Maatalouden ja luonnon liitto
4.9.2012
EU:n tulevan yhteisen maatalouspolitiikan kuuma sana on viherryttäminen. Lyhyesti ilmaistuna viherryttämisellä (greening) eurooppalaista maataloutta ohjataan ympäristöystävällisemmäksi.
EU:n maatalouspolitiikkaa ollaan juuri nyt uudistamassa vuosille 2014-2020, ja EU-parlamentilla on päätöksissä ensimmäistä kertaa todella merkittävä rooli. Parlamentti tekee tänä syksynä muutosesitykset EU:n komission esitykseen uudeksi maatalouspolitiikaksi. Komissio tarjoaa viljelijöille keppiä ja porkkanaa. Suoran maataloustuen edellytyksiin tuodaan vahvasti viherryttämisen vaatimus, eli tiloilta odotetaan enemmän ympäristöä huomioon ottavia toimia, jos ne mielivät saada viherryttämistukia.
Suomi on tässä asiassa jälleen kerran esimerkkioppilaan asemassa. Meillä ympäristökannustimet ovat jo käytössä huomattavasti enemmän kuin EU:ssa keskimäärin. Suomalaisista maatiloista noin 90 prosenttia on ympäristötukien piirissä. Mutta tilanne on jatkoa ajatellen kaikkea muuta kuin selvä. EU:n komissio haluaisi nimittäin painottaa ympäristötuet juridisesti eri pohjalle kuin Suomessa on tehty. Näin mahdollisena vaarana on, että Suomessa rakennettu järjestelmä kärsii EU:n koko maatalouspotin jaossa.
Koska suomalaisten viljelijöiden ja suomalaisen luonnon etu kulkevat mielestäni käsi kädessä, toimin EU-parlamentissa seuraavan tavoitteen hyväksi:
Suomalaisen maatalouden pitää edistyä ympäristöystävälliseen suuntaan taloudellisesti kestävällä pohjalla. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa, että suomalaista viljelijää täytyy kannustaa lisäviherryttämiseen, eikä rangaista jo tehdyistä toimista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että puolustan maaseudun kehittämiseen osoitettuja ympäristötukia, jotka ovat Suomelle tärkeitä, ja pyrin kehittämään niitä monipuolisemmiksi. Suorien tukien ympäristöohjelmat eivät saa mitätöidä Suomen aiempia ponnisteluja, eivätkä viedä kannustimia suomalaisten viljelijöiden taskuista.
Pyrin saamaan EU:n maatalousuudistukseen läpi muutoksen, jolla kiinnitetään erityistä huomiota maatalouden vesiensuojelun tehostamiseen. Tarkoituksena on painottaa työtä maatalouden vesistö- ja ympäristökuormituksen vähentämiseksi ja luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Tämän tavoitteen toteutuminen edistäisi suomalaisen TEHO Plus –hankkeen kaltaisia tekoja, jotka puolestaan parantavat suoraan esimerkiksi herkän Saaristomeren tilaa.
Saman tavoitteen saavuttamiseksi isännöin kesäkuun lopulla kymmenen keskeisen EPP-ryhmän maatalousmepin vierailua varsinaissuomalaiselle kosteikolle, jossa TEHO Plus –hanketta käytännössä toteutetaan. Näin uskon, että Brysselissäkin ymmärretään Suomen pyrkimykset toteuttaa viherryttämisen tärkeää perusperiaatetta. Ja kun edellytykset pysyvät kohtuullisina tai mielellään entistä parempina, voidaan TEHO Plus –hankkeen kaltaisia toimia levittää Lounais-Suomesta muuallekin parantamaan lähivesiemme tilaa. Lähivesiemme tilasta olemme itse suurimmassa vastuussa.
