28.3.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.,EPP) kommentoi Britannian parlamentin keskiviikkoisia Brexit-äänestyksiä Twitterissä. ”Parlamentin alahuone ei saanut otettua Brexit-prosessia haltuunsa. Joudumme siis odottamaan tämän historiallisen, poliittisen tragedian häpeällistä loppunäytöstä”, Sarvamaa kirjoittaa. Hänen mukaansa Britannian seuraavan pääministeri tulee johtamaan petettyä kansakuntaa.
23.3.2019
Brexit uhkaa sotkea EU-maiden valmistautumista europarlamentin vaaleihin toukokuun lopussa. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää, kuka edustaa suomalaisia EU:ssa, sillä siellä päätetään monista Suomelle tärkeistä asioista. Parlamentin työtä seuraavat virkamiehet ja lobbarit arvioivat Petri Sarvamaan (kok., EPP) olevan nykyisistä nykyisistä mepeistä vaikutusvaltaisimpia.
12.3.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Brexit voi mahdollisesti peruuntua, jos brittiparlamentti hylkää päivitetyn erosopimuksen tiistain äänestyksessä. ”Hiljaa salaa toivon, että he eivät hyväksy, eivätkä lähde EU:sta”, Sarvamaa kommentoi Iso-Britannian sekavaa tilannetta ja eri vaihtoehtoja.
15.1.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) reagoi Brexit-sopimuksen hylkäykseen Britannian parlamentissa. ”Mitä tahansa voi nyt tapahtua Brexitin suhteen ja olen aidosti huolissani siitä”, tviittaa Sarvamaa.
13.1.2019
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on allekirjoittanut 129 kollegansa kanssa Britannian kansalaisille osoitetun kirjeen, jossa heitä pyydetään harkitsemaan Brexitiä uudelleen. Allekirjoittaneet mepit toivovat, että EU:ta voitaisiin uudistaa yhteistyössä Britannian kanssa.
22.11.2018
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan Britannian EU-erosopimus tulisi hyväksyä. ”Mikä tahansa muu vaihtoehto toisi vain entistä enemmän epävakautta”, Sarvamaa sanoo. Hänen mukaansa parlamentin hyväksyttyä sopimuksen kaikki on enää kiinni briteistä.
4.11.2018
Iso-Britanniassa vaikeat Brexit-neuvottelut ovat johtaneet myös vaatimuksiin uudesta kansanäänestyksestä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan uusi äänestys on mahdollinen muttei todennäköinen. ”Britannian sisäpolitiikka on tällä hetkellä sekaisin, eikä maasta löydy johtajuutta, joka voisi järjestää uuden kansanäänestyksen”, Sarvamaa sanoo.
16.10.2018
Brexit-kansanäänestyksen tulos yli kaksi vuotta sitten oli kova pala. Iso-Britannia on historiallisesti ja maantieteellisesti osa Eurooppaa, mutta tarpeeksi suuri osa briteistä halusi ottaa taloudellista ja henkistä etäisyyttä Euroopan unioniin. Talouskriisiin, työttömyyteen, maahanmuuttoon ja itsemääräämisoikeuteen liittyvät pelot ja pettymykset purkautuivat.
Brexit astuu voimaan maaliskuun 29. päivä kello 23. Mitä lähemmäs ajankohta on tullut, sitä tarkemmin on selvinnyt, kuinka onneton asia ero onkaan. Lukemattomat taloudellisia vaikutuksia selvittäneet laskelmat ennustavat Iso-Britannian talouskasvun hidastuvan. Hidastuminen johtuu uusista tullimaksuista, rajoituksista tavaroiden, ihmisten, pääoman ja palveluiden rajat ylittävään liikkuvuuteen sekä maassa noudatettavaan lainsäädäntöön ja sopimuksiin liittyvästä epävarmuudesta.
