Suomelle täysosuma maatalouspäätöksissä, Uusi Suomi
24.1.2013
Joskus menee putkeen. Euroopan parlamentin maatalousvaliokunnan äänestykset menivät nyt Suomen vinkkelistä siihen malliin, että hetken verran sopii ehkä tuulettaa.
Olen meppityöni alusta alkaen ollut mukana maatalousvaliokunnan työskentelyssä. Kun opiskelin hiukan historiaa ja kuuntelin maatalouskuvioissa kaiken nähneitä kokeneita tekijöitä, tiesin että Suomella on seuraavan EU-maataloussopimuksen kanssa tiukka paikka. Komissio oli antanut lokakuussa 2011 oman esityksensä, jonka punaisena lankana oli eurooppalaisen maatalouden ”viherryttäminen”, luonnon ja ympäristön parempi huomioiminen maataloudessa vuosina 2014-2020.
Kuten komission esitykset aina, tämäkin oli keskimääräinen näkemys siitä, mitä kaikkea jäsenmaiden pitäisi maataloudessa tehdä, jotta siitä tulisi vihreämpää. Koko EU:n laajuisissa määräyksissä on aina varjopuolena se, että väistämättä niissä tallataan joidenkin varpaille.
Koen itse nämä kysymykset aika käytännönläheisesti. Vaikka mepit eivät ole parlamentissa Suomen hallituksen edustajia, on mepin tärkein tehtävä minun mielestäni auttaa isänmaan asiaa varsinkin silloin, kun Suomi on vaarassa joutua väärinymmärretyksi ja kaltoin kohdelluksi.
Niinpä asetin viime maaliskuussa tavoitteet ja tehtävien tärkeysjärjestyksen ensimmäiselle meppivuodelleni aika lailla suomalaisen maatalouden näkökulmasta. Pyrin vaikuttamaan ensisijaisesti omassa ryhmässäni EPP:ssä parlamentin kantaan tulevassa sopimuksessa. Koska EPP on parlamentin selvästi suurin ryhmä, oli lähtökohta hiukan helpompi kuin se olisi ollut pienen ryhmän edustajana.
Asiat, joihin keskityin, olivat seuraavat:
1. Viherryttämisen ehtoihin pitää saada lievennys, joka koskee toteutuessaan Suomen pohjoista sijaintia.
2. Tuotantoon sidotun tuen osuus pitää maksimoida, koska suomalaisen lihantuotannon tulevaisuus on vaakalaudalla.
3. Byrokratiaa pitää keventää.
4. Komission kaavailema turvemaiden kyntökielto pitää pyrkiä kaatamaan parlamentissa. Sen merkitys ilmastomuutoksen ja luonnonsuojelun kannalta olisi EU:n mittakaavassa mikroskooppinen, mutta suomalaiselle maataloudelle selkeästi vahingollinen.
Nyt kun parlamentin maatalousvaliokunnan äänestykset on äänestetty, on saldo seuraava:
1. Oma muutosesitykseni viljelykasvien lukumäärästä oli lopulta se, joka läpäisi tiiviin kompromissikamman. Valiokunta päätti esittää parlamentin kannaksi, että 62. leveyspiirin pohjoispuolella edellytetään kolmen sijasta kahta viljelykasvia. Tämä tarkoittaa Etelä-Pohjanmaata, Keski-Suomea, Etelä-Savoa ja kaikkia niiden pohjoispuolella olevia alueita Suomessa.
Valiokunta päätyi lopulta hieman yllättävästi myös siihen päätökseen, että kaikki ympäristöohjelmissa olevat tilat vapautetaan kokonaan viherryttämisvaatimuksista. Tämä tarkoittaisi jo kaikista Suomen tiloista jopa 90 prosenttia, mutta tästä tulee vielä erimielisyyksiä kevään neuvotteluissa neuvoston (=jäsenmaiden) ja komission kanssa.
2. Tuotantoon sidotun tuen ehtoihin tuli äänestyksessä lopulta peräti 15 prosentin linjaus ja joustavat ehdot. Tämä oli Suomen vinkkelistä yli odotusten, ja antaa hyvän lähtökohdan kevään neuvotteluihin.
3. Yhdessä italialaismeppi Herbert Dorfmannin kanssa tekemämme muutosesitys usean vuoden voimassa olevasta tukihakemuksesta tai maksupyynnöstä meni valiokunnassa läpi osana pääneuvottelijamme sorvaamaa kompromissia. Useita vuosia kattava hakemus edellyttää, että tuensaaja vahvistaa asian vuosittain ja ilmoittaa muutoksista. Joka tapauksessa tämä on varmasti tervetullut muutos byrokratiarumbaan!
4. Erityisen kovan ponnistuksen tein turvemaiden kyntökiellon kaatamiseksi. Ensin vakuutin pääneuvottelijana toimineen ryhmäkollegani komission esityksen kohtuuttomuudesta, koska se koskisi pääasiassa vain Suomea ja lisäksi jonkin verran Ruotsia, Irlantia ja Britanniaa. Loppusuoralla ratkaiseva lobbaus kohdistui konservatiiveihin (ECR) ja EU-skeptikoihin (EFD). Näillä äänillä sosialistit ja vihreät jäivät vähemmistöön, ja muutosesityksemme meni läpi. Suomalaismepeistä tarkistuksen olivat allekirjoittaneet itseni lisäksi Nils Torvalds, Hannu Takkula, Riikka Manner ja Anneli Jäätteenmäki.
Seuraavaksi äänestämme maatalousvaliokunnan äänestystulosten pohjalta maaliskuun täysistunnossa, jossa uskon edellä mainittujen kantojen tulevan lopullisesti vahvistetuiksi parlamentin kannoiksi.
Sen jälkeen pallo siirtyy neuvotteluihin neuvoston ja komission kanssa. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että parlamentin kanta on maatalouspäätöksessä nyt ensimmäistä kertaa otettava tasavahvana huomioon.
Hyvältä näyttää.
Julkaistu Uudessa Suomessa 24.1.2013.
