Ajankohtaista

Komission julkaisema aloite EU:n luonnon ennallistamiseksi otti tässä kuussa kierroksia Suomessa, ja syystäkin. Aloitteen logiikka perustuu sattumanvaraisiin ja epämääräisiin arvioihin, eivätkä jäsenvaltioiden tavoitteet ole lainkaan tasapainossa keskenään. Toinen perustavanlaatuinen ongelma ehdotuksessa on komission yhä räikeämpi tavoite lisätä valtaansa kansallisten ennallistamissuunnitelmien arvioijana.

Ennallistamissopan vastakkainen poliittinen laita vetoaa kansalaisten tunteisiin: eivätkö suomalaiset todella halua suojella sitä osaa luonnostaan, joka on vielä jäljellä? No ilman muuta me haluamme, mutta realismin rajoissa. Ilmastonmuutos on totta ja äärimmäisen vakava asia, mutta ei missään nimessä ainoa yhteiskunnan haaste: yhteistä rahaa ei voida suoltaa tuhottomia määriä yhden aloitteen toimeenpanoon.

Valitettava tosiasia on, että mitä todennäköisimmin ennallistamisaloite tulee menemään EU:n lainsäädäntömankelista lävitse. Mutta aloite on huomattavasti paremmin siedettävissä, jos sekä Suomen hallitus että suomalaiset europarlamentaarikot tekevät sen suhteen kollektiivisen ryhtiliikkeen.

Ei ole lainkaan sattumaa, että metsiin vaikuttavia aloitteita on tullut ja mennyt läpi tällä kaudella kuin sieniä sateella. Suomen kannat ovat olleet epämääräisiä ja välillä ristiriitaisiakin. Tämä on takuulla huomattu myös Brysselissä. Suomen kannalta on olennaista nyt tiedostaa, että aloitteet tulevat jossain kohtaa vaikuttamaan yhtä aikaa, eikä osittain päällekkäisenkin lainsäädännön kokonaisvaikutuksia ole arvioitu riittävästi.

Suomi on Euroopan unionin jäsen, ja tämä fakta on kirjattu reilut kymmenen vuotta sitten kansalliseen perustuslakiimme asti. Näin sen myös kuuluu olla – kokonaiskuvassa EU-jäsenyys on ehdottomasti kansallisen edun mukaista.

EU on Suomelle hyvä asia silloin, kun unionista tuleva lainsäädäntö on riittävästi linjassa kansallisten prioriteettiemme kanssa. EU:n suurten linjojen kurssia Suomelle suotuisampiin suuntiin ei tule kääntämään kukaan muu kuin Suomi itse. Unionin lainsäädäntö kun ei muotoudu Suomen kantojen mukaiseksi itsestään, eikä Suomi tämän vuoksi voi toimia vasta silloin, kun aloitteet tulevat jo käsittelyyn.

Sekä Suomen hallituksen että europarlamentaarikkojen on tämän vuoksi otettava ohjat käsiinsä ja tuotava EU:n neuvottelupöytiin perusteltu tiukka linja.

Tarvitaan huolellista arviointia siitä, mitä Suomi pienenä valtiona EU:lta tarvitsee, ja mitä taas ei. Metsien osalta ainakin tarvitaan metsäkurinpalautus, eli vahvempaa koordinaatiota ja johtajuutta Suomen osalta. Poteroituminen ideologisiin leireihin sotii lopulta Suomen etuja vastaan. Todellisuudessa tarvitsemme ratkaisukeskeistä lähestymistapaa enemmän kuin koskaan.

Nykyinen hallitus ei ole onnistunut tekemään Suomen kannalta keskeisiä linjauksia metsäpolitiikan kysymyksiin. Hallitus on unohtanut sen, että neuvottelutulos heijastelee aina EU:ssa 27 eri jäsenvaltion kantaa ja on siten lopputulokseltaan enemmän tai vähemmän kompromissi. Jos neuvottelupöytiin astellaan jo valmiiksi tehottomalla kannalla, Suomen sana ei lopulta paina unionin vaakakupissa yhtään mitään.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.).

Kolumni on julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 28.11.2022