Punnan arvo luultavasti heikkenee, mikä korottaa tuontitavaran hintalappuja. Lisäksi ainakin lääkkeiden ja ruoan hintojen ennustetaan nousevan Briteissä. Myös maanviljelijöiden odotetaan kärsivän EU:n asettamista tulleista. Asuntojen arvojen pelätään laskevan pahimmillaan jopa 35 prosenttia ja asuntokaupan hiipuvan.
Samalla kaupan ja valtion verotulojen vähentyminen oletettavasti kumoaa EU-jäsenmaksun poistumisesta koituvat säästöt. Julkisiin palveluihin, kuten terveydenhuollosta vastaavalle NHS:lle, ei ole luvassa lisää rahaa. Briteissä koulutukseen tehdyt leikkaukset ja uudet rajoitukset työvoiman liikkuvuudelle aiheuttavat luultavasti pulaa ainakin sairaanhoitajista.
Brittisatamille ennustetaan menetyksiä kun tullimaksujen ja uuden byrokratian välttämiseksi kuljetuksille etsitään uusia reittejä. Esimerkiksi Irlannin ja Espanjan välille on uutisoitu avattavan uusi lauttayhteys. Toisaalla Etelä-Englannissa varaudutaan muuttamaan moottoritie parkkipaikoiksi mahdollisten tullijonojen ja kaaoksen helpottamiseksi.
Netistä ostettavat tavarat ja palvelut ovat tulevaisuudessa mahdollisesti kalliimpia Isossa-Britanniassa kun EU:n geoblokkausta koskeva lainsäädäntö ei enää päde. Lisäjärjestelyitä tarvitaan Pohjois-Irlannin sähkönsaannin turvaamiseksi. Yhteistyö EU:n kanssa loppuu myös terrorismin vastaisessa taistelussa, ydinturvallisuudessa ja lentoliikenteessä.
Toisaalta Brexit on mahdollisuus luoda maan olosuhteisiin räätälöidyt säännöt esimerkiksi laivakuljetuksille, turismille ja maataloudelle. Toisaalta EU-lainsäädäntö tuskin on briteille yhdentekevää tulevaisuudessakaan globaalien arvoketjujen vuoksi. Saarivaltio ei välttämättä ole kaikille yrityksille tarpeeksi houkutteleva markkina-alue, jos sen sääntely poikkeaa merkittävästi muusta Euroopasta.
Myös Iso-Britannian kansainvälinen asema voi heiketä. Maalla ei enää nykyään ole samanlaista mahdollisuutta ohjata tulevaisuuden suuntaa kuin imperiumin kulta-aikoina. Siitä pitävät siirtomaiden itsenäistyminen ja talouden globalisaatio huolen. Lisäksi Ranskan kanssa YK:n turvallisuusneuvostossa tehdyn yhteistyön pelätään kärsivän.
Vaikutukset tuntuvat varmasti myös Euroopassa, jonka talouskasvun ja osakemarkkinoiden oletetaan kärsivän Brexitin aiheuttamasta epävarmuudesta. Muun EU:n ja brittien välisen kaupan lasketaan vähenevän merkittävästi. Vaikutukset tuntuisivat varsinkin saksalaisessa ja brittiläisessä autoteollisuudessa. Eurooppalaiset korkeakoulut pelkäävät brittiyliopistojen kanssa tehtävän tutkimus- ja koulutusyhteistyön loppuvan. Voittajia ei ole.
Mikään näistä seurauksista ei toivottavasti ole ylitsepääsemättömän vaikea. Mutta niiden yhteisvaikutus tuntunee tavallisten ihmisten arjessa ja vaatii totuttelua.
Kaikista surullisinta on kuitenkin Pohjois-Irlannin rauhanprosessin vaarantuminen. Tulevaisuudessa EU:n ulkoraja kulkisi Irlannin saaren läpi, mikä rajoittaisi vapaata liikkuvuutta ja vuorovaikutusta yhteisöjen välillä. Se ei ole omiaan lisäämään kovalla työllä saavutettua protestanttien ja katolilaisten herkkää yhteisymmärrystä.
