Mielikuvat määräävät EU:n tulevaisuuden, Maaseudun tulevaisuus
1.7.2016
Brexit on ollut tämän viikon hallitseva uutisaihe. Eteenpäin pitää katsoa, mutta vielä kannattaa hetki miettiä, miten tähän tilanteeseen jouduttiin. Isoja tekijöitä olivat jo vuosia jatkunut, sisäpoliittisista syistä rakennettu vastakkainasettelu EU:n ja Ison-Britannian välillä sekä maan suuri, sensaatiohakuinen lehdistö.
Äänestäjien suurimpia huolenaiheita olivat brittien itsenäisyys, maahanmuutto ja terrorismi. Ei niinkään työttömyys tai talous, jonka varaan jäsenyyden puolestapuhujat kampanjansa rakensivat. Osaltaan tekemistä on varmasti myös brittien imperialistisella menneisyydellä ja ajatuksella Kansainyhteisön omavaraisuudesta. Briteillä on ollut sisämarkkinat jo kauan ennen EU:ta.
Jossain määrin kyse oli myös identiteetistä, mikä näkyi voimakkaana vastakkainasetteluna esimerkiksi eri ikäluokkien välillä. Erasmus-sukupolvi kokee olevansa eurooppalainen ja äänesti sen puolesta. Tämä on yksi esimerkki EU:n onnistumisesta. Eurooppalaisuus ei tarkoita kansallisen identiteetin häviämistä vaan yhteenkuuluvuuden tunnetta, mikä on yksi EU:n kulmakiviä. Valitettavaa on se, että tätä tunnetta ei ole kyetty synnyttämään läpi koko yhteiskunnan. Tässä on peiliin katsomisen paikka.
Globalisoituva maailma ja modernit yhteiskunnat ovat väistämättä monimutkaisia. Kuitenkin viimeistään Brexitin aiheuttama krapula ja katumus ovat tehneet selväksi sen, että tietoa tarvitaan paljon enemmän. Muuten Brexit-kampanjan käsittämättömät valheet esimerkiksi EU-jäsenyyden hinnasta (viikoittain 350 miljoonaa puntaa, joilla voitaisiin mieluummin rahoittaa terveyspalveluita) uppoavat.
Mielikuvilla on väliä. EU:ssa, joka on olemassa vain itseään varten, ei ole mitään järkeä. Se tarvitsee kansan tuen.
Poliitikkojen ja virkamiesten pitää puhua ihmisille ihmisten kielellä. Kertoa konkreettisesti, mitä tehdään ja miksi. EU on viime vuodet viljellyt ympäripyöreitä iskulauseita, jotka voivat tarkoittaa aivan mitä tahansa. Tällä hetkellä on tykästytty parempaan säätelyyn (better regulation). Aiemmin hoettiin pykäläviidakon leikkaamista (cutting red tape) tai älykästä säätelyä (smart regulation).
Ymmärrän Euroopassa koetun loukkaantumisen äänestystuloksen takia, varsinkin kun Iso-Britannia on historiallisesti ja maantieteellisesti osa Eurooppaa. Mutta nyt tunteiden pitää antaa jäähtyä. Jonkinlaisiin kostotoimiin ryhtyminen olisi pikkumaista. Eroneuvottelut pitää hoitaa fiksusti niin kuin on etukäteen sovittu.
Se on selvää, että brittien halutaan aloittavan eroprosessi virallisesti mahdollisimman pian. Muiden on kuitenkin aivan turha enää keskittyä Brexitiin. Meidän pitää jatkaa työtä: siirtolaiskriisi, talous, turvallisuus ja sisämarkkinat kaipaavat edelleen ratkaisuja, jotka on parempi tehdä yhdessä. Halvaantuminen ja tyhjän panttina odottaminen olisi vaarallista. Totta kai brittien lähtö vaikuttaa Unioniin, mutta ei se muuta projektin tarkoitusta.
EU perustuu rauhalle, demokratialle ja oikeusvaltion kunnioittamiselle. Euroopan sotaisa historia alkaa kuitenkin olla sen verran kaukana, että pelkästään sen muistelu ei riitä.
Unionin polttoaineeksi tarvitaan myös integraatiota. Tulos ei ole täydellinen. Sen takia en kuitenkaan ole valmis heittämään hanskoja tiskiin. Maailmanmenoa ei voi pysäyttää, mutta yhdessä jäsenvaltiot saavat pitkällä tähtäimellä parempia tuloksia aikaan kuin kansallisvaltiot yksinään.
Meidän pitää tehdä entistä enemmän töitä, tehokkaammin ja vaikuttavammin. Brittien ero tietenkin tuo epävarmuutta tulevaisuudesta, mutta se, kuinka suurta tämä epävarmuus on, riippuu meistä itsestämme.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 01.07.2016
