2.4.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kirjoittaa blogissaan olleensa mykkä sokista, epäuskosta ja täydestä tyrmistyksestä, kun hän luki uutiset lasten järjestelmällisestä hyväksikäytöstä Suomessa. Sarvamaan mielestä olisi parasta sulkea tekijät yhteiskunnan ulkopuolelle loppuiäksi.
29.3.2019
Tunnustan itkeneeni kahvikuppiini Pariisin lentokentällä, kun luin uutiset lasten järjestelmällisestä hyväksikäytöstä Suomessa. Olin mykkä sokista, epäuskosta ja täydestä tyrmistyksestä. Koska olen varsin tavallinen keski-ikäinen mies ja isä, en voi käsittää, miten toiset keski-ikäiset miehet voivat saalistaa lapsia ja kuvata lasten kidutusta toisille saalistajille katsottavaksi.
Lapsi on helppo saalis. Lapsi syntyy luottamaan aikuiseen ja kaltaisessamme hyvinvointimaassa lapsia ei tarvitse opettaa varautumaan nurkan takana odottavaan vaaraan. Me kasvamme ja kasvatamme naiiveiksi, koska suomalaisuus on pitkälle luottamuskysymys. Taidamme nousta tuolla eurooppalaisissa luottavaisuusmittauksissa aina kärkisijoille. Me, sinisilmäiset suomalaiset, jotka olemme tämän raakalaismaisen rikossarjan paljastumisen edessä täysin äimänä.
Tiedän, että kodeissa mietitään, miten tästä puhutaan omille lapsille. Minäkin mietin sitä. Miten puhut lapsille siitä, mitä raiskaus tarkoittaa, koska sen termin hän näkee välittömästi älypuhelimeltaan tai miten sanot lapselle, ettei saa luottaa kehenkään. Itse asiassa voit luottaa oman perheesi aikuisiin, mutta kaikkiin muihin suhtaudu aina varauksella, koska joka ikinen on mahdollinen paha. Tätä sanomaa on vaikea kasvattaa, kun on itse luottavaiseksi kasvanut.
Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen sanoi Lännen Medialle alkuvuonna, että tuomioistuimet käyttävät seksuaalirikoksissa rangaistusasteikon alempaa päätä. Näin, vaikka mahdollisuus olisi kovempiin rangaistuksiin. Eivätkö syyttäjät vaadi kovia rangaistuksia vai eikö tuomioistuin määrää kovia rangaistuksia syyttäjän vaatimuksesta huolimatta?
Seksuaalirikoksista ei perinteisesti tule ilmi kuin pieni osa. Tämä johtuu myös siitä, että uhrit kokevat, ettei asian pöyhiminen tuo minkäänlaista oikeutta, pikemmin pahentaa arpia.
Tuomiot lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista ovat usein ehdollisia. Tähän vaikuttaa erityisesti se, että rangaistus tuomitaan usein ehdollisena, jos henkilö tuomitaan ensimmäistä kertaa enintään kahden vuoden vankeusrangaistukseen. Ongelmana on, että suurin osa seksuaalirikoksista tuomittavista rangaistuksista sijoittuu asteikon alapuolelle, vaikka asteikot antaisivat mahdollisuuden kovempienkin rangaistusten tuomitsemiseen. Lapsen törkeän seksuaalisen hyväksikäytön minimirangaistus on 1 vuosi vankeutta ja jos tekijä on ensikertalainen, on tuomio usein ehdollinen.
Rikoslakiin lisättävä uusi rangaistussäännös törkeästä lapsenraiskauksesta ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön enimmäisrangaistuksen korotuksesta ei merkitse mitään, jos sitä ei oteta tuomioistuimissa käyttöön.
Huumattujen, raiskattujen ja häpäistyjen lasten nimissä meidän aikuisten on otettava laput silmiltä ja käytettävä sitä konstia, joka on käytettävissä eli rangaistuksia. Parasta olisi sulkea tekijät yhteiskunnan ulkopuolelle loppuiäksi.
Julkaistu IL-blogissa 29.3.
