Ruuvataan peruutuspeilit irti, Nykypäivä
16.8.2013
Suomi on hieno maa. Varsinkin kesällä, kun kaikki näyttää vähän paremmalta. Lomalla ei olla köyhiä eikä kipeitä. Aurinko paistaa ja jäätelö on aika halpaa.
Suomen kesässä 2013 on jotain samaa kuin Euroopan kesässä 1938. Paljon on jo mennyt pieleen ja ennusmerkit ovat huonot, mutta suomut silmillä on kivempi olla. Julkinen keskustelu politiikasta on pyörinyt lähinnä kahdessa asiassa, pääministerin mahdollisissa henkilökohtaisissa tulevaisuuden suunnitelmissa ja elvytysvarassa.
Onko Suomella todella varaa moiseen tyhjänpäiväisyyteen, kesällä 2013? Ei tietenkään ole.
Aihe # 1: Pääministeri on tehnyt ja tekee joka päivä sen mitä kaikkien aikojen vaikein hallituspohja antaa myöten. Mutta kannattaa muistaa, mistä tämän kesän turhin keskustelu sai siemenensä. Tuskalla synnytetystä hallitusohjelmasta oli muste tuskin kuivunut, kun hallituskumppani SDP aloitti kylvötyöt. Katainen oli vasta käärinyt hihansa ja käynyt haasteiden kimppuun, kun Helsingin Hakaniemessä masinoitiin ”mielipidemittaus” puheenjohtaja Kataisen mahdollisista seuraajista.
Kylvetty siemen puhkesi kukkaansa kuin tulppaani viime keväänä. Ilkka Suomisen ”ystävän neuvo” laukaisi kiimaisen rummutuksen, jota ei olisi enää hiljentänyt Suomen jäätelökesässä edes se kuuluisa Barroson näköinen mies. Kataiselle tilanteen on täytynyt olla tuskallinen. Jos kiistät, epäilykset vahvistuvat. Jos olet hiljaa, epäilykset voimistuvat. Ratkaistaanko tällä aiheella yhtään ongelmaa Suomesta? Ei tietenkään. Harvinaisen turha keskustelu.
Aihe # 2: Hei, me elvytetään. Kohdennetaan muutama sata miljoonaa lainatuista rahoista vähän eri tavalla ja kutsutaan sitä elvyttämiseksi. Tämä on epärehellistä ja onneksi pääministeri muistutti, että kyse on pisarasta meressä. Näin ei talouden suuntaa käännetä. On ehdottoman tärkeä asia korjata homekouluja. Mutta infarktipotilasta ei elvytetä Samarinilla.
Suomen talous on petollisen haavoittuvassa tilassa. Vientikirjat tyhjenevät, eikä uutta Nokiaa ole syntymässä. Kataisen ja Vapaavuoren toistuvat vaatimukset syvälle ulottuvista rakenteellisista uudistuksista kaikuvat kuin kuuroille korville. Suomella ei pitäisi olla tähän varaa. Mutta vastuunkannon viesti alkaa kyllästyttää. Oma 10-vuotiaani tarjoaa kotona elävän sosiaalipsykologisen käyttäytymismallin, joka kuvaa kansakunnan tilaa ja poliittisen keskustelun henkeä. Halutaan aina vaan se Magnum-jäätelö, vaikka piikki olisi jo tältä kesältä täynnä.
Mistä tänä kesänä sitten olisi pitänyt ja tulevana syksynä pitäisi puhua? Ennen kaikkea siitä, että nyt viimeistään Suomi-mobiilista pitää irrottaa peruutuspeilit. Vaikuttaa siltä, että jos niitä ei irroteta, ei katse siirry lainkaan tuulilasin suuntaan ja eteenpäin. 20 vuotta sitten peruutuspeilit oli pakko ruuvata pariksi vuodeksi irti ja tehdä tarvittavat rakenteelliset muutokset. Silloin luotiin teknologiateollisuuden menestyksen pohja. Mutta silloin meillä olikin erilainen hallituspohja. Toisaalta Ahon jälkeen myös Lipposen ykköshallitus pystyi tekemään kipeitä ratkaisuja.
Nyt niitä päätöksiä tarvitaan taas. Mietitään niitä väsymisiä sitten kun hommat on hoidettu. Puheenjohtaja Kataisella on kentän tuki ja Suomi tarvitsee häntä juuri nyt.
Julkaistu Nykypäivässä 16.8.2013.
