Eduskuntavaalien kaksi kovaa teetä

1.3.2023

Huhtikuun eduskuntavaalit ovat pian edessä. Nyt ratkaistaan Suomen suunta taloudessa ja turvallisuuspolitiikassa. Seuraavan hallituksen on vastattava taantumaan ja epävarmaan turvallisuustilanteeseen. Linjaton johto ja holtiton velaksi eläminen eivät ole ratkaisuja, vaan vievät Suomen yhä syvempiin ongelmiin.

Marin – Rinne sosialistihallitus syö tällä hetkellä vuositasolla noin 10 miljardin euron edestä talouttamme pakkaselle. Ylisyönnin syyksi hallitus on väittänyt koronaa ja Ukrainan sotaa. Kuitenkin esimerkiksi valtiovarainministeriö on kritisoinut väitteitä. Hallitusohjelmassa todettuja hankkeita tulee myös voida jättää toteuttamatta, mikäli ne eivät mahdu kehykseen. Toiminta kriisien keskellä vaatii kykyä tehdä vaikeitakin valintoja tulevaisuutemme eteen. Ministeriön laskelmien mukaan myös valtionvelan korkomenot ovat kasvamassa aiemmin budjetoidusta lähes miljardilla. Korkomenojen kasvu kasvattaa Suomen alijäämää ja velkaa entisestään.

Talouden raamit pitää laittaa takaisin kuntoon ja kehyksiin on palattava tulevan hallituksen toimikauden aikana. Valtiovarainministeriö on painottanut, että talouden tasapainottamisessa tarvitaan kaikkia mahdollisia työkaluja. Kokoomus ajaa talouden kasvun edellytysten, reilun kilpailun ja paremman sääntelyn edistämistä sekä uudistuksia työmarkkinoihin ja työelämään, verotukseen sekä sosiaaliturvaan.

Jotta voimme edistää Suomen asemaa, tulee tulevan hallituksen selkeästi paaluttaa Suomen EU-linjat jo kevään hallitusneuvottelujen aikana. Emme voi hyväksyä tulevaisuudessa samanlaista hallituksen tietämättömyyttä ja suoraviivattomuutta, kuin mitä olemme tällä hallituskaudella nähneet elpymispaketin ja erityisesti Suomelle tärkeiden metsäkysymyksien kohdalla. Pienenä EU-jäsenmaana emme voi jäädä jalkoihin pohtimaan ollako vai eikö olla. Meiltä vaaditaan päättäväisyyttä, selkeitä linjoja ja aktiivisuutta, jotta voimme vaikuttaa meille tärkeissä asioissa.

Turvallisuus on noussut vaalikevään keskeisimmäksi puheenaiheeksi, ja syystäkin. Jos jäsenvaltioiden ratifioinnit ovat kasassa, on kaikkien etu, että Suomi juhlii Nato-jäsenyyttä 12.7. järjestettävässä Naton huippukokouksessa Vilnassa. Natoon on mentävä, vaikka Ruotsi tulisikin perässä vasta seuraavalla junalla. Myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg on samaa mieltä, tärkeää ei ole samanaikaisuus vaan se, että molemmat saadaan osaksi Natoa mahdollisimman nopeasti.

Natossa Suomen on oltava aktiivinen jäsenmaa. Natosta on otettava kaikki irti. Tämä vaatii Suomen seuraavalta hallitukselta aktiivista ja aloitteellista toimintaa. Maantieteellinen sijaintimme vaikuttaa roolimme Natossa. Meillä on ensiluokkaista ja ainutlaatuista osaamista, jota on käytettävä hyväksi osana Natoa. Arktinen sijaintimme ja puolustusvoimiemme osaaminen luo erinomaisen mahdollisuuden perustaa tänne pysyviä tukikohtia. Naton jäsenyys ei tarkoita pelkästään sitä, mitä Nato antaa meille, vaan myös sitä mitä me itse jäsenmaana tuomme pöytään. Ollakseen vahva jäsenmaa, Suomen on oltava aktiivinen myös Naton toiminnassa. Ulkopolitiikkaa tehdään sekä kansallisesti, että osana yhteisöä.

Vakaa arki on myös turvallisuuspolitiikkaa. Vahva puolustus vaatii kestävää taloutta. Suomen on palattava kasvun uralle ja velkaantuminen on pysäytettävä. Äänestyskopeilla on mahdollisuus kääntää Suomen talous kohti parempaa ja tehdä turvallisuuspolitiikastamme entistä vahvempaa.