12.3.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) vaatii jäsenmaita vastaamaan viivyttelemättä oikeusvaltioperiaatteen horjumiseen Euroopassa. Euroopan parlamentti lähetti keskiviikkona 6. maaliskuuta virallisen kirjeen EU-puheenjohtajamaa Romanian edustajalle ja pyysi nopeuttamaan EU-tuet ja oikeusvaltioperiaatteen yhdistävän budjettilakiesityksen käsittelyä.
”Oikeusvaltioperiaatteen käynnissä oleva kyseenalaistaminen, demokratian heikentäminen ja luottamuksen rapautuminen uhkaavat koko Euroopan tulevaisuutta. Nyt on yksinkertaisesti toimittava, kannettava lainsäätäjille annettu vastuu vakaudesta ja taisteltava oikeusvaltioperiaatteen puolesta”, painottaa Sarvamaa, joka on parlamentin pääneuvottelija kyseisessä lakiesityksessä. Sarvamaan mukaan esimerkkejä oikeusvaltioperiaatteen rikkomisesta on jo useissa EU-maissa.
”Parlamentti hyväksyi mandaattimme komission ja jäsenmaiden kanssa käytäviä kolmikantaneuvotteluita varten tammikuussa. Käsittelyn olisi voinut kuvitella etenevän järkevää vauhtia myös toisella puolella ja yhteisen kompromissin haun jo alkaneen”, kommentoi Sarvamaa. Euroopan komissio antoi lyhyen kahdeksan artiklaa sisältävän esityksen viime vuoden toukokuussa.
”Onneksi Suomi on sitoutunut laittamaan oikeusvaltioperiaatteen etusijalle heinäkuussa alkavalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan. Silloin viimeistään voimme viedä tämän kunnialla loppuun”, Sarvamaa sanoo. Oikeusvaltioperiaatteen toteutumista koskeva budjettilakiesitys on osa EU:n monivuotista rahoituskehyspakettia ja ainoa, joka käsitellään yhteispäätösmenettelyn mukaisesti.
”Nykyisin EU:n perussopimuksen toisessa artiklassa määriteltyjen yhteisten arvojen, kuten vapauden, ihmisarvon ja oikeusvaltion loukkaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti käytännössä vain, jos jäsenmaat ovat asiasta yksimielisiä artiklan seitsemän mukaisesti. Nyt käsittelyssä olevan lain nojalla jäsenvaltion oikeusvaltiorikkomuksiin voitaisiin puuttua myös ilman yksimielisyyttä ja politikointia”, Sarvamaa selventää.
Budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja ja talousarvion valvontavaliokunnan EPP-koordinaattori Sarvamaa on yhdessä espanjalaisen Eider Gardiazabal Rubialin (S&D) kanssa Euroopan parlamentin pääneuvottelija asetusehdotuksessa, joka koskee EU-budjetin suojaamista tilanteissa, joissa oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen jäsenvaltioissa kohdistuu yleisiä puutteita.
Sarvamaan ja Gardiazabal Rubialin lisäksi kirjeen allekirjoittivat muut parlamentin neuvottelutiimin jäsenet eli budjettivaliokunnan puheenjohtaja Jean Arthuis (ALDE, Ranska) ja talousarvion valvontavaliokunnan puheenjohtaja Ingeborg Grässle (EPP, Saksa).
26.12.2018
Viimeiset kymmenen vuotta eivät ole olleet Euroopassa niin ruusuisia kuin kylmän sodan päättymisen jälkeen 90-luvulla tai vielä 2000-luvun alkupuolella EU:n laajentumishuumassa oletettiin. Finanssi- ja talouskriisi, arabikevät, Ukraina, Syyria, muuttoliikekriisi, terrorismi ja Brexit ovat jättäneet jälkensä ihmisten mieliin. Kriisistä kriisiin kulkeminen on osoittanut myös, että vakaata ja itsenäistä oikeuslaitosta tai perusoikeuksiin kuuluvaa sananvapautta ei voi ottaa annettuina edes maailman vauraimmissa kolkissa.
