Euroopan parlamentti ajaa vahvaa oikeusvaltiokytköstä EU:n budjettiin, Akava

24.1.2020

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus on edellytys EU:n perusarvojen toteutumiselle. Viime vuosina kehitys on ollut heikentyvää erityisesti Unkarissa ja Puolassa, mutta myös Romaniassa ja Maltalla. Sananvapautta ja demokratiaa on kavennettu ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta heikennetty vuosi toisensa perään. EU ja sen jäsenmaat ovat heränneet tähän kehitykseen, mutta suuret laivat kääntyvät hitaasti.

On tärkeää huomata, että nämä maat ovat hakeneet mukaan unioniin vapaaehtoisesti. Jos EU:sta ja sen sisämarkkinoista haluaa hyötyä taloudellisesti, yhteisiä sääntöjä on noudatettava. Jäsenmaat sitoutuvat liittyessään noudattamaan EU:n perussopimuksia ja siihen liittyviä lakeja. Jos viikkorahaa maksetaan nurmikon leikkaamisesta, ei viikkorahan voi olettaa jatkuvan, mikäli nurmikko jätetään rehottamaan.

Kehityssuunnan syitä voidaan etsiä historiasta. Neuvostoliiton romahduksen jälkeistä maailmantilaa pidettiin läntisten arvojen lopullisena riemuvoittona. Rautaesiripun takaiset maat kiirehtivät joukolla mukaan läntisiin rakenteisiin, kuten Natoon ja lopulta Euroopan unioniin. Entinen sosialistileiri omaksui markkinatalouden nopeasti niin kutsutun shokkiterapian myötä. Vapaat markkinat olivat keskeinen edellytys EU-jäsenyydelle.

Liian vähälle huomiolle jäi demokratian aito juurtuminen. Maat, jotka satojen vuosien kuluessa olivat liikkuneet monarkioiden, maaorjuuden ja kommunismin vaiheiden kautta uudestaan itsenäisiksi eivät muutu demokratioiksi yhdessä yössä, vaikka valtion nimi vaihtuikin kansantasavallasta tasavallaksi.

Unkarissa Victor Orbánin Fidesz-puolue voitti vuoden 2010 vaaleissa tarpeeksi suuren enemmistön parlamenttiin muuttaakseen perustuslakia. Suhteellisesta vaalitavasta siirryttiin järjestelmään, jossa parlamenttiin sai 2/3 enemmistön alle puolilla äänistä. Enemmistön turvin oikeuskäytäntöjä lähdettiin muuttamaan, vaalikampanjointia rajoitettiin ja median vapautta kavennettiin. Samankaltainen kehityssuunta on alkanut Puolassa oikeuslaitoksen osalta.

Tuorein keinoista padota oikeusvaltion rapautumista on oikeusvaltion kunnioittamisen kytkentä EU:n budjettiin, josta neuvotellaan tällä hetkellä jäsenmaiden muodostamassa neuvostossa osana monivuotista rahoituskehystä (MFF). Vuoden 2018 toukokuussa Junckerin komissio antoi esityksen monivuotisesta rahoituskehyksestä vuosille 2021–2027. Esitykseen liittyi mekanismi EU:n talousarvion suojaamiseksi taloudellisilta riskeiltä, jotka kytkeytyvät oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviin yleisiin puutteisiin jäsenvaltioissa. Yleisinä puutteina pidetään esimerkiksi tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuden vaarantamista.

Aiemmin unioni on pyrkinyt käyttämään myös muita sanktioita sääntöjä rikkoville jäsenmaille. Vaikutus on ollut maltillisempi. Perussopimuksen artikla 7.2 pohjalta aloitetun prosessin myötä EU:n arvoja jatkuvasti ja vakavasti loukanneelta jäsenmaalta voidaan evätä äänioikeus. Tämä kuitenkin edellyttää yksimielisyyttä jäsenmailta, mikä on lopulta johtanut siihen, että prosessin kohteina olleet Unkari ja Puola saavat aina viime kädessä tukea toisiltaan. Tämä taas vesittää koko mekanismin tarkoituksen jo ennen aikojaan.

Komission uusi esitys ottaa järeämmät keinot käyttöön ja koskee äänioikeuden sijaan EU:n talousarviota, sillä perusarvojen kunnioittaminen on moitteettoman varainhoidon ja EU:n rahoituksen tuloksellisuuden keskeinen ennakkoedellytys. Mekanismin hyväksyntä antaisi komissiolle käyttöönsä välineitä, joiden avulla unioni voisi keskeyttää, vähentää tai rajoittaa mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta sen mukaan, minkä tyyppisiä ja miten vakavia ja laajoja oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuvat yleiset puutteet ovat.

