Muovihysterian avaamat ovet, ABC Plastics News
25.2.2019
Viime vuonna muovista ja varsinkin sen haitoista uutisoitiin poikkeuksellisen paljon. Otsikoissa mässäiltiin meristä, rannoilta, maaperästä ja juomavedestä löytyneen muovin määrällä. Muovista maalattiin nykyisen talouden vertauskuva, jossa luonnonvaroja otetaan käyttöön uusien, mutta ennen pitkää kaatopaikalle päätyvien tuotteiden valmistamiseksi.
Luonnonvarojen ylikäytön katkaisemiseen tähtäävä kiertotalous puolestaan perustuu jakamiseen, uudelleenkäyttöön, korjaamiseen ja kierrätykseen. Materiaaleja arvostetaan ja jäte minimoidaan. Muovin ei kuitenkaan uskottu siihen taipuvan, koska kiertääkseen jätteellä pitäisi olla arvo. Ja silti esimerkiksi Indonesiassa bussilipun voi maksaa muovipussilla.
Tällä hetkellä muovin käytössä on kieltämättä haasteita, kun rahanarvoista materiaalia kipataan kaatopaikoille. Lisäksi sillä saattaa olla haitallisia ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Uuden lainsäädännön ja vaatimusten kanssa pitää olla kuitenkin tarkkana, koska ratkaisujen löytymiseksi tarvitaan yrityksiltä uskallusta investoida. Lainsäätäjien tempoilevuudelle tai sooloilulle ei EU:n sisämarkkinoilla ole sijaa.
Viimeisimmät muovidirektiivit
Vuosi sitten EU:sta tuupattiin ulos muovistrategia uutta muoviaikaa edistämään. Ongelmiksi tunnistettiin muovin vähäinen uudelleenkäyttö ja kierrätys, tuotannosta ja poltosta syntyvät kasvihuonepäästöt sekä merten muovijäte. Muovin arvoketjun korjaamiseksi pitäisi strategian mukaan ennen kaikkea lisätä muovin laadukasta ja taloudellisesti järkevää kierrätystä, uudelleenkäyttöä sekä materiaaleihin ja tuotteisiin liittyviä kiertotalouden mukaisia innovaatioita.
Strategian tavoitteena on, että vuonna 2030 kaikki muovipakkaukset suunniteltaisiin uudelleenkäytettäviksi tai helposti kierrätettäviksi. Lähemmäs 40 % muovintuotannosta menee nimittäin pakkauksiin ja muovijätteestä lähes 60 % on pakkauksista peräisin. Euroopassa yritysten maksamilla valitun pakkauksen kierrätettävyyteen perustuvilla maksuilla ollaan saatu hyviä tuloksia aikaan pakkausjätteen keräyksessä, kierrätyksessä ja kuluttajien tietoisuuden lisäämisessä. Loputtomiin tuottajavastuuta ei kuitenkaan pidä laajentaa eikä sillä mielestäni voida kaikkea ratkaista.
Ehdottomasti kohutuin aloite oli kuitenkin muovidirektiivi, joka keskittyi yleisimpien muovisten kertakäyttötuotteiden kieltämiseen ja kulutuksen vähentämiseen. Tästä päästiin sopuun parlamentin ja jäsenmaiden muodostaman neuvoston kesken ennen joulua ja sinetti sille saataneen vielä ennen eurovaaleja. Kieltolistalle laitettiin muoviset ruokailuvälineet, lautaset ja pillit, styroksiset pika- ja noutoruokapakkaukset sekä mukit, oxo-hajoavasta muovista tehdyt tuotteet ja muoviset pumpulipuikot.
Myös päivitetty versio pakkausdirektiivistä hyväksyttiin viime vuoden lopulla. Sen mukaan muovisesta pakkausjätteestä 50 % on kierrätettävä vuonna 2025 ja 55 % vuonna 2030. Kansalliseen lainsäädäntöön nämä tavoitteet on sisällytettävä vuoteen 2020 mennessä. Myös ehdotus jäsenvaltioille asetettavasta kierrättämättömiin muovipakkauksiin perustuvasta uudesta maksusta on pöydällä.
