Parlamentti ja pellonreuna, Nykypäivä
2.7.2013
Kun aloitin EU-parlamentissa vuoden 2012 maaliskuussa, oli parlamentilla edessään suuri urakka. Lissabonin sopimus oli siirtänyt CAPin eli EU:n yhteisen maatalouspolitiikan yhteispäätösmenettelyyn. Nyt parlamentin piti muodostaa kokonaan oma kantansa komission esityksiin siten, että niillä olisi neuvotteluissa jäsenvaltioiden ja komission kanssa todellinen merkitys.
Viime vuoden keväällä kokeneetkin ketut olivat ymmällään. Millainen sotku unionin 50 vuotta vanhasta sopimusjärjestelmästä tulee, kun meppien basaari pääsee sen kimppuun? Brysselin vanhat CAP-jermut verryttelivät agrislangiaan ja veteraanimepit kertasivat vanhojen mietintöjensä kuningasideoita.
Uudelle mepille parlamentin maatalouspolitiikan teko oli loistava oppivuosi. Parlamentin suurimman ryhmän jäsenelle aukesi suora tie vaikuttamiseen. Kaksi CAP-uudistuksen neljästä mietinnöstä oli EPP-ryhmän pääneuvottelijoiden luotsaamia. Markkinointijärjestelyistä vastasi parlamentin puolesta ranskalainen Michel Dantin ja tukien maksatusta ja valvontaa käsittelevästä ns. horisontaaliasetuksesta italialainen Giovanni La Via.
Lisäksi suorien tukien mietinnössä EPP:llä oli pelissä erittäin taitavaksi mepiksi jo ensimmäisellä kaudellaan kehittynyt irlantilainen Mairead McGuinness ja maaseudun kehittämisestä neuvotellut itävaltalainen Elisabeth Köstinger. Molemmat naiset ymmärsivät pienten maiden edustajina erinomaisesti suomalaisen mepin esittämiä ajatuksia ja huolia.
Neuvottelujen alkaessa kaikki asiat olivat aidosti auki. Kaikissa asioissa otettiin huomioon ne näkemykset, joita ryhmämme aktiivisesti läsnä olevat jäsenet esittivät. Ajoin vahvasti viljelijöidemme kantoja turvemaiden ensikynnön kiellon kohtuuttomuudesta sekä tuotantoon sidotun tuen tärkeydestä. Kattavien perustelujen jälkeen tukea löytyi paljon. Erityisesti McGuinnessin väsymätön taistelu tuotantoon sidottujen tukien osuuden nostosta oli todella vakuuttavaa, varsinkin kun Irlannille kyse ei ollut läheskään niin suuresta asiasta kuin Suomelle.
Tämä parlamentti on kuin onkin basaari, jossa jokaisella mepillä on suuret mahdollisuudet vaikuttaa. Meitä oli EPP-ryhmän lukemattomissa maatalouskokouksissa läsnä tyypillisesti noin 15 meppiä, joskus parikymmentä. Varajäsenelle ovi on aina auki ja tämän mahdollisuuden pyrin käyttämään maksimaalisesti hyödyksi.
Nyt lopullinen sopu komission, neuvoston ja parlamentin kesken on syntynyt. Suurin osa Brysselin kokeneista ketuista on ilahtunut parlamentin roolista ja siitä, miten se uuden roolinsa hoiti. Tosin jotkut ketut ovat happamia. Ehkä juuri siksi, että parlamentti todellakin onnistui ottamaan oman paikkansa ja käyttämään sille annettua valtaa tehokkaasti. Eihän kansalaisten valitseman parlamentin oikeasti pitänyt ottaa valtaa komissiolta ja jäsenmailta?
Onneksi otti. Lopputulos kelpaa myös Suomelle paremmin kuin hyvin. Siitä erityiskiitos täältä basaarista ministeri Koskiselle ja hänen esikunnalleen, niin Helsingissä kuin Brysselissä.
Julkaistu Nykypäivässä 28.6.2013.
