Ajankohtaista

Pisa sortuu ilman lihaksia

11.11.2010

Valtioneuvosto päättää ensi vuoden alussa, miten oppilas koulussa istumansa tunnit käyttää. Valtioneuvosto tekee päätöksensä lasten tulevaisuudesta opetusministeriön työryhmän paperin pohjalta. Opetusministeriön esitys ei ota suoraan kantaa lasten liikuntatuntien määrään. Se on kallis virhe Suomelle.

Suomalaiset ovat tuudittautuneet siihen, että me pysymme Pisa-tutkimusten mukaan pystyssä vaikka meidänkin Pisamme perusta on vain ja ainoastaan lasten terveydessä.

Tällä hetkellä jopa kaikkien pienimmillä koululaisilla on maksimissaan kaksi tuntia liikuntaa viikossa. Nekään tunnit eivät aina toteudu, jos esimerkiksi koulun salissa on muuta puuhaa. Kaikissa kouluissa ei ole salia tai liikunnanopettajaa. Samaan aikaan lapsemme lihovat yhtä matkaa kaikkien länsimaisten lasten kanssa, jotka käyttävät vapaa-aikansa tietokoneen ja kännykän kelmeässä välimaastossa.

Alakoululaisilla voi olla iltapäiväkerhossa hiven liikuntaa, jos lapsi on saanut kerhopaikan. Lasten vanhemmat liikuttavat niitä joita liikuttavat. Useimpia eivät.

Yhdysvalloissa julkaistiin syksyllä tutkimus, jossa mitattiin 9-10 –vuotiaiden lasten liikunnan vaikutusta lapsen älyyn ja keskittymiskykyyn.  Tulos oli huikaiseva: liikuntaa harrastavan tai ylipäänsä liikkuvan lapsen aivoissa oli muita suurempi basaaliganglia eli alue, joka mm. ylläpitää huomiokykyä.

Toisessa saman maan tutkimuksessa löydettiin, että parhaassa kunnossa olevilla lapsilla on parempi muisti. Ja kääntäen, liikunnalla voidaan vähentää turhautumisen aiheuttamaa yliaktiivisuutta.

Yhdysvalloissa tutkimustulokset on otettu ilolla vastaan, koska myös siellä budjetit ja hallinnot niistävät lasten liikunnasta. Sama niukkuus on jaossa täälläkin.

Jos haluamme olla todella lasten asialla, koululaisen päivään pitäisi lisätä tunti liikettä joka ikiseen päivään. Siihen ei tarvita saleja tai välineitä, ulkoilma ja yhteinen tekeminen riittää. Siitä yhdestä aktiivisesta tunnista voi pelastua moni koulumenestys, terveys ja jopa elämä. Pitäisi olla kaikille selvää, miten suuri kansantaloudellinen ja henkinen kerrannaisvaikutus tällä asialla on vuosikymmenten päähän.