Muovi ei ole ainoa este kiertotalouteen siirtymiselle eikä yhtä materiaalia ole mielestäni tarkoituksenmukaista nostaa tikunnokkaan ja esittää siitä eroon pääsemistä yksinkertaisena ja helppona ratkaisuna maailman ongelmiin. Materiaalina muovi on kevyttä, kestävää, monipuolista ja edullista, minkä vuoksi sen käyttö on itseasiassa usein ympäristön ja tuotteen toimivuuden kannalta paras ratkaisu. Kunhan tuotanto ja kierrätys ovat kunnossa. Toisaalta, muoviteollisuudelle kielteinen huomio voi loppupeleissä kääntyä eduksi, koska se näyttää poikivan enemmän rahoitusta alan kehitystyöhön muovin ja kiertotalouden yhteensovittamiseksi.
EU-rahoitusmahdollisuudet muovialan innovaatioille
Kiertotalouteen siirtymiseksi tarvitaan merkittäviä investointeja sekä materiaalien, tuotteiden että arvoketjujen kehittämiseen. Pelkästään muovipakkausten osalta arviot huitelevat miljardeissa euroissa. Kiertotaloutta pidetään kuitenkin yhteiskunnan kannalta järkevänä tavoitteena, jonka saavuttamiseen kannattaa sijoittaa veroeuroja. Euroopan strategisten investointien rahastosta ja sen suuremmasta seuraajasta InvestEU-takuurahastosta myönnetäänkin lainan takauksia kiertotaloutta edistäville projekteille.
Toinen selvä mahdollinen rahoituslähde muovialalle on Euroopan tutkimuksen- ja innovaatioiden rahoitusohjelma Horisontti. Vuoden 2020 loppuun ulottuvalla rahoituskaudella on muovin tutkimukseen ja tuotekehitykseen haettavana vielä noin 100 miljoonan euron verran rahaa esimerkiksi uusiin materiaaleihin, terveyteen, ruokaturvallisuuteen, biotalouteen, ilmastotoimiin ja resurssitehokkuuteen liittyen.
Myös biotalouteen ja esimerkiksi muovin korvaajiksi sopivien biopohjaisten pakkausten kehittämiseen panostetaan. Alalle on jo suunnattu useampi miljardi EU:n tutkimusrahaa. Seuraavalla budjettikaudella 2021-2027 EU:n tutkimusohjelmasta ollaan kaavailtu 10 miljardia euroa elintarvikehuoltoon ja luonnonvaroihin liittyvään tutkimukseen, mukaan lukien biotalouteen. Tällä hetkellä ollaan perustamassa myös 100 miljoonan euron investointifoorumia avittamaan biopohjaisten tuotteiden markkinoillepääsyä.
Seuraavan kauden EU-rahoitusohjelmista neuvotellaan parhaillaan parlamentissa ja jäsenmaiden kesken. Samalla Euroopan komissiossa valmistellaan jo yksityiskohtaisempia rahoitushakuja. Suomessa on esimerkiksi paljon bioalan osaamista, mikä kannattaa hyödyntää, ja muovipullojen panttijärjestelmä toimii hyvin. Hyvien ideoiden kanssa kannattaakin ehdottomasti olla yhteydessä esimerkiksi Suomen eri alueiden ja maakuntien Brysselin toimistoihin sekä Business Finlandin ammattilaisiin, jotta alan viimeisin tieto saadaan oikeille EU-virkamiehille ja se voidaan ottaa huomioon avattavissa rahoitushauissa.
Muovia kierrättämällä taloudellisia ja ympäristövoittoja
Kiertotalouteen siirtymisestä on tulevaisuudessa varmasti hyötyä muoviteollisuudelle myös muilla tavoin. Tilastojen mukaan Euroopan muovijätteestä 41 % poltetaan, 31 % kierrätetään ja 27 % kärrätään kaatopaikoille. Kiertotalousajattelun ja ympäristöetujen lisäksi myös taloudelliset syyt puhuvat muovin kierrätyksen parantamisen puolesta. Kierrätetyn raaka-aineen arvioidaan olevan jopa 10 % uutta halvempaa, minkä lisäksi kierrätyksen kehittämisen lasketaan luovan enemmän työpaikkoja kaatopaikkojen ja polttolaitosten lisäämiseen verrattuna.
