Uusi Suomi: Sarvamaa pitää ydinvoiman alasajamista järjettömänä ajatuksena

26.11.2019

Kokoomuslainen europarlamentaarikko Petri Sarvamaa kritisoi ydinvoimalinjausta, joka löytyy EU-parlamentin päätelmien pohjaesityksestä.

Kyse on Euroopan parlamentin linjoista koskien EU:n ilmastotavoitteita. Parlamentti äänestää torstaina päätelmistään YK:n ilmastokokoukseen Madridiin. Sarvamaan mukaan sosiaalidemokraattien, vihreiden ja vasemmiston kannattamana kirjattu ”kohta, jonka mukaan ydinvoima ei ole turvallista ja pitää ajaa alas koko EU:ssa”.

Päätöslauselmaesityksessä sanotaankin, että ydinvoima ei ole turvallista eikä kestävää ympäristön eikä talouden kannalta. Esityksessä ehdotetaan strategian kehittämistä ydinvoimasta luopumiseksi ja ydinvoimaloiden sulkemiseksi turvallisesti.

”On tietenkin selvää, että teemme kaikkemme estääksemme tämänlaisen järjettömän kannan pääsyn parlamentin ilmastokokouspäätelmiin. Tällaiset esitykset ovat erittäin vastuutonta ilmastopolitiikkaa ja vaarantavat vastuullisten ratkaisukeinojen, kuten juuri ydinvoiman, toiminnan tulevaisuudessa. Ydinvoiman poistaminen lisää kasvihuonekaasuja niiden vähentämisen sijaan”, Sarvamaa sanoo tiedotteessaan.

Sarvamaan mukaan ydinvoiman alasajo aiheuttaisi laajamittaista taloudellista tuhoa EU:n alueelle.
”Ydinvoima on myös suurin vähäpäästöisen energian lähde Suomessa. Tämä olisi omaan jalkaan ampumista”, Sarvamaa sanoo.

Myös kokoomuksen meppi Henna Virkkunen kommentoi kirjausta hiljattain Twitterissä.
”EU-parlamentin ympäristövaliokunnassa valmisteltuun kannanottoon on esitetty useita muutoksia, muun muassa tuohon kohtaan. Ydinvoima on tehokas ja vakaa, sillä tuotetaan puolet EU-alueen päästöttömästä sähköstä. Ei tosiaankaan järkeä luopua”, Virkkunen tviittasi.

Lue uutiset aiheesta:

Uusi Suomi >
TS / Lännen Media >
Iltalehti >

Suomen on säilytettävä tolkku akkumineraalijahdissa, Maaseudun Tulevaisuus

22.3.2019

Suomeen on rantautunut maailmalta uusi kultakuume. Sama toiveikas kiilto silmissä, jonka innoittamina lähdettiin aikoinaan kultamaille, puhutaan nyt oman maaperän kaivoslouhinnasta. Kansakuntamme on lähtenyt mineraalijahtiin, toiveissa valoisampi tulevaisuus koboltin, litiumin ja suomugrafiitin siivittämänä.

Kasvaneen kysynnän vuoksi näiden mineraalien hinnat ovat olleet viime vuosina kovassa nousussa. Akkumetalleiksikin kutsuttuja raaka-aineita käytetään muun muassa uusiutuvan energian tuotannossa ja sähköautojen valmistuksessa. Erityisesti jälkimmäisen kasvupotentiaali tuntuu lujittavan yleistä uskoa siihen, että nyt on aika louhia.

Kotimaan maanteillä sähköautojen määrä ei ole räjähtänyt käsiin, ainakaan vielä. Niiden yleistyminen maantieteellisissä olosuhteissamme edellyttää käytettävyyden kannalta tärkeiden puitteiden kehittämistä. Kansainvälisesti voidaan kuitenkin puhua jo buumista: kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi teillä liikkuvien sähköautojen määrän nousevan viime vuoden kahdesta miljoonasta 140 miljoonaan vuonna 2030. Eli 70-kertaistuvan.

