Politisoitunut ruokalautanen
2.5.2023
Keskustelu lihantuotannon ympärillä käy jälleen kuumana. Maatalousalan kasvavat paineet ja tuotantopanosten hintojen heittely heijastuvat myös lihantuottajiin. Puhetta riittää myös muun muassa antibioottien käytöstä ja eläinten hyvinvoinnista.
Viime viikolla Suomessa parrasvaloihin pääsivät puolestaan metsäkatoasetuksen epäselvät vaikutukset nauta- ja lypsykarjatilallisten investointihankkeisiin. Vaikka yleensä trilogisovun jälkeen sellaisenaan sitovan asetuksen kommentointi ei muuta tilannetta juuri suuntaan tai toiseen, tässä tapauksessa komissio tietää varsin hyvin itsekin, että tulkinnalle on annettava selvyys, ja tilallisillemme reilu sellainen. Lisäksi pitää vielä pyrkiä vaikuttamaan komission kautta siihen, että asetuksen tulkinta peltopinta-alan lisäämiseen nautatiloilla olisi suotuisa.
Euroopan unionin kansalaisen ruokalautasesta on tullut valtavan politisoitunut.
Erityisesti lihantuotantoon liittyvää keskustelua leimaavat äänekkäät ääripäät. Toisessa ääripäässä puhutaan ympäristön kannalta ideaalista ruoantuotannon ihanneasetelmasta kuin se olisi jo todellisuutta: lihantuottajat ja -syöjät ovat ilmastoroistoja ja loput sankareita. Toisessa ääripäässä taas suljetaan silmät epäkohdilta.
Nykypäivän keskusteluilmapiiriä kuvaa hyvin se, että Yle julkaisi hiljattain artikkelin, jossa kerrottiin erään lihantuottajan joutuvan perustelemaan olemassaoloaan, vaikka lähes kaikki suomalaiset syövät lihaa. Siis lähes kaikki.
On tärkeää pitää mielessä, että suomalainen lihantuotanto on myös eurooppalaisittain korkealaatuista. Maamme lihantuotantoa kestää arvioida kriittisestikin. Esimerkiksi EU:ssa puhuttanut sikojen saparoiden typistämisen kielto on Suomessa täysi itsestäänselvyys.
Se, mitä kukin ruokalautaselleen laittaa, on jokaisen henkilökohtainen valinta. Yksilön valintoja ei pidä tuomita julkisesti. Poliittisilla päätöksillä voidaan tietenkin ohjailla kuluttajia kohti vastuullisempia valintoja, mutta ei pitäisi myöskään automaattisesti olettaa, että lihaa syövä eurooppalainen on kaiken pahan alku ja juuri. Sama pätee myös eurooppalaisiin tuottajiin: niin kauan kuin lihaa syödään, on kaikkien etu, että sitä tuotetaan korkeatasoisesti lähellä omassa maanosassamme.
On totta, että suomalaisten ruokailutottumukset ovat myös olleet pitkään muutoksessa. Punaisen lihan syöminen ja lihansyönti ylipäätään on vähentynyt aikaisempiin vuosiin verrattuna. Tuottajilla on tähän muutokseen sopeutumisessa iso työ edessään, ja meidän pitäisi tuomitsemisen sijaan pystyä antamaan tukemme heille.
Lihantuottajien työ on arvokasta ja he ovat myös kriittinen osa ruokajärjestelmäämme. He mahdollistavat myös maamme omavaraisuutta sekä turvaavat ruokahuollon toimivuutta. Vaikka lihansyöntiä vastustavat tahot ehkä haluaisivatkin ajaa koko alan alas, fakta on se, että lähes kaikki meistä syö lihaa edelleen, eikä siksi suomalaisia lihantuottajia saa syyllistäen ajaa mahdottoman eteen.
Kolumni on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 28.4.2023.
