Ajankohtaista

Petri Sarvamaa: Ratkaisu ilmastotuskaan – unohdetaan näpertäminen

26.10.2021

Ilmastonmuutos on yksi aikamme pirullisista haasteista. Kuinka jättää planeetta mahdollisimman hyvään kuntoon tuleville sukupolville, tekemättä tämän hetkisestä elämästä täysin mahdotonta esimerkiksi Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa?

Keinoja tarvitaan laajalla skaalalla, mutta näpertäminen kannattaa jättää pois. Keskitytään sen sijaan suuriin ratkaisuihin ja muistetaan mittaluokka. Suurin vaikutus on energiasiirtymällä saastuttavista kohti puhtaampia ratkaisuja. Monesti ratkaisu on myös silmiemme edessä. Ydinvoima on puhdasta ja erittäin tehokasta energiaa. Mikäli siihen penseästi suhtautuneet poliittiset liikkeet olisivat hyväksyneet ydinvoiman roolin jo vuosikymmeniä sitten, olisimme tällä hetkellä huomattavasti paremmassa tilanteessa. Toinen tärkeä ratkaisu niin siirtymäkaudelle kuin pysyvään energiatuotantoon on uusiutuva bioenergia.

Miksi näistä faktoista huolimatta tuntuu siltä, että keskustelu pyörii aivan väärien kysymysten ympärillä? Nykyistä Suomen hallitusta pidetään kunnianhimoisena toimijana ilmastonmuutoksen torjunnassa. Toisaalta aitoja ja vaikuttavia toimia ei ole juuri löytynyt. Sen sijaan pientä piiperrystä ja yksityiskohtien kanssa näpertelyä sitäkin enemmän.

Vaikka pidänkin hyvistä pyöräteistä, ei niitä hyvällä tahdollakaan voi kutsua vaikuttaviksi ilmastoteoiksi. Puhumattakaan erilaisista yrityksistä kaventaa ihmisten valinnanvapautta liittyen ruokailuun, asumiseen, liikkumiseen tai vapaa-ajanviettotapoihin. Näillä aiheutetaan sen sijaan vain ärtymystä. Asioiden suuruusluokat tuntuvat monella menevän aivan sekaisin.

Näiden kokemusten myötä olen skeptinen hallituksen junailemasta vapaudu vankilasta -tyylisestä budjettiratkaisusta, jossa erilaisia ilmastoon liittyviä hankkeita voitaisiin tehdä menokehysten ulkopuolella. Onko maaseudun koulutaksien uusiminen sähköisiksi tai uuden pyörätien rakentaminen sitten ilmastoteko, jotka voidaan rahoittaa kehyksen ulkopuolisella velalla? Tällainen ajattelumalli johtaa vääjäämättä politiikassa keinoihin brändätä mikä tahansa rahareikä ilmastoinvestointina. Todellisuudessa prioriteetteja ja merkittäviä hankkeita voidaan valita ja rahoittaa kehyksen sisällä, mikäli tahtoa ja näkemystä löytyä.

Aito ison kuvan vaikuttamisen paikka on EU:n ilmastopolitiikka, jossa Suomi tarvitsee proaktiivisempaa otetta. Seuraan kauhulla, kuinka hallitus ei ole kyennyt muodostamaan yhtenäistä ja järkevää kantaa EU:n taksonomiasta. Ydinvoiman roolista kestävässä energiatuotannossa saatiin kanta vasta viime hetkillä, valtavan julkisen paineen myötä, ja osin liian myöhään. Suhtautuminen EU:n metsäpoliittisiin näkemyksiin on ristiriitaista, eikä kantaa metsien ja bioenergian rooliin kestävässä rahoituksessa ole saatu aikaan.

Seuraava koetinkivi on sosiaalinen ilmastorahasto, jolla komissio pyrkii tasoittamaan jäsenmaille tulevia kustannuksia ilmastotoimista. Rahasto on kuitenkin jo rakenteeltaan valuvikainen, ja investointien sijaan sillä pyritään rahoittamaan erilaisia kulutuskustannuksia, kuten sähköautojen hankintaa ja talojen remontteja. Tähän moraalikatoon johtavalle tulonsiirrolle Suomen kannan tulee olla yksiselitteinen ei.

Kannatan vaikuttavia ilmastotoimia. Koko väestö voidaan kuitenkin pitää mukana ilmastonmuutoksen torjunnassa vain, jos huomioimme myös taloudelliset sekä sosiaaliset näkökulmat ja vaikutukset väestön elämänlaatuun. Vain tällöin voidaan puhua aidosti kestävästä kehityksestä. Yksisilmäinen tuijottaminen yksilöiden elämänvalintoihin ja niiden moralisointi on tästä kaukana.

 

Julkaistu Verkkouutisissa 25.10.2021