Ei siis ole ihme, että akkuteknologian mahdollisuudet ovat herättäneet myös suomalaisten kiinnostuksen. Löydettyjen ilmentymien valossa innostus on perusteltua. Suomesta löytyvät esimerkiksi Euroopan suurimmat tunnetut kobolttivarannot.

Koboltin lisäksi maaperästämme on löytynyt useita muitakin haluttuja raaka-aineita. Geologian tutkimuskeskus GTK:n kartoitellee parhaillaan Suomea uusien mineraaliesiintymien toivossa. Nelivuotisen projektin tarkoitus on nimenomaan akkujen tuotantoon hyödynnettävien varantojen tutkiminen.

Mineraalijahdin mahdollisuuksiin liittyy kuitenkin yksi iso ja painava mutta. Äkkirikkauden toivoissa on helppo tehdä peruuttamattomia uhrauksia. Siinä kohdin, kun suunnitellaan kaivoksen paikkaa, on pystyttävä huomioimaan projektin vaikutukset ympäristöön. Monimuotoisten vesistöjen rannasta näitä mineraaleja ei nimittäin tarvitse kaivaa.

Olisi valtavaa typeryyttä uhrata puhtaat vesistöt mineraalikuumeen alttarille. Maltti on syytä pitää matkassa erityisesti, kun kaivoksia ollaan rakentamassa näin nopeasti kehittyvän teknologian tarpeisiin. Vaikka sähköinen liikenne ja tuulivoimalat eivät tällä hetkellä rakennu ilman näitä mineraaleja, kukaan ei tiedä varmasti miltä tarve näyttää 10 tai 20 vuoden päästä.

Akkuteknologiaa pyritään koko ajan kehittämään suuntaan, joka olisi vähemmän riippuvainen kalliista mineraaleista, kuten litiumista ja koboltista. Tällä hetkellä kuhinaa akkutuotannon ympärillä kuitenkin riittää. Nykyiset investoinnit tehdään siinä toivossa, että sähköautojen kysyntä jatkaa kasvuaan eikä teknologian kehitys aja nykyisten raaka-aineiden tarpeen ohi.

Suomen maaperän rikkauksia hyödyntäisivät mielellään myös kansainväliset kaivosjätit. Ala on kilpailtu eikä ympäristövaikutusten huomioiminen ole kaivosyritysten prioriteetti. Toivoa sopii, että Suomessa on koettu tarpeeksi huonosti suunniteltujen kaivosten vaikutuksia, jottei mitä tahansa hankkeita lähdetä tukemaan.

Kestävyyden näkökulmasta kolikolla on kaksi puolta. Ensimmäinen on raaka-aineiden järkevä hyödyntäminen ympäristöystävällisten ratkaisujen valmistamisessa. Toinen on Suomen korvaamattoman luonnon suojeleminen lyhytnäköisiltä ratkaisuilta. Molemmat on hyvä pitää mielessä, kun uutisia GTK:n uusista löydöistä alkaa tulla ja kartoituksista siirrytään uusien kaivosten rakentamiseen.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.

Sarvamaa vaatii EU-parlamentin rekkarallin lopettamista

26.10.2018

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (EPP, kok.) paheksuu voimakkaasti EU:n jäsenvaltioiden päättäjien antamaa huonoa esimerkkiä ympäristön suojelemisessa ja kestävissä toimintamalleissa. Sarvamaan mukaan Euroopan parlamentin loputon rekkaralli kahden istuntomaan välillä rapauttaa samalla EU:n kunnioituksen kansalaisten silmissä.

– On uskomatonta, miten parlamentti edellyttää säätämillään asetuksilla ja direktiiveillä yrityksiltä ja kansalaisilta mittavia ponnisteluja ilmaston ja ympäristön pelastamiseksi. Ja samaan aikaan päätöksiä tekevät mepit ja koko EU:n koneisto syytää päästöjä ja tuhlaa energiaa sekä rahaa siirtymällä 12 kertaa vuodessa Brysselistä Strasbourgiin, Sarvamaa sanoo.

