Ajankohtaista

Keskisuomalainen: Kuusi uutta euroedustajaa – nykyisistä mepeistä seitsemän uusi paikkansa

26.5.2019

Yli puolet eurovaaleissa valituista suomalaisista ovat jatkokaudelle pääseviä meppejä. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok., EPP) on profiloitunut tiukan maahanmuuttopolitiikan, ”ilmastokiiman” vastustamisen ja päästörajoitusten tiukentamisen ajajana.

Lue uutinen ›

Ajankohtaista

Ilmastoahdistus riistää lapsilta uskon tulevaisuuteen, IL-blogi

24.5.2019

Huoli tulevaisuudesta on ollut viime aikoina yhteiskuntamme selvin yhteinen maaperä. Erilaisia uhkakuvia vilisee terveysuhista populismin nousuun. Eniten näkyvyyttä on saanut pelko ilmaston tilasta.

Minua taas huolestuttaa se, miten kaikki tämä panikointi vaikuttaa lapsiin.

Maanantaina lähes 400 psykologia ja psykologian opiskelijaa allekirjoittivat päättäjille lasten oikeuksiin vetoavan adressin ilmaistakseen huolensa nuorten psyykkisestä pahoinvoinnista, jota ilmastokriisi on lisännyt.

Myös YLE uutisoi hiljattain (3.5.2019) nuorten ilmastoahdistuksesta, joka voi näkyä nukkumisen ja jaksamisen haasteina sekä negatiivisten tunteiden kirjona. Ammattipsykologin mukaan yleisiä ihmisten kuvaamia tuntemuksia ovat pelko, suru, viha, syyllisyys, häpeä, epätoivo, voimattomuus ja riittämättömyyden kokemus. Paino sanalla ”yleisiä”.

Tunteet itsessään eivät toki ole huono asia, mutta mistä se kertoo että nuortemme mielenmaisemaa hallitsevat tällaiset sävyt? Pahoinvoinnin lisäksi ilmastoahdistus ilmenee elämäntapamuutoksina. Ilmastolakkopäivänä 7-vuotias kertoi TV-uutisissa lopettaneensa juuston syömisen.

Tämä on ihan oikeasti vakava asia. Homma on mennyt täysin överiksi. Lasten kehityksen kannalta yksi haitallisimmista asioista on, jos aikuiset tuntevat olonsa neuvottomiksi ja epävarmoiksi.

Vähintään yhtä ongelmallista lapsen kasvun kannalta on varttua lähes uskonnollisen fanaattisuuden ilmapiirissä. Sellaisessa, jossa kyseenalaistamattomat normit ja ulkoinen paine tukahduttavat nuoren kyvyn nähdä tulevaisuudessa mitään muuta kuin ympäröivän kuplan sinne maalaamia uhkakuvia.

Ilmastoahdistuksen ilmapiirissä esiintyy nyt näitä molempia yhtä aikaa. Aikuisten tehtävänä olisi huolehtia, etteivät lapset koe olevansa vaikeiden asioiden kanssa yksin. Sen sijaan isot lietsovat paniikkia,  jonka pienet ottavat kantaakseen.

Uskomattominta tässä kaikessa on se, että samalla kun lapsemme näkevät painajaisia maapallon tuhoutumisesta ja vastuuntuntoiset nuoremme ovat valmiita uhraamaan haaveet perheestä, täysikasvuiset kansalaiset tilailevat kiinalaisesta nettikaupasta ennätystahdilla joogamattoja ja kierrätysmuovisiksi merkittyjä sandaaleita. Moni aikuinen oikeuttaa itselleen vihreäksi maalattua humpuukia, kun seuraava sukupolvi murehtii voivatko he syödä kouluruokaa.

Tällainen ahdistus ei kuulu lasten harteille. Samalla nousevaa ja valveutunutta sukupolvea ei kuitenkaan voi sulkea tietämättömyyteen ympäröivästä maailmasta.

Mikä siis on vastaus? Sen pitäisi olla tasapainottavan informaation lisääminen. Yksisilmäisyyden ja vinoutuneen tiedon torjuminen.  Mutta miten tällainen viesti voisi levitä, jos mediassakin vallitsee vain yhden totuuden resepti?

Ääntään eivät ole saaneet läpi enää 10 vuoteen ilmastoskeptikot. Jos ovat, heidät esitetään ainutlaatuisina poikkeuksina ja joskus ihan hörhöinäkin. Kuitenkin juuri näkemyksien rikkautta tarvitaan, jotta saamme välitettyä seuraavalle sukupolvelle realistisen tilannekuvan. Ja tärkeän viestin: maailmanloppu ei ole vielä tullut, eikä toivoa ole menetetty.

Julkaistu IL-blogissa 24.5.2019.