Euroopassa varsinkin Puolan ja Unkarin kehityssuunta on huolestuttava. Kummankaan maan oikeuslaitosta ei hyvällä tahdollakaan voi pitää riippumattomana. Lisäksi Romaniasta, Slovakiasta, Tšekistä ja Maltalta on tullut esiin hälyttäviä tietoja lehdistön vapauteen ja korruptioon liittyen. Useat toimittajat ovat joutuneet maksamaan hengellään työstä vallan vahtikoirana, minkä lisäksi poliitikkoja epäillään yhteiskunnan kehittämiseen tarkoitettujen EU-tukien haalimisesta itselleen. Myös Etelä-Euroopassa on älähdetty uudelle budjettilaille, joka sitoisi EU:n tukirahat oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen. Juuri tässä lakialoitteessa toimin parlamentin pääneuvottelijana.
Oikeusvaltioon sitoutuminen on ennakkoehto EU-jäsenyydelle ja periaatetta edistetään myös Euroopan ulkopuolella erilaisten porkkanoiden ja keppien avulla. Liittymisen jälkeen oikeusvaltioperiaatteen noudattamista EU-maissa ei kuitenkaan ole voitu järkevästi valvoa. Nykyisin EU:n perussopimukseenkin kirjattujen arvojen, kuten vapauden, ihmisarvon ja oikeusvaltion loukkaamiseen voidaan puuttua tehokkaasti käytännössä vain, jos jäsenmaat ovat asiasta yksimielisiä.
Näiden arvojen heikkeneminen on vakava uhka perustuslailliselle demokratialle. Varsinkin oikeusvaltiosta ollaan lipumassa yhä kauemmaksi. Vaaleilla valittujen päättäjien ja muiden julkista valtaa käyttävien toiminta uhkaa muuttua mielivaltaisemmaksi ja ennustamattomammaksi kun lakien noudattamisesta ja asianmukaisesta valvonnasta ei piitata. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi tuomioistuinten politisoitumista, korruptiota, yksilön ja vähemmistöjen oikeuksien tallomista sekä vapaan median ja kansalaisjärjestöjen toiminnan rajoittamista.
EU-budjetti on veronmaksajien rahaa, jonka käyttöön ja hallinnointiin jäsenmaat ja niiden viranomaiset osallistuvat merkittävällä tavalla. Jos jäsenvaltio haluaa rakentaa yhteiskuntaa EU-rahalla, sen täytyy noudattaa oikeusvaltion perussääntöjä. Kysymys ei ole EU:hun kriittisesti suhtautuvien vaientamisesta vaan siitä, että lainmukaisuudesta ja oikeuslaitoksesta piittaamattoman, korruptioon, petoksiin ja oman edun tavoitteluun taipuvaisen hallituksen rahankäyttöön ei voida luottaa. Tällaisessa tilanteessa EU-budjetilla ei saada mitään lisäarvoa eurooppalaisille. Päinvastoin. Rahaa käytetään silloin meidän kaikkien yhteisen edun vastaisesti.
On selvää, että jaettujen eurooppalaisten arvojen rapautumiseen olisi pitänyt puuttua tiukasti jo paljon aikaisemmin. Nyt käsittelyssä olevan uuden budjettilain mukaan EU-rahoitus voitaisiin tulevaisuudessa katkaista oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa havaittujen merkittävien puutteiden perusteella. Jos valtio ei noudata yhdessä vaalittuja arvoja, meidän muiden ei pidä sitä ainakaan rahalla tukea. Mekanismin laukaisu olisi myös helpompaa, koska se ei vaatisi jäsenmailta yksimielisyyttä. Parlamentin pääneuvottelijana tavoitteeni on saada laki voimaan mahdollisimman nopeasti.
Valistuksesta kumpuavien arvojen kyseenalaistaminen ei suinkaan ole yksin eurooppalainen ilmiö. Esimerkkejä välinpitämättömyydestä löytyy myös rapakon takaa. Länsimaiden ulkopuolella tilanne on vielä heikompi. Tällaisessa yhteistyötä vierastavassa ja sisäänpäin käpertyvässä maailmassa meidän on puolustettava suoraselkäisesti omia arvojamme kuten demokratiaa ja lakien noudattamista sekä muistutettava itseämme ja muita niiden tuomasta vakaudesta, keskinäisestä luottamuksesta ja vauraudesta.
Julkaistu Eurooppalaisen Suomen blogissa 26.12.2018.
