Viimeksi tehtyä

Sarvamaa: Hallituksen täytyy kaataa metsille haitallinen EU-taksonomia

Tiedote 30.09.2021

Euroopan parlamentin jäsen Petri Sarvamaa (kok.) vaatii Suomen hallitusta päättämään kantansa EU:n taksonomiauudistukseen, joka määrittää kriteerejä kestävälle rahoitustoiminnalle. Varsinainen lainsäädäntökehys hyväksyttiin jo viime vuonna, mutta komissio on jatkanut säätelyä luomalla erillisiä niin sanottuja delegoituja säädöksiä, joilla määritellään lainsäädäntöä yksityiskohtaisemmin kestävän rahoituksen kriteerejä esimerkiksi metsätiloille.

”Kestävän rahoituksen lainsäädäntö on alkuperäiseltä tavoitteeltaan itsessään tervetullut paketti, sillä se sallii ympäristöystävällisten investointien erottamisen selkeästi ympäristölle haitallisista, kuten hiilivoimasta. Komissio on kuitenkin mennyt yksityiskohtaisessa säätelyssään liian pitkälle, ja pyrkii nyt lisäsäädöksillä asettamaan detaljitason kriteerejä metsänhoidolle. Pandoran lipas on avattu, eikä uudelta vihersääntelyltä säästy pian kukaan”, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan Suomen hallituksen tulisi äänestää EU:n neuvostossa taksonomian ensimmäistä ilmastovaikutuksia koskevaa säädöstä vastaan. Hallitus ei ole vieläkään antanut aiheesta tietoa eduskunnalle, eikä ole pystynyt päättämään kantaansa. Äänestys neuvostossa on edessä tänä syksynä.

”Komissio ei ota huomioon kestävän metsänhoidon ilmastovaikutuksia, minkä myötä sekava ja monitulkintainen kokonaisuus johtaisi turhaan ylisääntelyyn ilman mainittavia hyötyjä. Ruotsin demarihallitus on tämän ymmärtänyt, ja aikovat äänestää taksonomiaa vastaan EU:n neuvostossa. Pääministeri Marin kirjelmöi aiheesta yhdessä pääministeri Löfvenin kanssa kesällä komissiolle, joten loogista olisi, että Suomi seisoisi tässä Ruotsin rinnalla ja äänestäisi säädöstä vastaan. Kaikki muu on itsepetosta”, Sarvamaa sanoo.

Komission esityksen mukaan yli 13 hehtaarin metsätilojen tulisi esimerkiksi valmistella ilmastohyötyanalyysi ja raportoida metsänkäyttötapoja 30 vuoden ajan. Tähän valvontaan tarvittaisiin esityksen mukaan erillinen metsäsuunnitelma, johon tulisi myös konsultoida sidosryhmiä. Sitä mitä tällä kuitenkin tarkoitetaan ei määritellä tarkemmin. Säädöksessä myöskään lannoitteiden käyttöä ei pidetä kestävänä, vaikka niillä voidaan lisätä metsien kasvua ja hiilensidontaa.

”Ilmasto- ja ympäristökriteerien raportoiminen ei suoraan koske yksityisiä metsänomistajia, mutta vaikutukset tulevat metsätiloille käytännössä yritysten puunhankinnan kautta. Kun yritys tarvitsee rahoitusta saadakseen ilmastoleiman, on sen pakko hankkia puunsa vain sellaisilta tiloilta, jotka ovat täyttäneet riittävän määrän taksonomian mukaisia lupalappusia ja osoittaneet siten olevansa kestäviä. Oikean kestävyyden kanssa tällä ei välttämättä ole juuri tekemistä”, Sarvamaa sanoo.

Sarvamaan mukaan komissio tuo tiukimmat metsiä koskevat rajoitukset nimenomaan rahoitusluokittelussa, eikä varsinaisissa lainsäädäntöaloitteissa. Yrityksen ei ole pakko noudattaa taksonomiaa, mutta mikäli se haluaa päästä mukaan kestävän rahoituksen luokitteluun, on se käytännössä välttämätöntä. Moni rahoituslaitos tulee oletettavasti seuraamaan taksonomian luokittelua.

”Malli ja tilakokorajaus lisäävät merkittävästi uutta viherbyrokratiaa ja ovat lisäksi ilmastohyödyn näkökulmasta erittäin epävarmoja. Komission ehdotukset voivat johtaa nykyisen metsätalouden rajaamiseen kestävien taloudellisten toimintojen luokittelun ulkopuolelle, mikä taas heikentäisi alan mahdollisuuksia hyödyntää kestävää rahoitusta ja uhkaisi siirtymää kohti kestävää biopohjaista kiertotaloutta. Näin koko suomalainen metsänhoito luokiteltaisiin ei-kestäväksi. Hallituksen on korkea aika ryhdistäytyä alkaa puolustaa suomalaista metsätaloutta”, Sarvamaa sanoo.

 

Lisätietoja:

Poliittinen avustaja Tuomas Tikkanen

+358 40 523 5768

Tuomas.tikkanen@europarl.europa.eu