Suomen on säilytettävä tolkku akkumineraalijahdissa, Maaseudun Tulevaisuus

22.3.2019

Suomeen on rantautunut maailmalta uusi kultakuume. Sama toiveikas kiilto silmissä, jonka innoittamina lähdettiin aikoinaan kultamaille, puhutaan nyt oman maaperän kaivoslouhinnasta. Kansakuntamme on lähtenyt mineraalijahtiin, toiveissa valoisampi tulevaisuus koboltin, litiumin ja suomugrafiitin siivittämänä.

Kasvaneen kysynnän vuoksi näiden mineraalien hinnat ovat olleet viime vuosina kovassa nousussa. Akkumetalleiksikin kutsuttuja raaka-aineita käytetään muun muassa uusiutuvan energian tuotannossa ja sähköautojen valmistuksessa. Erityisesti jälkimmäisen kasvupotentiaali tuntuu lujittavan yleistä uskoa siihen, että nyt on aika louhia.

Kotimaan maanteillä sähköautojen määrä ei ole räjähtänyt käsiin, ainakaan vielä. Niiden yleistyminen maantieteellisissä olosuhteissamme edellyttää käytettävyyden kannalta tärkeiden puitteiden kehittämistä. Kansainvälisesti voidaan kuitenkin puhua jo buumista: kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi teillä liikkuvien sähköautojen määrän nousevan viime vuoden kahdesta miljoonasta 140 miljoonaan vuonna 2030. Eli 70-kertaistuvan.

Ei siis ole ihme, että akkuteknologian mahdollisuudet ovat herättäneet myös suomalaisten kiinnostuksen. Löydettyjen ilmentymien valossa innostus on perusteltua. Suomesta löytyvät esimerkiksi Euroopan suurimmat tunnetut kobolttivarannot.

Koboltin lisäksi maaperästämme on löytynyt useita muitakin haluttuja raaka-aineita. Geologian tutkimuskeskus GTK:n kartoitellee parhaillaan Suomea uusien mineraaliesiintymien toivossa. Nelivuotisen projektin tarkoitus on nimenomaan akkujen tuotantoon hyödynnettävien varantojen tutkiminen.

Mineraalijahdin mahdollisuuksiin liittyy kuitenkin yksi iso ja painava mutta. Äkkirikkauden toivoissa on helppo tehdä peruuttamattomia uhrauksia. Siinä kohdin, kun suunnitellaan kaivoksen paikkaa, on pystyttävä huomioimaan projektin vaikutukset ympäristöön. Monimuotoisten vesistöjen rannasta näitä mineraaleja ei nimittäin tarvitse kaivaa.

Olisi valtavaa typeryyttä uhrata puhtaat vesistöt mineraalikuumeen alttarille. Maltti on syytä pitää matkassa erityisesti, kun kaivoksia ollaan rakentamassa näin nopeasti kehittyvän teknologian tarpeisiin. Vaikka sähköinen liikenne ja tuulivoimalat eivät tällä hetkellä rakennu ilman näitä mineraaleja, kukaan ei tiedä varmasti miltä tarve näyttää 10 tai 20 vuoden päästä.

Akkuteknologiaa pyritään koko ajan kehittämään suuntaan, joka olisi vähemmän riippuvainen kalliista mineraaleista, kuten litiumista ja koboltista. Tällä hetkellä kuhinaa akkutuotannon ympärillä kuitenkin riittää. Nykyiset investoinnit tehdään siinä toivossa, että sähköautojen kysyntä jatkaa kasvuaan eikä teknologian kehitys aja nykyisten raaka-aineiden tarpeen ohi.

Suomen maaperän rikkauksia hyödyntäisivät mielellään myös kansainväliset kaivosjätit. Ala on kilpailtu eikä ympäristövaikutusten huomioiminen ole kaivosyritysten prioriteetti. Toivoa sopii, että Suomessa on koettu tarpeeksi huonosti suunniteltujen kaivosten vaikutuksia, jottei mitä tahansa hankkeita lähdetä tukemaan.

