Ajankohtaista

EU:n tulevaisuus ratkeaa pitkän aikavälin budjettineuvotteluissa, Akavalainen

31.8.2018

Olen vankkumaton Euroopan yhdentymisen kannattaja. Rauha on vallinnut vuodesta 1945 lähtien. Euroopan Unioni ei ole yhdentekevä, oli sen järjellisyydestä mitä mieltä tahansa. On arvioitu, että ilman EU:ta alueen talous voisi olla jopa viisi prosenttia nykyistä pienempi. Itse arvostan sisämarkkinoiden, vapaan liikkuvuuden, nuorisovaihdon ja tieteen luomaa talouskasvua, mahdollisuuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Niihin kannattaa panostaa.

EU on tapa rakentaa tulevaisuutta yhdessä. Tätä tapaa pitää välillä kuitenkin tarkistaa ja tarpeen vaatiessa oikaista. Kohtaamamme polttavat haasteet kuten Brexit, maahanmuutto, turvallisuus ja populismi ovat osoittaneet korjausliikkeen olevan paikallaan. Yhteisen lainsäädännön lisäksi on tarkasteltava yhteistä budjettia. Nyt käynnissä olevat neuvottelut EU:n seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä ovat tilaisuus, jota ei saa hukata.

Euroopan komission toukokuussa antaman esityksen mukaan vuosien 2021-2027 yhteenlasketut EU-budjetit voisivat olla korkeintaan 1135 miljardia euroa. Noin 162 miljardia per vuosi. Eniten euroja käytettäisiin yhä koheesio- ja maatalouspolitiikkaan. Samalla komissio rakentaisi eurooppalaisille parempaa tulevaisuutta investoimalla nykyistä enemmän tutkimukseen ja kehitykseen, rajavalvontaan, sisäiseen turvallisuuteen, koulutusvaihtoon sekä kehitys- ja ulkopolitiikkaan.

Lisäksi ehdotetaan, että Unioni voisi etsiä tarvittavia lisätuloja hiilidioksidipäästöistä ja kierrättämättömästä muovijätteestä. Käytettävä budjetti kartutettaisiin kuitenkin edelleen suurimmaksi osaksi EU-maiden jäsenmaksuilla.

Euroopan tilintarkastustuomioistuin, joka valvoo EU-rahojen käytön lainmukaisuutta ja tehokkuutta, esitti heinäkuussa komission rahoituskehysehdotusta ruotivan tiukan analyysin. Siinä huomautetaan, että komission ehdotus annettiin ennen kuin EU:n seuraavan vuosikymmenen tavoitteista on sovittu. Monivuotinen budjetti tulee siis käytännössä rajoittamaan Eurooppa 2020 -strategian seuraajaa ja seuraavan, kevään 2019 europarlamenttivaalien jälkeen valittavan, komission työtä.

Jäsenmaat vielä hienosäätävät omia näkemyksiään komission pitkän aikavälin budjettiehdotukseen. Varmaa kuitenkin on, että jäsenmaksuihin perustuva rahoituskehys vie huomion numeroihin ja valtionvarainministeriöiden yksisilmäiseen plus- ja miinussarakkeiden vertailuun näissäkin neuvotteluissa. Vaikka tärkeämpää olisi keskittyä siihen, mitä budjetilla halutaan saavuttaa. Tällä hetkellä Pariisin ilmastosopimus ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteet ovat ainoat löyhät ohjenuorat, joihin on sitouduttu.

EU on isojen haasteiden äärellä. Maanosamme turvallisuuteen ja maahanmuuton aiheuttamiin paineisiin kannattaa vastata yhdessä. Ei siis jäädä tuuliajolle ja tarkastella pelkkiä summia suurennuslasilla. EU:n seuraavan rahoituskehyksen pitää toimia tehokkaammin ja saada aikaan parempia tuloksia verrattuna tilanteeseen, jossa kaikki jäsenmaat toimivat yksin. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman asetettuja tavoitteita. Muuten emme voi tietää, mitä niiden saavuttamiseksi tarvitaan.

Päällä olevissa rahoituskehysneuvotteluissa on siis kyse sekä rahasta mutta varsinkin Euroopan tulevaisuudesta. Neuvottelut vaikuttavat entistäkin enemmän eurooppalaisten 2020-lukuun, kun samalla päätetään ainakin osittain EU:n strategiasta ja prioriteeteista. Jäsenmaiden on löydettävä sopu ensi kevääseen mennessä. Muuten Euroopan suunta ratkeaa sattumalta ja myöhässä.