EU:n jäsenvaltiot kuluttavat ja hallinnoivat isoa osaa unionin budjetista, mutta laillisuudesta ja oikeuslaitoksen riippumattomuudesta piittamattomien hallitusten rahankäyttöön ei yksinkertaisesti voida aina luottaa.

Jäsenmaalla olisi oikeus esittää korjaavia toimenpiteitä komissiolle. Mikäli ne eivät olisi riittäviä, päätös esimerkiksi tiettyjen maksujen keskeyttämisestä tehtäisiin neuvostossa jäsenmaiden käänteisellä määräenemmistöllä. Toisin sanoen 4/5 jäsenmaista olisi vastustettava esitystä, jotta sen eteneminen voitaisiin pysäyttää. Asianomainen jäsenvaltio voi milloin tahansa esittää komissiolle näyttöä siitä, että oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen kohdistuva yleinen puute on korjattu tai sitä ei enää ole.

Komission esitys eteni Euroopan parlamenttiin, jossa hankkeen raportoijana johdin neuvotteluita parlamentin puolelta. Lainsäädäntömietintö hyväksyttiin parlamentin täysistunnossa viime vuoden keväällä. Mietinnön taakse asettautuivat kaikki keskeiset ryhmittymät, mukaan lukien parlamentin suurimmat EPP- ja S&D -ryhmät. Neuvoston kannanmuodostuksen jälkeen alkavat komission, parlamentin ja neuvoston väliset kolmikantaneuvottelut, jossa lopullinen lainsäädäntö päätetään.

Neuvoston käsittelyssä on riskinsä. Jos asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, sekä komissiossa että parlamentissa tehty työ romuttuu ja koko budjettilain tarkoitus hupenee. Unkarille ja Puolalle onkin siis edullista, mitä enemmän ne pystyvät minimoimaan mahdollisen uuden mekanismin vaikutukset itseensä neuvoston kantaa muodostettaessa. Lähtökohtaisesti harva jäsenmaa kuitenkaan vastustaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumista. On tärkeää korostaa, että tämä budjettilaki ei kuitenkaan kohdistu erityisesti mihinkään tiettyyn jäsenvaltioon. Suomen puheenjohtajuuskaudella laki ei valitettavasti edennyt osana MFF-neuvotteluita. Kroatian suunnitelmat ovat myös kunnianhimoiset, mutta todennäköisesti oikeusvaltioasiat eivät ole prioriteettilistan kärkipäässä. Viimeistään Saksan puheenjohtajuuskaudella tulemme näkemään, mihin EU:n muskelit todella riittävät, ja millainen laki saadaan aikaan.

Esityksen hyväksyminen parlamentin kannan mukaisesti takaisi unionille roiman annoksen lisää uskottavuutta kansalaisten ja ulkomaailman silmissä. Ristiriidat EU:n perusarvojen kunnioittamisessa ovat nakertaneet unionia sisältäpäin ja luoneet jännitteitä jäsenvaltioiden välille. Budjetin oikeusvaltiomekanismin hyväksyminen ja läpimeno olisi askel oikeaan suuntaan ja osoitus siitä, että poliittisilla päätöksillä voidaan edelleen suojella yhteisiä arvoja.

 

Petri Sarvamaa
Euroopan parlamentin pääneuvottelija, talousarvion valvontavaliokunta

Julkaistu Akavan verkkojulkaisuna 24.1.2020.

Suomalaisia tarvitaan enemmän EU:n valmisteleviin pöytiin, Akavalainen

12.9.2017

Suomalaiset uhkaavat pian olla aliedustettuina eurooppalaisessa virkamieskunnassa. Se on valitettavaa. Eri kansallisuuksien tasapaino EU:n hallinnossa on tärkeää, minkä lisäksi kansainvälinen kokemus on monelle merkittävä asia sekä uran kannalta että henkilökohtaisesti. Suomalaisilla eri alojen korkeakoulutetuilla olisi myös paljon annettavaa Euroopalle.

Erilaisista kulttuureista tulevilla virkamiehillä on erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Se on olennaista hyvän ja tasapainoisen lainsäädännön valmistelussa, joka toimii tarkoituksenmukaisella tavalla kaikkialla Euroopassa ja ottaa huomioon myös pienempien valtioiden erityispiirteet.

