Maataloustuotteiden viennin kasvattamiselle on tilausta, Maaseudun Tulevaisuus
18.11.2016
Suomessa vientiin panostaminen on erikoistumisen ennakkoehto kaikilla tuotannon aloilla. Ensinnäkin erikoistumalla saadaan enemmän lisäarvoa ja toiseksi omat markkinamme ovat usein auttamattomasti liian pienet kaikille muille paitsi aivan perustuotteille. Viime vuonna viennin osuus bruttokansantuotteestamme olikin lähellä 38 prosenttia.
Elintarvikkeiden vienti on vielä kuitenkin suhteellisen pientä. 2015 elintarvikkeita vietiin noin 1,5 miljardin euron arvosta kun Suomen elintarvikemarkkinoiden arvoksi arvioidaan 13,5 miljardia. Tästä huolimatta vientiä ei pidä pitää merkityksettömänä. Potentiaalia ja tarvetta nimittäin on.
YK ennustaa maailman väestön kasvavan vuoteen 2050 mennessä 9,7 miljardiin ja 2100 mennessä 11,2 miljardiin. Väestön kasvaessa ja vaurastuessa ruoankysyntä lisääntyy aivan varmasti, mutta samalla myös ilmastonmuutos vähentänee sen tuotantoon käytössä olevaa pinta-alaa.
Toisaalta maataloustuotteille tarvitaan myös kipeästi enemmän katetta. Tilastojen mukaan maatalouden tuotantokustannukset ovat nousseet Suomessa melkein 60 prosenttia vuosina 1995-2015. Samaan aikaan viljelijöiden tuotteistaan saama korvaus on noussut vain 20 prosenttia. Yhtälö on kestämätön.
Tämä on tiedostettu myös hallituksessa, joka nosti ruoantuotannon kannattavuuden parantamisen kärkihankkeekseen. Yhdeksi aseeksi valittiin viennin edistäminen. Toinen on 90 miljoonan euron lisärahoitus maatalousinvestoinneille. Ilman investointeja ja tuotannon kasvattamista vientimarkkinoilla läpilyöminen olisikin lähes mahdotonta.
Myös EU:sta voi olla apua suomalaisen ruoantuotannon saamisessa kannattavaksi. Ensinnäkin sisämarkkinat, yhteiset standardit, merkinnät ja lainsäädäntö helpottavat tuotteiden vientiä EU-maihin. Noin 60 % elintarvike- ja maataloustuotteiden viennistämme suuntautuukin Eurooppaan.
Mutta EU helpottaa vientiä myös Euroopan ulkopuolelle antamalla esimerkiksi vientitukea tuotteiden markkinoimiseen Kiinassa tai muissa kolmansissa maissa. Pidemmän aikavälin kehityksen kannalta myös EU:n solmimat kauppasopimukset ja jäsenyys maailman kauppajärjestö WTO:ssa ovat merkittäviä asioita.
Lisäksi Eurooppa on tällä hetkellä Suomea tunnetumpi. Sen mainetta pitäisikin käyttää hyväksi samalla kun rakennamme omaa brändiämme. Aivan kuten yhteiset standardit, alkuperä- ja luomumerkinnät helpottavat eurooppalaisen kuluttajan valintaa, ne vahvistavat luottamusta myös eurooppalaiseen ruoantuotantoon ja tuotteisiin.
Kieltämättä Suomen tuotanto-olosuhteet ovat vähintäänkin haastavat. Siitä pitävät huolen ilmasto, kaupan keskittyminen, maatalouden rakennemuutos, Venäjän vastapakotteet, loputon byrokratia ja tukipolitiikka.
Kuitenkin monet meille itsestään selvät asiat, kuten ruoan puhtaus ja tuotantoketjun luotettavuus, ovat suuria valtteja maailmalla. Esimerkiksi suomalaisten kananmunien voi luottaa olevan vapaita salmonellasta vaikka täällä antibiootteja käytetään hyvin vähän. Se on harvinainen yhtälö. Maailman mittakaavassa suomalaisten pienet tuotantomäärät myös mahdollistavat yksittäisen tuotteen jäljittämisen aina tilalle saakka.
Suomalaisen maatalouden tilanne on edelleen hyvin kivulias eikä se hetkessä varmastikaan parane. Vientiin panostaminen voi kuitenkin tuoda helpotusta talouden suhdannevaihteluihin ja Venäjän vastapakotteiden aiheuttaman tilanteen kaltaisiin kriiseihin. Maataloustuotteiden vienti tuskin muuttaa kaikkea hyväksi, mutta se voi olla osa ratkaisua.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 18.11.2016
