Suomen turvallisuus on tärkein asia, Uusi Suomi
28.8.2014
Kiireisin asia ensin: Suomen on nopeasti ryhdyttävä valmistelemaan sotilaallisen liittoutumisen toteuttamista. Olen aiemminkin muistuttanut, että vain maksimaalisella pelotteella Suomi voi maksimaalisesti turvata alueellisen koskemattomuutensa.
Venäjän toistuvat ilmatilaloukkaukset ovat ikävä muistutus maailmasta, jossa elämme. Venäjä toimii tarkoituksella ja tahallisesti. Se testaa paitsi Suomen ilmapuolustuksen toimivuutta ja uskottavuutta, samalla myös välillisesti koko Suomen puolustuspolitiikan uskottavuutta.
Suomi voi toki vastata toistuviin ilmatilaloukkauksiin nostamalla Hornetit ilmaan ja tarvittaessa vaikka pitää ne siellä. Ainakin muutaman viikon. Mutta Suomen todellinen kyky puolustaa maan koskemattomuutta yksin, ilman puolustusliiton selkänojaa, ei pitäisi olla kenellekään mikään harhakuva.
Suomi ei pysty siihen yksin. Piste.
Suomi harjoitti vuosikymmeniä johdonmukaisesti valitsemaansa ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa. Linja syntyi sotienjälkeisessä maailmassa, jossa Suomi etsi ja löysi paikan suurvaltojen välisen vastakkainasettelun rajapinnasta. Tämän ”Paasikivi-Kekkosen” jatkoaika alkoi lähes 25 vuotta sitten, kun Berliinin muuri murtui ja Neuvostoliitto hajosi. Niin kauan kuin Venäjän federaatio oli imperiumin hajoamisen jäljiltä heikko ja hajaannuksen tilassa, myös Suomen linja palveli Suomea.
Tavallaan toinen jatkoaika Paasikiven-Kekkosen linjalle syntyi 10 vuotta sitten. Tuolloin Euroopassa uskottiin vielä Boris Jeltsinin jälkeen, että Venäjä pyrkii rakentamaan Euroopan kanssa yhteistä tulevaisuutta puhtaasti rationaaliselta, taloudellisen yhteistyön kehittämisen pohjalta.
Nyt eletään viimeisintä näytöstä tässä monipolvisessa trokeessa. Ne, jotka uskovat, että Venäjä tekee tulevat ratkaisunsa puhtaasti rationaalisesti, taloudellisen keskinäisriippuvuuden pohjalta, voivat yhä jatkaa argumentointia Paasikivi-Kekkosen linjan jatkamisen puolesta.
Me muut olemme inhorealisteja. Mekin toki toivomme, että Venäjä näin toimii. Mutta ratkaiseva ero on siinä, jätämmekö sen kaikkein tärkeimmän asian tämän hurskaan toiveen varaan. Sen Suomen turvallisuuden.
Kansan keskuudessa aika suuri joukko näyttää ajattelevan, että Natoon liittymällä Suomi jotenkin horjuttaisi koko kansainvälistä järjestelmää ja vähintäänkin Euroopan rauhaa. Valitettavasti Suomi ei ole niin suuri ja tärkeä tekijä maailmannäyttämöllä, että asia olisi näin. Suomen Nato-jäsenyys ei muuttaisi Venäjän sotilasdoktriinissa yhtään mitään, ainoastaan nostaisi kynnystä uhata tai painostaa Suomea sotilaallisesti. Alueellisen koskemattomuuden loukkaamisesta puhumattakaan.
Suomen pitäisi liittoutua pahan päivän varalle. Valitettavasti Suomesta ei vieläkään tahdo löytyä poliittista tahtoa tämän ilmiselvän asian hoitamiseen. Tulevat eduskuntavaalit ovat luultavasti tämän monipolvisen näytelmän viimeinen näytös. Oikeasta lopputuloksesta on tällä hetkellä kovin vähän toivoa.
Julkaistu Uuden Suomen Puheenvuorossa 28.8.2014.