Mutta jos EU:n ulkoraja ei käytännössä kulje Irlannin saaren läpi, kulkee se Pohjois-Irlannin ja muun Yhdistyneen kuningaskunnan välillä. Rajakysymys onkin yksi tärkeimmistä sekä Iso-Britannian ja EU:n välisissä neuvotteluissa että brittien sisäpolitiikassa, mutta myös tavallisille saarivaltion ja Irlannin kansalaisille.
Iso-Britannian eroneuvottelut EU:n kanssa ovat tällä hetkellä ennen näkemättömän vaikeassa tilanteessa. Ilman minkäänlaista sopimusta ja käsitystä tulevaisuudesta toteutuva Brexit on todennäköisempi kuin koskaan.
Reilut kaksi vuotta sitten Brexitiä pidettiin mahdottomana. Nyt ei uskota erosopimuksen syntyyn. Toivottavasti historia toistaa itseään.
Julkaistu IL-blogissa 16.10.2018.
29.12.2017
EU heräsi vuoteen 2017 puolihalvaantuneena ja pelokkaana. Brittien kansanäänestyksen jälkimainingeissa usko eurooppalaisen yhteistyön tulevaisuuteen oli koetuksella ja innokkaimmat populistit maalailivat jo kuvaa unionin totaalisesta sortumisesta.
Katastrofin aineksia oli toki ilmassa — Euroopassa siirtolaiskriisi ja kansallispopulististen puolueiden nousu aiheuttivat merkittävän uhkan yhteisen sävelen löytämiselle. Kulunut vuosi on kuitenkin korjannut suurimmat halkeamat ja antanut vauhtia yhteistyön kehittämiselle.
Eurooppalaisuuden voitto koettiin suurimpana Ranskassa, kun Emmanuel Macron otti huikean harppauksen populismia vastaan ja veti presidentinvaalikampanjansa anteeksipyytelemättömän EU-myönteisenä. Macron antoi koko Euroopalle vahvistuksen siitä, ettei yhteistä projektiamme aiota hidastaa, vaan sitä tullaan puskemaan rohkeasti eteenpäin.
Saksassa Martin Schulz taas nostalgisoi historian havinaa ja kertoi unelmoivansa Euroopan Yhdysvalloista. Jo 71 vuotta sitten samaiset toiveet kuultiin brittien pääministerin suusta. Sotien runtelemassa Euroopassa Winston Churchillin puheesta alkoi aikakausi, jota parempaa ei olla koskaan ennen nähty — rajat ylittävää yhteistyötä, rauhaa, talouskasvua ja lukematon määrä muita saavutuksia.
Brittien rooli jää jatkossa taas taka-alalle, mutta Saksa voinee ottaa tiukemmin kiinni johtoasemastaan ja viedä maanosaamme Ranskan kanssa rohkeasti eteenpäin. Euroopan Yhdysvaltoja ei näköpiirissä ole, mutta tärkeintä on visio ja sen edistäminen vakaalla ja yhteisellä eurooppalaisella politiikalla.
EU:ssa on integroiduttava yhä enemmän siellä, missä yhteistyöstä on todellista hyötyä. Esimerkkejä mahdollisuuksista on riittämiin: ulko- ja turvallisuuspolitiikka, digitalisaatio, kehitysyhteistyö, liikenneverkostot — listaa voisi jatkaa pitkäänkin.
Suomessakaan ei saa antaa tilaa takapajuisille ja valheellisille näkemyksille siitä, että Euroopan ongelmat kumpuaisivat Brysselistä. Kansalle ei voi syöttää pajunköyttä, eikä sitä saa johdattaa kohti rotkon reunaa. Populismi on kuitenkin alati läsnä. Siksi nyt on tilausta poliittiselle johtajuudelle ja rohkeille visioille. Ongelmat ja haasteet eivät ratkea gallupien kautta, eikä mustavalkoisilla asenteilla.
