Suomen löydettävä keinot lieventää kotimaisten ISIS-taistelijoiden uhkaa, Uusi Suomi
10.10.2014
Suomessa on viime aikoina herätty Syyriaan ja Irakiin matkustaneiden suomalaisten ISIS-taistelijoiden olemassaoloon ja sen vaikutuksiin. Emme ole ongelman kanssa yksin – käytännössä jokaisen länsimaan kansalaisia on suunnannut alueelle osallistuakseen taisteluihin. Internetin kautta tapahtuva propagointi ja rekrytointi ovat mahdollistaneet yksilön asteittaisen radikalisoitumisen, ilman että yhteisö tai viranomainen olisi asiaan osannut puuttua.
Nyt arviot suomalaisista ISIS-taistelijoista liikkuvat kymmenissä. Määrä on pieni, mutta se aiheuttaa silti päänvaivaa. Kyseessä ovat yksilöt, jotka ovat matkustaneet konfliktialueelle osallistuakseen taisteluihin tai tukemaan terroristijärjestöksi luokiteltavan tahon toimintaa.
Mukana on varmasti myös yksilöitä, jotka ovat toteuttaneet järjestön sanoinkuvaamattomia raakuuksia. Suomen passi takaa heille helpon kulun rajojen yli, ja mahdollistaa myös paluun Suomeen.
Kasvavana pelkona on, että taistelijat palaavat kotimaihinsa entistä radikalisoituneempina ja pyrkivät toteuttamaan terrori-iskuja viattomia ihmisiä kohtaan. Toistaiseksi näitä iskuja ei ole tapahtunut, mutta huoli on todellinen ja viranomaisten tulee olla valmiina. Niin sanotusti, jotain tarttis tehdä.
Miksi Suomen pitäisi ottaa takaisin henkilö, joka on omasta valinnastaan ja vapaasta tahdostaan lähtenyt ulkomaille tukemaan terrorismia? Enemmistön kanta varmastikin on, että ei pitäisi. Olen itse samoilla linjoilla. Asiaan liittyvät harmaan sävyt tulee kuitenkin tiedostaa ja nostaa esille. Kokonaisuus ei nimittäin ole yksinkertainen.
Kanadassa samaan kysymykseen vastattiin antamalla hallitukselle oikeus mitätöidä passit yksilöiltä, joiden voidaan epäillä liittyneen tai pyrkivän liittymään ISIS-taistelijoiden joukkoon. Suomessa vastaava toteutus olisi looginen, sillä passilaki mahdollistaa jo tämän. Passi voidaan perua henkilöltä, jonka voidaan ”todennäköisin syin epäillä syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus tai joka on epäiltynä etsintäkuulutettu taikka syytteessä tällaisesta rikoksesta.”
Todisteiden ilmetessä henkilö tulisi siis etsintäkuuluttaa epäillyistä rikoksista, jonka jälkeen passi voidaan perua ja paluu Suomeen estää.
Kysymys on kuitenkin vaikea ainakin kolmesta eri syystä.
1) Päätös passien perumisesta tapahtuu ilman oikeudenkäyntiä ja tuomiota. Päätökseen vaikuttavat seikat jäävät salaiseksi ja prosessi on kaikkea muuta kuin läpinäkyvä. Tapauksessa siis sama taho esittää syytöksen, tutkii ja tekee lopullisen päätöksen, koko ajan salaisen prosessin suojaamana. Vaikka luottoa viranomaiseen löytyykin, on yhtälö ongelmallinen.
2) Kohdasta yksi seuraa se, että salaisesta päätöksestä vastaavaa tahoa, Suomen tapauksessa todennäköisesti Supoa, tulisi jotenkin pystyä myös valvomaan. Miten tämä valvonta parhaiten järjestetään?
3) Passin perumisten kohdistaminen ISIS-taistelijoihin on voimakeino, joka herättää kansainvälisiä otsikoita. Jos Suomi on ensimmäisten joukossa asiaa ajamassa, se nostaa turhaan maamme houkuttelevuutta terrorin kohteeksi. Parempi olisi toimia yhdessä rintamassa EU-maiden kanssa.
EU:n oikeus- ja sisäasiainneuvosto kokoontui eilen ja tänään Luxembourgissa asian tiimoilta. Pöydällä oli pyrkimykset parantaa tietojenvaihtoa EU:n sisällä, kiristää ulkorajojen valvontaa ja edistää matkustajarekisterien käyttöä. Samalla ministereillä oli mahdollisuus jakaa ajatuksia kansallisista toimista.
Käytössämme tulee olla keinot estää terrorista epäillyn henkilön paluu kotimaahan. Edessä on kiihkeää väittelyä ja tasapainoilua perusoikeuksien ja turvallisuuden välillä. Siksi keskustelu keinojen sisällöstä tulisi aloittaa jo nyt.
Haaste on mittava, mutta jos Kanadan kaltainen demokraattinen, kansalaisten oikeuksia kunnioittava valtio on löytänyt tasapainon näiden kysymysten välillä, voimme toivoa että se Suomessakin on mahdollista.
Julkaistu Uudessa Suomessa 10.10.2014.