Kestävyyden näkökulmasta kolikolla on kaksi puolta. Ensimmäinen on raaka-aineiden järkevä hyödyntäminen ympäristöystävällisten ratkaisujen valmistamisessa. Toinen on Suomen korvaamattoman luonnon suojeleminen lyhytnäköisiltä ratkaisuilta. Molemmat on hyvä pitää mielessä, kun uutisia GTK:n uusista löydöistä alkaa tulla ja kartoituksista siirrytään uusien kaivosten rakentamiseen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.

Löysä ja huono kaivoslaki on uudistettava, IL-blogi

17.12.2018

Heinäveden uusi kaivoshanke herätti huomiota kesällä. Saimaan välittömään läheisyyteen Aitolammen rannalle suunniteltu grafiittikaivos uhkaisi toteutuessaan arvokasta luontoa. Vain muutamien kilometrien päässä kaivosalueesta alkaa Kermajärven Natura-alue. On selvää, että toteutuessaan kaivos olisi merkittävä riskitekijä korvaamattomalle Saimaan luonnolle ja paikallisille elinkeinoille. Tämän takia olen aktiivisesti vastustanut hanketta.

Lisää esimerkkejä kaivosteollisuuden ympäristöongelmista ei ole vaikea löytää. Hovioikeus antoi alkuvuodesta tuomionsa Talvivaaran kaivoksen tapauksessa. Nivalassa puolestaan vuonna 2015 suljetun Hituran nikkelikaivoksen ympäristöongelmien korjaaminen jäi lopulta veronmaksajien maksettavaksi, kun kaivoksen kanadalaisen omistajan konkurssipesästä loppuivat rahat kesken.

Myös Orivedeltä kantautui syyskuun lopussa harmillisen tutun kuuluisia uutisia. Paikallisen kultakaivoksen epäillään käsitelleen kaivosjätettä väärin vuosia. Viranomaisten tarkastukset olivat säännöllisiä, mutta virheitä ei havaittu. Kaivosjätteen luvaton säilöntä saattoi kuitenkin turmella merkittävästi ympäristöä.

Lukuisat väärinkäytökset johtuvat osaltaan Suomen kaivoslaista. Se on järkyttävän huono ja löysä. Vuonna 2011 hyväksytty laki jättää epäselväksi sen, kuka on vastuussa kaivoksen ympäristövaikutuksista. Osa melko tuoreen lain määräyksistä on 1800-luvulta: malmiesiintymä kuuluu sille, joka ensimmäisenä varaa alueen malminetsintää varten. Lisäksi kaivosyhtiöiltä vaaditut alhaiset maksut heikentävät veronmaksajien asemaa ja malminetsintälupia myönnetään liian helposti esimerkiksi luonnonsuojelualueiden lähelle.

Aikaisemmat kokemukset kaivoshankkeista eivät ole rohkaisevia. Päättäessään Heinäveden kaivoksesta ja muista kaivoshankkeista viranomaisten tulisi entistä tarkemmin arvioida ympäristövaikutuksia. On vastuutonta antaa kaivoslupia arvokkaiden luontokohteiden läheisyyteen. Kaivosten taloudellista merkitystä laskettaessa myös vaikutukset muihin elinkeinoihin on otettava vakavasti huomioon.

Erityisesti Pohjois-Suomessa kysymys on vaikea. Lapin ainutlaatuista luontoa on suojeltava. Toisaalta työpaikkojen kaikotessa tarve uusille elinkeinoille on kova. Helposti vastakkain asetetaan matkailuala sekä kaivoksen mukanaan tuomat työpaikat. Jokaista kaivoshanketta käsiteltäessä tulisi tarkkaan arvioida sen kokonaisvaikutukset paikalliseen talouteen. Kaivosluvista päätettäessä luonnon on oltava etusijalla kansainvälisten kaivosjättien voittojen sijaan.

