Suomalainen tietää vastuunsa ja metsänsä, Maaseudun Tulevaisuus
19.4.2013
Kansallisen metsälain uudistaminen puhuttaa kiivaasti. Joidenkin mielestä lakiesitys ei suojele luontoa riittävästi. Osa ympäristöaktivisteista haluaa mennä pidemmälle ja velvoittaa metsänomistajat laajojen alueiden kattavaan suojeluun biodiversiteetin nimissä. Heidän ajatuksissaan metsälain tarkoitus on ennen kaikkea ekologisesti kestävä metsien hoito, taloudellisesti kestävän hoidon painoarvon jäädessä merkityksettömäksi.
Ymmärrän huolen luonnon monimuotoisuuden puolesta, mutta koen, että taloudellinen näkökulma on tässä keskustelussa toistaiseksi jäänyt täysin luonnonsuojelun varjoon. Uskallan ajatella, etten ole yksin tunteeni kanssa. Suomalaiset ovat kaikessa kohtuuden ystäviä, ja tästä keskustelusta on ajoittain joutunut toteamaan, että kohtuus on unohtunut. Kiivaimmissa puheenvuoroissa metsälakiesitystä vastaan on kyse ollut ehdottomuudesta.
Ehdottomuus on hyvin läheistä sukua fundamentalismille, kiihko-oppisille tulkinnoille. Nekään eivät Suomessa ole erityisen kovassa huudossa, olipa kyse mistä ajatussuunnasta tahansa. Fundamentalismia esiintyy myös politiikassa. Itse puhun ja toimin sellaista vastaan kaikkialla, missä sitä näen. Euroopan unionin metsäaiheisissa keskusteluissakin sitä valitettavasti esiintyy, vaikka metsäpolitiikka on rajattu kansalliseksi erikoisalueeksi.
Keskustelu EU-komission hautomasta direktiiviesityksestä energiatuotannossa käytettyjen kiinteiden biomassojen kestävyysvaatimuksien luomiseksi on ajoittain lähennellyt ehdottomuutta. Tämä on metsäpolitiikkaa energiapolitiikan varjolla.
Komissiossa pohditaan tällä hetkellä sitä, pitäisikö kaikille kiinteille biomassoille, myös helposti ja luotettavasti metsästä saataville, asettaa samat kestävyysvaatimukset kuin on olemassa jo nyt esimerkiksi liikenteen biopolttoaineille. Esitystä ei odoteta valmistuvaksi kovinkaan pian, mutta keskustelu on ollut kiivasta.
Jyrkimmissä puheenvuoroissa pohdittiin alun perin, pitäisikö kiinteille metsäbiomassoille asettaa vielä lisävaatimus omistajan metsäsuunnitelman luomisesta ja ylläpitämisestä. Kaikkein rajoittavimmat suunnitelmat komission energiapääosastolla on viime tietojen mukaan jo haudattu epärealistisina.
Huolestuttavaa on silti edelleen komission pohdinta mahdollisista erillisistä vaatimuksista puun loppukäytön mukaan. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että puun kannolle, oksille ja rungolle voitaisiin asettaa erilaiset kestävyyskriteerit. Metsän omistajan kannalta tämän kaltainen ratkaisu toisi suuria ongelmia metsän järkevään ja hyödylliseen käyttöön.
Missään päin Eurooppaa ei ole järkevää kasvattaa puuta vain energiakäyttöön. Suomen metsäteollisuus on Euroopan mittakaavassa vielä poikkeuksellisen laaja-alaista, joten eri kriteerien tuoma suunnittelun vaikeus kohdistuisi nimenomaisesti tänne. Metsänhoidon kestävyysvaatimusten pitää olla samat täysin siitä riippumatta, mihin puun eri osat lopulta käytetään.
Suomalainen tietää vastuunsa ja metsänsä. Siksi näitä suurimpia uhkia EU:n lainsäädäntötyössä pitää pyrkiä torjumaan. EU:sta on meille todella paljon iloa, kunhan pidetään huoli siitä että emme joudu kiihkomielisten tavoitteiden maksumiehiksi.
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen ja vaikuttaa mm. maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 19.4.2013.