Suomi juhli 100-vuotista itsenäistä taivaltaan teemalla ”yhdessä”. Tähän yksinkertaiseen sanaan tiivistyy uskomaton lataus tunnetta ja ajatuksia siitä, miten paljon olemme saaneet aikaan yhteistyöllä ja avoimella asenteella. Yhteistyö ei voi kuitenkaan rajoittua historian määrittämien valtionrajojen sisään — nykymaailma on avoin ja täynnä mahdollisuuksia.
Eurooppa-liikkeellä on vahva kannatus yli puoluerajojen. Kansainvälisen yhteistyön mahdollisuudet osataan nähdä riippumatta siitä, edustaako oikeistolaisempaa vai vasemmistolaisempaa maailmankatsomusta. Tulevana vuonna tarvitsemme yhä enemmän tekoja liikkeen vahvistamiseksi. Tarvitsemme rohkeaa poliittista johtajuutta kohti eurooppalaisempaa Suomea.
Seuraava suomalainen sukupolvi ansaitsee yhä avoimemman maailman. Kansainvälinen asemamme on rakennettava edistyksellisen arvoyhteisön ja rajat ylittävien taloudellisten mahdollisuuksien kautta. Eurooppalainen yhteistyö ja EU tarjoavat tälle hyvät puitteet.
Kliseistä, mutta harvinaisen totta: ainoastaan yhdessä voimme rakentaa lapsillemme paremman tulevaisuuden. Tuetaan siis toisiamme valtionrajoista ja puoluerajoista riippumatta, ja tehdään yhdessä vuodesta 2018 edellistäkin parempi.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 29.12.2017.
6.12.2017
Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) kommentoi Brexit-neuvottelujen editysmistä brittilehti The Guardianille. Sarvamaan mukaan Mayn hallituksen heikkous on ongelma myös EU:lle. ”Äänestäjille ennen kansanäänestystä tehtyjä lupauksia on mahdoton pitää”, Sarvamaa arvioi.
29.3.2017
Britannian ero Euroopan unionista on onneton asia. Eroneuvotteluissa ei ole voittajaa, on vain häviäjiä. Mutta tätä liittoa ei koskaan ollut tarkoitettukaan kestämään.
Britit olivat alusta alkaen vastahakoisia unionin jäseniä. Heidän johtajansa tiesivät jäsenyyden ensi hetkistä alkaen, että Euroopan yhdentymisen ytimessä oli nimenomaan politiikka, ei talous. Silti he toimivat kaikilla Britannian jäsenyyden viidellä eri vuosikymmenellä aivan kuin kyseessä olisi vain ja ainoastaan taloudellinen liitto. Itse asiassa he menivät vielä pidemmälle: Britannia halusi olla liitossa, mutta ei noudattaa sen yhteisiä sitoumuksia.
1980-luvulla Britannia vaati liitosta ”rahat takaisin”, ja sai pysyvän erillisjärjestelyn jäsenmaksun palautuksesta. 90-luvulla britit kieltäytyivät vapaasta liikkuvuudesta, joka on koko poliittisen unionin keskeinen idea. 2000-luvulla he jäivät ulos valuuttaunionista, joka hitsasi poliittista ja taloudellista liittoa syvemmäksi. Eihän tällainen avioliitto voi lopulta päättyä kuin eroon.
Historia on moneen kertaan todistanut, että asiat voivat kääntyä aivan toiseen suuntaan kuin tietyssä ajassa ja paikassa varmalta näyttää. Siksi Britannian eron seurauksistakaan ei pitäisi valaa kannuja. Kerronpa nyt kuitenkin, miltä asiat nykyvalossa näyttävät.
Ensimmäinen huomio liittyy Britannian asemaan maailmassa, ja tämä on brittien itsensä kannalta ehkä kaikkein tärkein huomio. Britannian merkitys kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa vuonna 2017 on täysin toinen kuin se oli 70 vuotta sitten.
