Mitä tuli tehtyä, Maaseudun Tulevaisuus
22.3.2013
Euroopan parlamentti oli viime viikolla ensimmäistä kertaa pelintekijän paikalla yhteisen maatalouspolitiikan 50-vuotisessa historiassa. Parlamentti äänesti täysistunnossa oman näkemyksensä siitä, millaista maatalouspolitiikkaa EU:ssa harjoitetaan tämän vuosikymmenen loppuun asti. On syytä kerrata, mitä kansanvallan mukaantulo tähän monimutkaiseen prosessiin toi.
Ensimmäiseksi pitää todeta vanha viisaus: kaikki on suhteellista. Toisten mielestä parlamentin äänestystulos oli ”liian” vihreä. Vihreiden ja useiden sosialistien mielestä kävi juuri päinvastoin, eli parlamentti vesitti komission hyvät aikeet maatalouden muuttamisesta ympäristöystävällisemmäksi.
Itse olen sitä mieltä, että äänestysten tulos oli Suomen maatalouden kannalta varsin hyvä, paikoin jopa erinomainen. Samaa mieltä tuntuvat käytävillä olevan useimmat asiantuntijat. Samalla uudistuksen kattavuudesta ja vaikeaselkoisuudesta heräsi myös paljon kysymyksiä. Mitä tämä uudistus lopulta tarkoittaa viljelijän kannalta? Mikä tulee muuttumaan?
Lopulliset neuvottelut ovat vielä käymättä, joten varmoja vastauksia kysymyksiin ei vielä voi antaa. Parlamentin äänestystuloksen pohjalta muutama keskeinen asia näyttää nyt seuraavanlaiselta.
Monivuotisen hakemuksen teko tulee mahdolliseksi. Viljelijän paperityöstä johtuva taakka kevenee, kun hakemukseen tarvitsee tehdä tarpeen vaatiessa vain asianmukaiset muutokset.
Viherryttämisvaatimukset tiukkenevat ja tulevat ainakin osittain pakollisiksi. Tuen saamiseksi on toteutettava viherryttämistoimet täysimääräisenä – myös ne paljon puhutut luonnonvara-alat. Niitä pitää olla vuonna 2015 yli 10 hehtaarin viljelyalasta 3 prosenttia. Vaadittava ala kasvaa viiteen prosenttiin vuonna 2016 ja seitsemään prosenttiin vuonna 2018, jos komission tutkimus niin edellyttää.
Tähän päälle tulee vielä pysyvän nurmen ylläpito ja kolmen kasvin kierrätys yli 3 hehtaarin tiloilla. Helpotuksen suomalaisille tuo 62. leveyspiirin poikkeus, joka saatiin lopputulokseen allekirjoittaneen esityksestä. Se tarkoittaa sitä, että suoran viherryttämistuen saamiseksi riittää kaksikin viljelykasvia suurin piirtein Tampereen korkeudelta ylöspäin.
Kakkospilarin tukea saavat tilat saavat edelleen kakkospilarin tukea, mutta eivät vapaudu viherryttämisvaatimuksista. Sen sijaan luomutilat ovat vapaita viherryttämisestä ja silti oikeutettuja täyteen tukeen.
Parlamentin mielestä tuotantoon sidotut tuet voivat olla suorista EU-tuista jopa 15 prosenttia. Jos tämä mahdollisuus annetaan jäsenvaltioille, niin silloin hallituksen ehdoton tehtävä Suomessa on pitää huoli siitä, että mahdollisimman monta elinkelpoista, mutta halpatuonnin kourissa kamppailevaa lihatilaa pelastetaan.
Tällaisen valtuutuksen Euroopan parlamentti siis myönsi viime viikolla neuvotteluryhmälleen, ja tältä pohjalta yhteisen maatalouspolitiikan uudistus etenee jatkoneuvotteluissa komission ja neuvoston kanssa. Mikä parasta, parjattu EU ei tälläkään kertaa tuhonnut kotimaista maataloutta vaikka pitkin matkaa piruja seinille maalailtiinkin.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 22.3.2013.
