Ajankohtaista

Pieniä ei saa unohtaa, Maaseudun Tulevaisuus

7.3.2014

Euroopan parlamentti kokoontuu maanantaina 10.3. jälleen kerran täysistuntoon Strasbourgiin. Kuten niin monasti viime vuosien aikana, parlamentti näyttää tälläkin kertaa voimansa EU:n päätöksenteossa. Se tulee hylkäämään komission esityksen uudeksi siemenlainsäädännöksi.

EU:n komissio jätti viime toukokuussa parlamentille esityksen kasvien lisäysaineiston tuottamisesta ja asettamisesta markkinoille. Esityksen pääajatus oli yhdistää kaikki 12 lisäysaineistoon vaikuttavaa direktiiviä, jotka EU:ssa oli vuosikymmenten varrella laadittu.

Komissio perusteli esitystään sillä, että vanha lainsäädäntö on monimutkaista ja hajanaista. Kun sitä yhdistettäisiin yksiin kansiin, poistuisi alalta päällekkäistä byrokratiaa ja toimia, jotka hidastavat ja haittaavat markkinoiden toimintaa. Keskeinen idea oli saada ammattimaisille ja siten yleensä keskimääräistä suuremmille toimijoille paremmat toimintaedellytykset EU:n sisämarkkinoilla. Perusteluna käytettiin myös elintarvikekasvien tuotannon ”kestävää tehostamista”, eli satojen parantamista ilman ympäristölle haitallisia vaikutuksia.

Mutta kaikki eivät olleet komission kanssa samaa mieltä. Erityisesti esitystä ruvettiin arvostelemaan ”yhden koon mallista”. Keskeinen asia komission esityksessä on vaatimus kaikkien kasvilajien siementen ottamisesta samaan lakiin. Samalla edellytettäisiin, että minkä tahansa siemenen käyttö muuttuisi laittomaksi, jos sitä ei löydy keskusrekisteristä.

Kaikkien kasvilajien siementen rekisteröiminen nähdään peikkona, joka käytännössä lopettaisi alalta pienemmät toimijat ja samalla yhdenmukaistaisi käytettävät siemenet. Tämä puolestaan nähdään vaarana luonnon monimuotoisuudelle ja jopa uhkana tulevaisuuden ruokaturvalle. Samalla kaikkien siementen rekisteröintivaatimus merkitsisi pahimmassa tapauksessa byrokratian lisääntymistä, eli juuri päinvastaista lopputulosta kuin mikä on tarkoitus.

Huolta on myös siitä, miten uusittu lainsäädäntö vaikuttaisi koristetarkoituksiin ja kotipuutarhureille myytäväksi tarkoitettujen siementen kauppaan. Pienimuotoinen koristekasvien siemenvälitystoiminta saattaisi tyssätä rekisteröintivaatimuksista koituviin kustannuksiin joka tekisi toiminnasta kannattamattoman. Kuluttajalle tämä heijastuisi hintojen nousussa ja valikoiman kaventumisessa. Lisäongelma oli sekin, että esitys kattaa myös metsänviljelyn, joka jo kuuluu EU-lainsäädännön piiriin toisen direktiivin kautta.

Tältä pohjalta EU-parlamentti ryhtyi sitten käsittelemään ehdotusta ja kuulemaan asianosaisia tahoja. Syksyn mittaan alkoi näyttää siltä, että huolet eri toimijoiden piirissä ylittivät esityksen tarjoamat edut ja hyödyt. Erityisesti keskustaoikeistolaisen EPP:n maatalousmeppien joukossa muodostui selkeää vastarintaa, jota johti itävaltalainen maatalon tyttö, Elisabeth Köstinger. Lopulta parlamentin maatalousvaliokunta päätti äänin 37-2 suositella koko esityksen hylkäämistä. Olin itse yksi heistä, jotka äänestivät hylkäämisen puolesta.

Parlamentin suurimman ryhmän, EPP:n kääntyminen komission esitystä vastaan jo joulukuussa ratkaisi asian, varsinkin kun myös parlamentin pääneuvottelija on EPP:n riveistä. Komission esityksessä on yksinkertaisesti liikaa parsittavaa, jotta siitä saisi oikean kokoista ja kunnollista takkia.

Näin siis EU-parlamentti käyttää kansalaisten antamaa valtaa tässä yhteydessä juuri kuten pitääkin: keskeneräinen ja suorastaan huonosti valmisteltu lainsäädäntö palautetaan takaisin valmisteltavaksi. Seuraavalla kerralla sen täytyy aidosti vähentää byrokratiaa ja ottaa samalla huomioon myös pienempien toimijoiden esittämät huolet.

Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.3.2014.