Ajankohtaista

Päästöoikeuksien hinnan nostaminen: Miten sinä äänestäisit? Uusi Suomi

10.4.2013

Euroopan parlamentissa tehdään 16. päivänä huhtikuuta jättiläismäisen tärkeä päätös. Parlamentti äänestää komission esityksestä, jolla komissio haluaa vetää EU-markkinoilta päästöoikeuksia.

Esityksen kannattajat ovat huolissaan siitä, että päästöoikeuksien hinta on teollisuudelle liian edullinen, eikä järjestelmä näin hillitse kasvihuonekaasupäästöjä riittävästi. Hintaa pitää siis nostaa tekemällä päästöoikeuksista niukka hyödyke.

Esityksen vastustajat taas ovat huolissaan siitä, että jos teollisuuden kustannuksia nostetaan Euroopan nykyisessä taloustilanteessa, ovat seuraukset työllisyydelle ja koko Euroopan hyvinvoinnille kohtalokkaat.

Onko tässä siis vastakkain luonto ja raha? Näin haluavat asian muotoilla varsinkin he, jotka kannattavat päästöoikeuksien hinnan keinotekoista korottamista. Onhan lyhytnäköistä, jos ei jopa sydämetöntä asettaa raha luonnon edelle.

Näin meitä viedään, jos emme ota asioista selvää.

Kuinka moni tietää, että Kioton ilmastosopimuksen voimassaoloaikana hiilidioksidipäästöt ovat vain kasvaneet? Moniko on tullut ajatelleeksi, että tämä EU:n ylpeänä ajama hanke ei ole vähentänyt päästöjä edes Euroopassa, jos otamme huomioon toimiemme kokonaisvaikutuksen?

Miten tämä on mahdollista? Yksinkertaista: kun ilmastopolitiikan – ja toki muidenkin syiden vuoksi tuotanto Euroopassa käy yhä kalliimmaksi, tuodaan tuotteet sieltä, missä niiden tuottaminen on halvempaa. Näin meidänkin kokonaissaldomme kasvihuonepäästöistä sen kuin kasvaa. Mutta työpaikat vähenevät.

Kun parlamentti päättää päästöoikeuksien pois vetämisen aikataulusta, parlamentti ei tee päätöstä luonnon TAI rahan puolesta. Päätös tehdään lopulta käytännössä siitä, annetaanko yhä useammalle eurooppalaiselle työpaikalle kuolinisku.

Komission esitys on kummallinen myös siksi, että päästökauppajärjestelmä on tehnyt sen, mistä sovittiin ja päätettiin. Nykyisellä vauhdilla eurooppalaisen teollisuuden päästöt vähenevät vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä hiukan yli 20 prosenttia. Mutta se ei komission ympäristöpolitiikan pääosastolle riitä.

Arvaat varmaan, miten äänestän 16. huhtikuuta.

Julkaistu Uudessa Suomessa 10.4.2013.