– Nyt kielletään mehupillit ja ilmapallopidikkeet. Varmaan ihan hyvä niin. Mutta tässä pätee vanha sanonta: Ei pidä kauhalla vaatia, jos lusikalla antaa, Sarvamaa muistuttaa.

Sarvamaan mukaan EU:n tekemä ympäristölainsäädäntö on vastuullista ja välttämätöntä. Mepit eli europarlamentaarikot ovat itse vaatineet yhden istuntopaikan käytäntöön siirtymistä kymmenissä eri yhteyksissä, viimeksi tällä viikolla täysistunnon äänestyksessä vuoden 2019 EU-budjetista.

Vastuu päätöksestä kuuluu Sarvamaan mukaan EU:n jäsenvaltioiden hallituksille.
– Jäsenmaat saattavat koko EU:n olemassaolon kyseenalaiseksi huonolla esimerkillä. Hallitusten pitäisi puolueista riippumatta käsittää, miten suuresta PR-ongelmasta tässä on kyse. Kahden maan istuntoja ei kyetä lopettamaan, koska muut jäsenvaltiot eivät koe, että päätöksen jarruna olevaa Ranskaa kannattaa vaivata tällä asialla, Sarvamaa lataa.

Euroopan parlamentin siirtäminen Belgian Brysselistä Ranskan Strasbourgiin maksaa selvitysten mukaan noin 650-800 miljoonaa euroa viiden vuoden vaalikauden aikana. Brysselistä siirretään kymmenillä rekka-autoilla joka kuukausi edestakaisin valtava määrä tavaraa, mukaan lukien 751 euroedustajan matkalaatikko. Lisäksi parlamentin kuljetuksiin tarvittavista noin sadasta henkilö- ja pakettiautosta noin 80 siirretään edestakaisin rekkojen kyydissä.

Hiilidioksidipäästöihin pitää laskea edustajien liikkumisen lisäksi vähintään 2500 parlamentin ja komission virkamiehen matkustaminen. Lisäksi Strasbourgin täysistuntoihin matkustaa kuukausittain tuhansia muita ihmisiä, kuten edunvalvojia ja toimittajia.

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on EU:n rahankäyttöä valvovan talousarvion valvontavaliokunnan jäsen ja poliittisen ryhmänsä EPP:n koordinaattori.

Lisätietoja: Poliittinen avustaja Aleksi Hyvätti, +32 2 28 47 647.

Maaseudun Tulevaisuus: Metsäbioenergian kestävyyskriteerit jakavat suomalaisten meppien mielipiteet

15.1.2018

Euroopan parlamentti äänestää keskiviikkona uusiutuvan energian direktiivistä. Tärkeitä kysymyksiä ovat biopolttoaineiden valmistuksen tukeminen ja uusiutuvien energialähteiden raaka-aineet. Europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok., EPP) mukaan biopolttoaineiden tukemisen lähtökohtina voisivat olla liikennejärjestelmän suunnittelun tehostaminen sekä energia tehokkaampien ajoneuvojen tuotannon suosiminen.

Lue uutinen ›

Sarvamaa vaatii jäsenmaiden yhteistyöltä energiasektorilla tehokkuutta

1.9.2017

Budjettivaliokunta hyväksyi keskiviikkona 30.8 energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston ACER:in tehtävien päivittämistä käsittelevän lausunnon. Petri Sarvamaa (kok., EPP) toimi EPP:n pääneuvottelijana.

ACER:n päätehtävä on koordinoida energia-alan kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksiä. Sen tarkoitus on lisätä sisämarkkinoiden toimivuutta myös energiasektorilla ja vahvistamalla energiaunionia. Sarvamaa teki budjettivaliokunnan lausuntoon viisi muutosehdotusta, joiden avulla varmistetaan viraston itsenäisyys ja vahvistetaan tuloskeskeistä budjetointia.