Maantieteellinen tasapaino on olennaisessa roolissa koko EU:n oikeutuksen kannalta. Monimuotoisuus on eurooppalainen arvo ja sen pitää toteutua EU:n kaikilla tasoilla. Riittävä kansallinen edustus virkamieskunnassa tuo EU:n hyvin käytännöllisellä tavalla lähemmäs kansalaisia ja lisää osallisuuden tunnetta.

Tämä otetaan huomioon myös EU:n henkilöstösäännöissä, joiden mukaan instituutioihin palkattavien on oltava päteviä, tehokkaita ja luotettavia sekä kotoisin mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta. Samojen sääntöjen mukaan mahdollisiin havaittuihin vinoumiin pitää puuttua. Mutta tarkemmin epätasapainon kriteerejä tai korjauskeinoja ei säännöissä määritellä.

Lähetin kesällä tämän vuoksi kirjeen saksalaiselle EU:n budjetista ja henkilöstöstä vastaavalle komissaarille Günther Oettingerille, ja olen myös keskustellut asiasta hänen kanssaan pariin otteeseen. Komissio nimittäin työstää parhaillaan raporttia EU-instituutioiden henkilöstön maantieteellisestä tasapainosta.

Pelkkä raportti kansallisuuksien mukaisesta jakaumasta ei kuitenkaan mielestäni riitä. Selvityksessä pitäisi pystyä myös ennakoimaan kehitystä seuraavien 5-10 vuoden aikana, mikä tarkoittaa myös Brexitin vaikutusten arvioimista. Lisäksi jonkin kansallisuuden aliedustuksesta hälyttävät indikaattorit ja niiden seurauksena aloitettavat korjausliikkeet olisi selkeästi määriteltävä.

Nykyiset henkilöstösäännöt kieltävät paikkojen korvamerkitsemisen yhdelle kansallisuudelle. Näin sen on oltava jatkossakin. Kiintiöt eivät ole kestävä ratkaisu. Mutta kun jäsenvaltion aliedustus on havaittu, pitäisi olla mahdollisuus järjestää erityisiä kansallisia kilpailuja asian korjaamiseksi. Nämä toimet lisäisivät EU:n henkilöstöpolitiikan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta sekä jäsenvaltioiden reilua kohtelua.

EU-instituutioissa työskentelee tällä hetkellä yhteensä yli 40 000 ihmistä. Henkilöstö valitaan EU:n henkilöstövalintatoimiston EPSO:n järjestämien kilpailuiden kautta. EU-triviaa mittaavista kysymyksistä ja vaatimuksista osata ranskaa on siirrytty kohti osaamisen ja pätevyyden tunnistamista. Vuosien varrella tehdyistä parannuksista huolimatta prosessin avoimuutta ja nopeutta voitaisiin vielä lisätä.

Myös EU-instituutioiden on parannettava houkuttelevuuttaan työpaikkana ja otettava huomioon se, että tulevat sukupolvet odottavat työantajalta eri asioita. Taattu palkka ja mahdollisuus pitkään uraan samassa paikassa eivät enää riitä. Tarvitaan lisää joustavuutta ja teknologian fiksua hyödyntämistä, jotta kerran Brysseliin muuttaneet haluavat myös jäädä.

Jotta saisimme hyviä suomalaisia virkamiehiä EU:n leipiin, tarvitaan kilpailuissa myös suomalaisia hakijoita. Maamme korkeakoulut ovat avainasemassa, kun opiskelijoita rohkaistaan hakeutumaan EU-uralle. Suomessa on arvostettava kansainvälistä työkokemusta ja sitä joustavuutta ja sopeutumiskykyä, mitä monikulttuurisessa työympäristössä pärjääminen osoittaa.

Julkaistu Akavalaisessa 12.9.2017.

Kaikki irti brittien kanssa tehtävästä yhteistyöstä, Akavalainen

11.4.2017

EU:n budjetista käydään tällä hetkellä kiivasta keskustelua sekä Brysselissä että Euroopan pääkaupungeissa. Neuvotteluita käydään monella eri saralla, mutta käytännössä ne kaikki tähtäävät EU:n varojen joustavampaan ja vaikuttavampaan käyttöön. Ison-Britannian pääministeri Theresa Mayn 29. maaliskuuta laukaisema artikla 50 antaa luonnollisesti näihin kaikkiin vääntöihin oman lisäsäväyksensä. Brexit-neuvotteluissa kaikki kun on vielä aivan auki.