Toisen maailmansodan jälkeen Winston Churchill näki kuuluisassa Zurichin puheessaan ”Euroopan Yhdysvallat” eurooppalaisten historiallisena tehtävänä, jotta voisimme elää vauraudessa ja rauhassa. Silloisessa maailmassa Churchill ei nähnyt Yhdistyneitä Kuningaskuntia tuon vision tasolla olleen unionin jäsenenä, koska tuolloin brittiläinen kansainyhteisö eli vielä voimansa tunnossa. Ajatus oli, että sodan jälkeisen maailmanjärjestyksen määrittelevät Yhdysvallat, Neuvostoliitto, Britannia sekä Ranskan ja Saksan välttämättömän yhteisen tulevaisuuden ympärille rakentuva Eurooppa.
Kuten tiedämme, maailma on noista päivistä muuttunut perusteellisesti. Siirtomaat itsenäistyivät ja talous globalisoitui. Britannialla ei enää yksin ole mitään mahdollisuuksia ohjata tulevaisuuden suuntaa. Mutta tämä tosiasia jäi Brexit-kansanäänestyksessä täysin jalkoihin. Churchill kääntyi taatusti haudassaan monta kertaa, kun hänen rakas konservatiivipuolueensa unohti tosiasiat ja historiallisen kontekstin.
Valtiojohdon tärkein tehtävä on ajaa kansakunnan etua vallitsevissa olosuhteissa, ei menneisyyden muistoissa. Jos Winston Churchill olisi ollut pääministeri vuonna 2013, hän ei olisi luvannut kansanäänestystä EU-jäsenyydestä, vaan selittänyt kansalle, miksi Britannian kannattaa olla unionin jäsen.
Tästä seuraa toinen huomio, joka liittyy talouteen: juuri siihen, mistä britit itse puhuivat koko jäsenyytensä ajan vuodesta 1973 alkaen. Britannian talous on valtavan riippuvainen Euroopan unionista. Se on moninkertaisesti riippuvampi EU:n muiden suurten jäsenvaltioiden, Saksan, Ranskan ja Italian talouksista, kuin näiden valtioiden taloudet ovat riippuvia Britanniasta. Kaikki faktat puhuvat sen puolesta, että brittien kansantalous häviää EU-erossa paljon enemmän kuin jäljelle jäävä unioni.
Tästä taas seuraa kolmas huomio, jolla saattaa olla kauaskantoisia poliittisia seurauksia Britanniassa: suurimpia häviäjiä tulevat olemaan pienituloiset ja kouluttamattomat britit. Kun EU:n sisämarkkinoiden tuomat suhteelliset edut katoavat, ensimmäisenä ja eniten kärsii työvoimavaltainen teollisuus. Julmaa ironiaa siis, mutta eniten kärsivät he, jotka eniten eroa halusivat.
Neljäs huomio on se, että koko Britannian tulevaisuus on nyt vaakalaudalla. Skotit ja pohjoisirlantilaiset tekivät jo viime vuonna selväksi, että he halusivat pysyä EU:ssa. Uskon, että kun ero nyt todella on tapahtumassa, tämä halu vain vahvistuu. Lontoo joutuu käymään monen rintaman taistelua vasten tahtoaan. Skotit järjestävät kansanäänestyksensä tarvittaessa ilman hallituksen lupaakin. Äärimmäisessä tapauksessa brittiläisestä imperiumista olisi 2020-luvulla jäljellä vain Englanti.
Viides ja viimeinen huomio on rohkein ja tärkein EU:n kannalta. Brexit ja sitä seurannut Donald Trumpin voitto Yhdysvalloissa rakentuivat demagogiselle kampanjoinnille, joissa tosiasioiden merkitys käännettiin päälaelleen. Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen maailmassa kasvaneiden sukupolvien selvä enemmistö ei hyväksy näin radikaalia muutosta, vaan nousee jaloilleen ja käy vastaiskuun.
Siksi emme nähneet Geert Wildersin voittoa Hollannissa. Siksi emme tule näkemään Marine Le Penin voittoa Ranskassa. Ja siksi tulemme näkemään 2020-luvulla entistä yhtenäisemmän Euroopan unionin. Toivon englantilaisille menestystä tässä maailmassa.
Julkaistu IL-blogissa 29.3.2017.