Kolumni on julkaistu Uuden Suomen puheenvuorossa 1.3.2023

Rehellistä puhetta rahasta, Maaseudun Tulevaisuus

18.4.2019

Vaalien superkeväänä suomalaisia haastetaan miettimään, millaisiin käsiin haluamme antaa vastuun tulevaisuuden Suomen ja Euroopan rakentamisesta. Yksi ääni toreilta ja gallupeista usein puuttuu: maailmantalous ei mainosta käänteitään Prisman parkkipaikalla, vaikka juuri sillä on ratkaiseva vaikutus siihen, millaista pyykkiä vaalikauden päätteeksi pestään.

Viime vuonna Suomen bruttokansantuote kasvoi 2,3%. Kotitalouksilla on enemmän rahaa kulutettavaksi kuin aikoihin ja työllisten määrä on kasvanut roimasti. Myös velkaantumiskierre saatiin katkaistua.  Nämä ovat hienoja suomalaisia saavutuksia.  Ne eivät silti riitä varmistamaan julkisen taloutemme kestävyyttä pitkällä aikavälillä, tai edes muutamaksi vuodeksi.

Suomi on vientivetoinen maa. Siksi emme saa ikinä sulkea silmiämme siltä, mitä talouden isossa kuvassa tapahtuu. Tällä hetkellä talousviisaat ja valtionvarainministeriö muistuttavat maailmantalouden kasvun ohittaneen korkeimman huippunsa. Lähivuosina on siis odotettavissa sakkausta. Se syö terää kaikilta kasvutavoitteilta, kuten paljon puhutulta työllisyydeltä.

Suunnitelmat julkisen talouden tasapainottamiseksi on rakennettu sen varaan, että työllisyyden nousu jatkuu. Vahva työllisyys on aina tervetullut tila, ja erityisesti se on sitä nyt, kun huoltosuhteen valtava taakkaa kolkuttaa ovella. Työllisyyden säilyttäminen edes tällä tasolla tulee kuitenkin olemaan haaste, jos Eurooppa vaipuu jonkinlaiseen taantumaan – kasvattamisesta puhumattakaan.

Euroopasta kantautuu suhdannevaihteluiden lisäksi muitakin haasteita, kuten onneton Brexit. Kansanäänestyksen tulos ei saman tien johtanut Britannian talouden pelättyyn romahtamiseen kolme vuotta sitten. Vähitellen hintalappua on kuitenkin alkanut kertyä. Epätietoisuus on hyttyskarkotetta sijoittajille.

Globaalin talouden kentällä yhden ison pelaajan kamppailut vaikuttavat muihinkin. Brexit-epävarmuus heijastuu jokaiseen eurooppalaiseen kansantalouteen ja sitä kautta kansalaiseen. Ongelmat eivät suinkaan lopu, jos saarivaltion eropäivä joskus ratkeaa. Se olisi vasta alku EU:n ja Britannian välisille neuvotteluille tulevaisuuden suhteista, myös kaupankäynnin ja tullien osalta. Lisäksi britit joutuisivat neuvottelemaan ainakin 759 erilaista sopimusta kolmansien maiden kanssa. Selvillä vesillä ei olla aikoihin ja varmaa on ainoastaan epävarmuus.

Pitkään jatkuneen väännön jälkeen Brexitin käänteet yltävät enää harvoin mielenkiintoisimpien uutisten joukkoon. Epätietoisuudesta on yksinkertaisesti vaikea saada vetävää. Tämä kuvaa talouspoliittista keskustelua muutenkin. Monimutkaisista uhkakuvista ja resurssien tulevasta niukkuudesta puhumalla on vaikea saada palstatilaa. Helpompi tapa saada äänensä kuuluville on listata asioita, joihin rahaa haluaisi käyttää.

Viime aikoina liikaa näkyvyyttä ovat saaneet ilmastotalkoot. Poliittisen kentän joka laidalta on todettu, että ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun on sijoitettava entistä enemmän. Ennen sitä pitää kuitenkin ratkaista, mistä nämä rahat otetaan. Siinä vasta keskusteltavaa riittääkin. Missään tapauksessa meillä ei ole varaa pelkästään vaatia päästötavoitteiden äärimmäistä tiukentamista. Järkevämpää on satsata teknologian kehittämiseen.

Vastuullinen poliitikko ei tee lupauksia, joita ei voi pitää. Maailmantalous ei puolestaan lupaa mitään. Se on herkkä kokonaisuus, joka ei kysy äänestäjän suostumusta vaihteluilleen. Useimmiten muutoksen merkit ovat kuitenkin nähtävissä jo etukäteen. Siksi päättäjien on uskallettava kohdata talouden realiteetit – ja reagoida niihin.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.4.2019