Julkaistu Akavalaisessa 31.8.2018

Ajankohtaista

Raha paljastaa, mikä on tärkeää, Akavalainen

6.2.2018

Euroopan komissio valmistelee parhaillaan ehdotusta EU:n seuraavaksi pidemmän aikavälin budjettisuunnitelmaksi. Se käytännössä määrää unionin toiminnan painopisteet 2020-luvulla ja paljastaa, mitä asioita arvostamme. Nyt on korkea aika vaikuttaa. Komission sisällä nimittäin käydään kovaa vääntöä budjetin kokonaistasosta, sen jakautumisesta eri politiikkasektorien välillä ja siitä, miten tarvittavat varat kerätään.

Työstämme parlamentissa kuumeisesti omaa raporttiamme asiasta. Haluamme komission ja jäsenmaiden ymmärtävän, että keinotekoisesta monivuotiselle EU-budjetille asetetusta yhden prosentin BKTL-katosta on luovuttava. Brittien lähdön aiheuttama aukko, EU:lle annetut uudet, esimerkiksi muuttoliikkeeseen ja turvallisuuteen liittyvät tehtävät sekä huutava tarve Erasmuksen ja tutkimuksen puiteohjelman kasvattamiseksi ovat todellisuutta. Ymmärrän, että kaikkea ei EU-jäsenmaksuilla pystytä kattamaan vaikka niitä nostettaisiinkin. Siksi tarvitaan aidosti EU:n omia varoja. Esimerkiksi hiilidioksidivero olisi hyvä ehdokas.

Seuraavassa rahoituskehyksessä EU:n on ehdottomasti keskityttävä ratkomaan kaikista tärkeimpiä kysymyksiä. Niitä, joissa yhteisillä toimilla on todistetusti lisäarvoa. Silloin saadaan tehokkuuden lisäksi aikaan parempia tuloksia kuin tilanteessa, jossa kaikki jäsenmaat toimisivat yksin.

Tällä hetkellä EU:n budjetista valtaosa menee koheesio- ja maatalouspolitiikan rahoitukseen: vuosina 2014–2020 yhteensä noin 73 prosenttia. Toki Lissabonin sopimus ohjaa jakoa määräämällä työnjaosta EU:n ja jäsenvaltioiden kesken. Maatalouteen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvissä asioissa EU:lla on vahva mandaatti ja se näkyy budjetissa. Mutta nämäkin sektorit on uskallettava tuoda tälle vuosikymmenelle.

Esimerkiksi aluepolitiikassa on panostettava innovaatioihin, liikkuvuuteen, energiaan ja älykkääseen ympäristönmuutoksen torjuntaan. Koheesiorahoituksen saamisen ehtona on oltava lisäarvon tuottaminen, taloudellisesti aito alueellinen kehitys sekä sitoutuminen yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin.

Vaadin näitä asioita syksyllä kirjoittamassani parlamentin talousarvion valvontavaliokunnan lausunnossa. Lisäksi jätin viime viikolla budjettivaliokunnan raporttiin useita tätä linjaa vahvistavia muutosehdotuksia, joista äänestämme kahden viikon kuluttua. Sen jälkeen asia siirtyy nopeasti parlamentin täysistunnon käsittelyyn. Näin maksimoimme parlamentin vaikutusvallan komission ehdotukseen.

Komission odotetaan antavan esityksen EU:n seuraavaksi monivuotiseksi rahoituskehykseksi toukokuun 29. päivä. Rahoitusohjelmaehdotukset, esimerkiksi Erasmus ja tutkimuksen yhdeksäs puiteohjelma, tulevat kuulemma seuraavana päivänä. Saksalainen EU:n budjettikomissaari Günther Oettinger on useaan otteeseen toistanut, että Erasmus ja Horisontti olisivat ainoat leikkauksilta säästyvät ohjelmat.

Euroopan tulevaisuuden kannalta komission ehdotusten mahdollisimman nopea käsittely on olennaista. Neuvottelut on saatava pakettiin ja yhteisymmärrys instituutioiden välillä löydettävä ennen vuoden 2019 eurovaaleja. Muuten rahoitusohjelmien käyntiin saaminen viivästyy auttamattomasti, mikä lisää ymmärrettävästi edunsaajien epävarmuutta ja haittaa EU:n tavoitteiden saavuttamista esimerkiksi ilmastopolitiikassa. Viimeksi vuosi 2014 käytännössä menetettiin, kun sovun löytäminen viivästyi.

Tällä hetkellä komissio ja parlamentti ovat samoilla linjoilla. Molemmat ovat sitoutuneet tekemään hartiavoimin töitä, jotta vuosi 2021 ei mene hukkaan. Toivottavasti myös kansallisista hallituksista löytyy lopulta valmiutta uudistaa systeemiä, jotta EU pystyy vastaamaan tulevaisuuden tarpeisiin.

Julkaistu Akavalaisessa 6.2.2018.