Toisaalta muovin kierrätystä pidetään ratkaisuna myös puhtaampiin meriin ja kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Käytännössä siihen liittyy edelleen useita teknisiä ongelmia. Muovia käytetään hyvin erilaisiin tarkoituksiin, minkä vuoksi markkinat ovat sirpaloituneet ja laatuja on useita erilaisia. Tämä tekee muovin mekaanisesta kierrätyksestä vaikeaa ja usein heikentää prosessin lopuksi saatavan materiaalin laatua.
Nykyisin muovin kaupallinen kierrätys on enimmäkseen mekaanista. Kemiallinen kierrätys on kehitysvaiheessa ja sen kustannukset vielä suuria. Kemiallisen kierrätyksen avulla muovi voitaisiin kuitenkin hajottaa takaisin käyttökelpoisiksi molekyyleiksi. Tutkijat ovat myös löytäneet muovia syöviä entsyymeitä ja bakteereita. EU:n tutkimusrahoitus sopisi erittäin hyvin esimerkiksi näiden ratkaisujen edistämiseen.
Noin 90 % maailman muovista valmistetaan fossiilisista polttoaineista. Mutta öljy on tuontitavaraa, sen hinta vaihtelee ja on arvioitujen öljyvarojen lisäksi sidoksissa esimerkiksi maailmanpoliittiseen tilanteeseen. Kierrätettyihin ja biopohjaisiin raaka-aineisiin siirtymällä voitaisiinkin vähentää joitakin muovin tuotantoon liittyvä riskejä.
Suomalaisen muoviteollisuuden kannattaa satsata etulyöntiasemaan
Kierrätetyn muovin potentiaalin täydessä saavuttamisessa on kieltämättä vielä paljon tekemistä. Ensinnäkin kierrätetyn raaka-aineen käyttö on tällä hetkellä usein kalliimpaa kuin öljyn, minkä lisäksi se ei monessa tapauksessa ole laadultaan tai saatavuudeltaan tarpeeksi hyvää. Toiseksi hyvin erilaisten muovien tehokas kierrätys vaatii uusia teknisiä ratkaisuja. Ja kolmanneksi, näiden ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan investointeja ja rahoitusta. Jota on kuitenkin tarjolla ehkä odotettua enemmän.
Suomalaiset muovialan yritykset ovat joustavia ja ketteriä, minkä vuoksi ne pärjäävät ja ovat kannattavia muutostenkin keskellä. Osaltaan se on perintöä öljyn hinnan heittelyihin sopeutumisesta. Samalla se tarkoittaa, että alalla on investointien, innovaatioiden ja kansainvälistymisen edellyttämää tervejärkistä ja tosiasioihin perustuvaa riskinottokykyä. Se kannattaa ehdottomasti käyttää etulyöntiaseman hankkimiseen EU:n sisämarkkinoilla ja muovihysterian avaamista ovista kulkemiseen.
Vielä enemmän ratkaisuille on tarvetta Euroopan ulkopuolella. Niiden rohkeille viejille onkin epäilemättä tarjolla kansainvälisiä mahdollisuuksia. Varsinkin kun muistetaan, että muovin kysynnän on ennustettu nelinkertaistuvan maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä. Kohuttu merten muovijäte on globaali ongelma, mutta suurin osa siitä on tutkitusti peräisin Aasian joista. Näihin maihin pitäisi nyt järjestää toimiva jätehuolto ja kierrätys. Kansainvälinen haloo luo epäilemättä tilaisuuksia esimerkiksi muoviputkien ja säiliöiden valmistajille.
Oman pienen korteni olen kantanut kekoon tilaamalla muovinkierrätysastian kotipihaamme. Julkisia kun ei ole tarpeeksi ja ne muutamatkin ovat aina täynnä. EU:n laajuisia ja globaaleja ratkaisuja tarvitaan, mutta niiden toiminta edellyttää parempaa kierrätystä myös yksityisiltä ihmisiltä.
Julkaistu ABC Plastics News -lehdessä 25.2.2019