Kaiken lisäksi varsinkin Ylläs-tunturin kupeessa Äkäslompolon kaivoshanke tekisi tuplatuhon, luonnon lisäksi myös elintärkeä matkailuelinkeino olisi todellisessa vaarassa. On muuten täysin käsittämätöntä, että Äkäslompolossa paikalliset aktiivit, siis tavalliset kansalaiset, ovat joutuneet pulittamaan jo lähes 200 000 euroa omasta pussistaan asiantuntijoiden palkkaamiseksi. Syy tähän on se, että ympäristöministeriö on ilmoittanut, että sillä ei ole resursseja eikä varaa tutkia riittävän yksityiskohtaisesti kaivoslupahakemukseen liitettyjä teknisiä yksityiskohtia. Kansalaiset joutuvat maksamaan omista rahoistaan, koska viranomainen, jolle asian hoitaminen lain mukaan kuuluu, ei siihen pysty! Tämä on täysin sietämätöntä.

Kaivoslain uudistus ei ole Suomessa edennyt. Viranomaisten on puututtava huomattavasti tiukemmin kaivoslupahakemuksiin, jotka uhkaavat paikallisia elinkeinoja tai luontoa. Heinäveden kaivoshanke on oiva esimerkki tilanteesta, jossa kaivoslupaa ei pitäisi myöntää.

Nyt on syytä vaikuttaa täällä Brysselissä. Aion pitää kaivoslain puutteita esillä jatkossakin. Jokaisen suomalaisen vastuulla on kantaa huolta kotimaamme luonnosta. On huolestuttavaa, ettei EU:n ympäristölainsäädännön periaatteita ole kirjattu kaivoslakiin. Ne takaisivat, että kaivoksia perustettaisiin vain silloin, kun se on varmasti kannattavaa, ja samanaikaisesti kaikki voitava olisi tehty luonnon suojelemiseksi.

Tarvitsemme uuden kaivoslain, joka tukee Suomen rikkaan maaperän mineraalien vastuullista hyödyntämistä. Järkevästi laadittu laki ottaisi huomioon ympäristön ja samalla tukisi uusia innovaatioita kaivosalalla. Brysselissä vaikuttamisen lisäksi muutokseen tarvitaan kansallisten päättäjien halua puuttua huolestuttavaan tilanteeseen. Järkyttävän huono kaivoslaki on uudistettava.

Julkaistu IL-blogissa 17.12.

MEP Sarvamaa Heinäveden kaivoshankkeesta

31.7.2018

Avokaivos uhkaa pilata ainutlaatuisen vesistön, HS Mielipide

18.7.2018

Heinäveden suomugrafiitti­esiintymälle ei saa myöntää kaivoslupaa. Saimaan tuntumaan Heinävedelle suunnitteilla oleva avokaivos uhkaa pilata maailmanmitassa ainutlaatuisen vesistön ja sen rannat. Koko hanke on valmisteltu julkisuudelta piilossa.

Brittiläisessä omistuksessa olevan kaivosyhtiön hanke ei välttämättä hyödyttäisi paikallisia. Yhtiö veisi voitot pois Suomesta, itse työ on pitkälti automatisoitua. Työpaikkoja ei Itä-Suomeen montaa tulisi. Vedet sen sijaan valuisivat kaivokselta lopulta mahdollisesti Saimaahan.

Fennoscandian Resources -yritykselle ei saa myöntää kaivoslupaa Heinävedellä. Lupaviranomaisten on otettava huomioon Järvi-Suomen ainutlaatuisuus. Suojelua ei voi jättää ulkomaisen yrityksen ja sijoittajien kiinnostuksen varaan.

Julkaistu Helsingin Sanomen Mielipide-osastolla 18.7.2018.

Itä-Savo: Heinäveden kaivoshanke sai europarlamentaarikon älähtämään ja kritisoimaan löyhää kaivoslakia: ”Ihminen puolustaa sitä, mikä on lähellä”

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on asettunut näkyvästi vastustamaan Heinävedelle suunniteltua grafiittikaivoshanketta. Sarvamaan mukaan siinä on iso ero, louhitaanko umpimetsässä vai ison veden rannalla. ”Saimaan kohdalla on luonnon saastuttamiselle nollatoleranssi. Jos vahinko sattuu, niin tuho on peruuttamaton”, Sarvamaa sanoo.

