Olen itsekin tiukka markkinaehtoisuuden kannattaja taloudenpidossa. On kuitenkin asioita, joiden kohdalla kolikon toinen puoli on painavampi. Ruoantuotannon vertaaminen mihinkään muuhun yritystoimintaan ei minun maailmassani ole kestävää. Siihen on kaksi painavaa syytä.

Ensimmäinen on se, että yhteisen maatalouspolitiikan nopealla alasajolla olisi tuhoisat seuraukset suomalaiselle ruoantuotannolle. Voisi melkein väittää, että viiden vuoden päästä lähikaupasta saisi etsimällä etsiä muuta kotimaista kuin perunaa, kaalia ja lanttua. Kaiken huipuksi se tuontiruoka olisi kotimaisen tarjonnan puuttuessa pian saman hintaista kuin sitä laadukkaampi kotimainen ruoka nyt.

Toinen ja sitäkin suurempi menetys olisi suomalaisen maaseudun katoaminen. Liian moni suomalainen ei enää ymmärrä, miten tärkeä asia maatalous eri muodoissaan Suomelle on. Paljonko maksaa kilo kansallisidentiteettiä?

Toisaalta viime vuosina on tullut myönteistä viestiä siitä, että kiinnostus ja arvostus kotimaista ruokaa kohtaan on kasvussa. Esimerkiksi joidenkin kauppojen käyttöön ottamat lisämerkinnät kotimaista alkuperää oleviin tuotteisiin ovat saaneet kuluttajilta lämpimän vastaanoton. Trendi ei kuitenkaan yksin riitä tasaamaan kannattavuuden laajempia haasteita.

Meidän päättäjien tehtävänä on huolehtia, että tuottajalla on edellytykset harjoittaa elinkeinoaan. Mutta valitettavasti myös päättäjissä on liian paljon heitä, joille suomalaisen maatalouden tulevaisuus tuntuu olevan yhdentekevää.

Tästä syystä haluan jatkossakin olla vaikuttamassa suomalaisen ruoantuotannon puolesta. Se on minulle sydämen asia.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 17.5.

Ajankohtaista

Maaseudun Tulevaisuus: EU-parlamentin maatalousvaliokuntaan olisi tunkua eurovaaliehdokkaiden keskuudessa

16.5.2019

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) suosikkivaliokunta on maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta. ”Suomalainen ruuantuotanto on edelleen sydämenasiani”, kertoo Sarvamaa. Sarvamaa antaisi EU:lle lisää toimivaltaa metsäpolitiikassa ainoastaan, jos suomalainen metsäasiantuntijuus otetaan uudella tavalla huomioon ja muita jäsenvaltioita velvoitetaan metsittämään ja nurmettamaan.

Lue uutinen ›