Sarvamaa on budjettivaliokunnan varapuheenjohtaja ja EPP:n pääneuvottelija ACER:in tehtävien päivittämistä koskevassa budjettivaliokunnan lausunnossa.

Talouselämä: EU:n energialinjauksessa hyviä uutisia Suomelle – ”Vältymme valtavalta byrokratialta”

30.11.2016

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa on tyytyväinen Euroopan komission linjaukseen metsäbiomassojen kestävyyskriteereistä. Aiemmin suunnitellut tiukentuvat rajoitteet suomalaiselle biomassalle jäivät pois sopimuksesta. Sarvamaan mukaan nämä olisivat voineet pahimmillaan olla kohtalokas isku suomalaisen biotalouden kehitykselle ja metsien hyötykäytölle.

Lue uutinen ›

Ilmasto- ja energiapolitiikka vie leivän suusta, Uusi Suomi

6.2.2014

EU:n ilmasto- ja energiapolitiikka on ollut 10 vuotta kestänyt sarja johdonmukaisesti epäjohdonmukaisia päätöksiä. Olemme taistelleet ilmastomuutosta vastaan viemällä työpaikkojamme ja tuomalla takaisin hyödykkeitä ja palveluja, joiden tuottamisessa ei CO2-päästöissä ole säästelty.

Siitä huolimatta Euroopan parlamentin täysistunto oli tällä viikolla jälleen kerran sitä mieltä, että politiikka on ollut menestyksellistä ja jopa roolimalli muulle maailmalle.

Äänestimme keskiviikkona unionin ilmasto- ja energiapolitiikan suuntaviivoista vuoteen 2030 saakka. Enemmistö mepeistä halusi yhä, että EU jatkaa kolmen sitovan tavoitteen linjalla. Komissiossakin on jo ymmärretty, että tämä politiikka vie Euroopan talouden perikatoon. Mutta parlamentissa enemmistö ei ole sitä vielä käsittänyt.

Yksi järkyttävä esimerkki äänestyksestä kertoo paljon. Täysistunto poisti mietinnöstä toteamuksen siitä, että vuosien 2005-2012 aikana energiahinnat nousivat Euroopassa 38% kun ne Yhdysvalloissa laskivat 4 prosenttia. Tämän vaikutuksesta Euroopan kilpailukykyyn ei siis saisi esittää edes huolestumista!

Ketä tässä huijataan? Itseämme.

Äänestin tietenkin tätä mietintöä vastaan. Äänestin vastaan, koska uskon, että on yhdestoista hetki ryhtyä reivaamaan EU:n ilmasto- ja energiapolitiikkaa suuntaan, joka antaa EU:n jäsenvaltioiden talouksille edes mahdollisuuden pärjätä globaalissa kilpailussa. Jo yhdessäkin sitovassa tavoitteessa hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä 40 prosenttia vuoteen 2030 on tarpeeksi tekemistä. Samalla puhutaan jo 80-95 prosentin vähennyksestä vuoteen 2050, eikä edes se riitä vihreille.

Euroopan tasolla emme kestä enää yhtään enempää uusiutuvan energian tukemista julkisilla varoilla, varsinkin kun ydinvoiman rakentamisesta ei ole saatu ratkaisua Euroopan energiatarpeisiin. Eikä liuskekaasullekaan haluta antaa mahdollisuutta. Esimerkkinä ja mallimaana esitetty Saksa tukee uusiutuvia 25 miljardilla eurolla vuodessa, ja on nykytiellään matkalla kohti 100 miljardin tukieuron vuotuista tasoa.

Tällä ei ole enää mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Poliittisesti voisimme ehkä antaa markkinoille riittävän viestin ympäristöystävällisyyden toteuttamisesta pienemmälläkin hintalapulla. Nykyinen hintalappu nimittäin johtaa Euroopan, ja siinä sivussa Suomenkin kurjistumiseen.

Tässä on nyt kyse todellakin lapsistamme ja heidän lapsistaan. EU:n politiikkaa on muutettava.

Julkaistu Uudessa Suomessa 6.2.2014.