Lue uutinen ›

Kaivos Heinävedelle – RIP Saimaa, IL-blogi

12.7.2018

Talvivaaran otsikot ovat hädin tuskin häipyneet lööppitelineistä, kun seuraava kaivosvirhe on jo hiljaa tekeillä: Beowulf Mining omistaa Heinävedellä suomugrafiittiesiintymän ja Beowulf Miningin omistama Fennoscandian Resources -niminen yritys hakee kaivoslupaa Heinävedelle vielä tänä vuonna.

Ja mitä yhdestä kaivoksesta Heinäveden metsissä? Sitä vaan, että kaivoksen sijainnista Aitolammelta on vajaa kaksi kilometriä Varisveteen. Ja siitä rannalta muutama kilometri Karvion kanavalle. Karvion kanavasta vesi laskee 85 km2 suuruiseen Kermajärveen, joka on monin osin Natura-aluetta.

Edelleen vedet laskevat ainutlaatuista Heinäveden reittiä pitkin, kanavien läpi, suoraan Saimaaseen. Ja siellähän asustelevat ne maailman ainoat Saimaan norpat.

Samaan aikaan toisessa päässä Saimaata Saimaan Geopark halutaan virallisesti osaksi Unescon Global Geopark -verkostoa. Geologia on luontomatkailun nouseva trendi ja geoparkit ovat kansainvälisesti erittäin suosittuja matkailun toimintamalleja. Geoparkien tavoitteena on alueiden kestävä taloudellinen kehittäminen geoturismin avulla. Matkailullisen vetovoiman näkökulmasta geopark-alueet ovat rinnastettavissa kansallispuistoihin ja Unescon maailmanperintökohteisiin, kertoo Saimaa Geopark -sivusto. Maailman matkailun trendit ovat muutenkin Suomen luonnolle suosiollisessa asennossa: matkailijat hamuavat rauhaa ja luontoelämyksiä.

Heinäveden kaivoshanke sai brittiläisen kaivosyrityksen Beowulf Miningin osakkeen rakettimaiseen nousuun pörssissä huhtikuussa. Mutta koska Heinävedeltä vedet valuvat suoraan Saimaahan, pitää seuraavaksi olla rakettimaisen kansalaisvaikuttamisen vuoro.

Ympäristönsuojelulain mukaan kaivostoiminta ja malmin tai mineraalin rikastaminen vaativat aina ympäristöluvan. Lupamääräyksiä annettaessa otettaan huomioon alueen ominaisuudet ja toiminnan vaikutus ympäristöön – kaikista vaiheista on järjestettävä kunnollinen tiedottaminen.

Saimaata ei saa vaarantaa. Wall Street Journal listasi Saimaan maailman viiden kauneimman järven joukkoon ja saman havainnon ovat tehneet lukuisat kansainväliset toimijat sekä matkailijat.

Kaivosinsinöörit tietävät mitä tekevät. En halua kyseenalaistaa heidän osaamistaan. Mutta brittiläisen kaivosyhtiön kiinnostuksesta, halusta ja ennen kaikkea sijoittajien kärsivällisyydestä tehdä kaikki voitava luonnon turvaamiseksi en ole yhtään niin vakuuttunut.

En myöskään usko kaivoshankkeen kestävään taloudelliseen ja alueelle työllisyyttä luovaan vaikutukseen. Tämän kaltainen toiminta kun on nykyään hyvin pitkälle automatisoitua.

Eli haluaako Suomi todellakin olla monikansallisten kaivosyhtiöiden siirtomaa? Saimaan ja avokaivoksen yhteinen taru olkoon lyhyt ja vähäluminen. Vähän kuin se Ruokolahden leijona, jota voi enää hymähtäen muistella.

Julkaistu IL-blogissa 12.7.2018.