Iso-Britannia on yksi EU:n budjetin suurista nettomaksaja. Brexit tulee vaikuttamaan EU:n budjetin kokoon, siitä ei päästä yli eikä ympäri. Tällä hetkellä on ainoastaan selvää, että muut jäsenvaltiot eivät ole valmiita täyttämään brittien jälkeensä jättämää monttua.

Komission pitäisi antaa ehdotus uudeksi, vuoden 2020 jälkeiseksi rahoituskehykseksi tammikuun alkuun mennessä. Nykyisellään EU:n budjetin tavoitteena on lisätä kasvua ja työpaikkoja, edistää luonnonvarojen kestävää käyttöä ja parantaa kansalaisten turvallisuutta kaikkialla Euroopassa.

EU käyttää siis rahaa eri tavalla kuin jäsenmaat, koska sille ei ole annettu vastuuta terveydenhuollosta, koulutuksesta tai työttömyysturvasta. Seuraavassa pidemmän tähtäimen rahoitussuunnitelmassa tähän tarvitaan kuitenkin mielestäni muutosta. EU:n pitää panostaa huomattavasti enemmän nimenomaan koulutukseen ja tutkimukseen. Muuten parempi tulevaisuus jää vain haaveeksi.

Myös Euroopan parlamentti on vahvasti koulutuksen ja tutkimuksen rahoituksen lisäämisen puolella. Huhtikuun alussa vahvistimmekin omalta osaltamme Horisontti2020-tutkimusohjelmalle 200 miljoonan ja opiskelijavaihto-ohjelma Erasmukselle 100 miljoonan euron lisärahoituksen 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen välitarkastuksen yhteydessä.

Erasmus on monesta syystä onnistunein EU-ohjelma, minkä vuoksi brittien irtautuminen on herättänyt erityistä huolta korkeakouluissa ja niiden opiskelijoissa ympäri Eurooppaa. Iso-Britannia on EU:n jäsen vielä seuraavat kaksi vuotta, joten se on mukana myös Erasmuksessa koko akateemisen vuoden 2018–2019.

Brexitin jälkeen kaikki riippunee brittihallituksen halukkuudesta maksaa osallistumisestaan Erasmukseen esimerkiksi Norjan tapaan. Euroopan parlamentti on jo antanut tukensa tälle vaihtoehdolle. En usko, että muut EU-maatkaan haluaisivat ehdoin tahdoin rajoittaa opiskelijoiden mahdollisuuksia kansainvälistymiseen. Huojentavaa on myös, että sekä britti- että muut eurooppalaiset korkeakoulut vaikuttavat joka tapauksessa sitoutuneilta jatkamaan kansainvälistä yhteistyötään.

EU:n tutkimusohjelma Horisontti2020:ssa puolestaan hakuja on käynnissä tämän rahoituskauden eli vuoden 2020 loppuun saakka. Britit ovat mukana myös Horisontissa vähintään seuraavat kaksi vuotta. Lisäksi Ison-Britannian on luultavasti käytännössä maksettava EU:n budjettiin tekemät sitoumuksensa 2014–2020 rahoituskehyksen mukaisesti vuoden 2020 loppuun saakka.

Erasmuksen tapaan britit pääsevät mukaan myös seuraavaan tutkimuksen puiteohjelmaan, jos haluavat. Ja vaikka Iso-Britannian hallitus ei olisi valmis maksamaan osallistumisesta, se ei estä brittejä ottamasta osaa EU:n rahoittamiin tutkimusprojekteihin kolmantena maana. Tällöin heidän osuudelleen ei kuitenkaan voida myöntää rahoitusta EU:n budjetista.

EU:n budjettia on pyritty uudistamaan jo pidemmän aikaa ja tätä työtä jatketaan Brexit-neuvotteluiden aikana ja niiden jälkeen. Seuraavan kahden vuoden aikana brittien kanssa tehtävästä yhteistyöstä kannattaa kuitenkin ottaa kaikki irti, kun he vielä varmuudella ovat mukana eri ohjelmissa. Myös Brexitin jälkeen brittien kanssa on hyvä olla tekemisissä vaikka yhteistyön muoto muuttuisikin.

Julkaistu Akavalaisessa 11.4.2017.