Taas on se aika, Maaseudun Tulevaisuus
16.8.2013
Suomalaisen maatalouden ehkä tärkein numeroyhdistelmä on taas kaikkien alan ihmisten huulilla. Yksi-neljä-yksi.
141-tuki on EU:n luvalla maksettava kansallinen tuki Etelä-Suomen alueelle. Koska se sovittiin ja saatiin alunperin vain määräajaksi, on sen jatkamisesta täytynyt neuvotella EU:n kanssa. Nyt on jälleen tuon väännön aika. Sikatalouden sekä kananmuna- ja siipikarjan lihan tuotannon kannalta 141 on erittäin tärkeä, suoranainen kohtalonkysymys. Myös kasvihuonetuotannolle se on varsin olennainen tuki.
Etelä-Suomen tukeen menee noin 60 miljoonaa euroa. Tuen suuruus vaihtelee eläinmäärän mukaan. Nyt tuon 60 miljoonan maksamisen jatkamiseen täytyy löytää keinot, tai liian monen sika- ja siipikarjafarmarin käteen jäävät tulot kuihtuvat olemattomiin.
Vuosien kuluessa keskustelu 141-tuesta ei ole muuttunut paljoakaan. Ja miksi olisikaan muuttunut. Eiväthän Suomen tuotanto-olosuhteetkaan ole muuttuneet. Mutta miten Suomen käy tällä kertaa? Komission puolelta on muistutettu jo vuosien ajan, että kaikki loppuu aikanaan – kun niin kerran sovittiin.
Jännitysnäytelmässä on meidän suomalaisten kannalta muutamia mukavia puolia:
Komissiossa tiedetään, että tuen jatkamiselle on Suomen kannalta välttämättömiä edellytyksiä. Neuvottelijamme ovat ministeri Koskisen johdolla ja valtiosihteeri Artjoen kokemuksella erittäin kova tiimi. He ovat onnistuneet aiemminkin. Eikä voi väheksyä senkään merkitystä, että komissio tiedostaa koko Suomen viljelijöiden seisovan yhtenä rintamana tuen jatkamisen takana.
Komissio on ilmoittanut olevansa valmis neuvotteluihin. Reilun parin viikon kuluttua alkavista neuvotteluista tulee kuitenkin vaikeat. Kesäkuun lopussa parlamentin, neuvoston ja komission kesken syntynyt CAP-sopu tuo lohtua märehtijöille vuoden 2015 alusta lukien, mutta niidenkin tukemiselle pitää löytää ensi vuodeksi jonkinlainen malli. Oman parlamenttiryhmäni maatalouskonkari Albert Dess ajaa mallia, joka toisi tuotantoon sidotut runsaat tuet käyttöön jo ensi vuonna. Tässä hankkeessa olen tietenkin hanakkaasti mukana.
Varsinainen puristus on siis CAP-tuen ulkopuolelle jääneen sika- ja siipikarjan sekä puutarhapuolen hoitaminen kunniallisella tavalla. Tämä jää Suomen valtion ja EU-komission väliseksi asiaksi. Mutta tässäkin annan kaiken tuen mitä voin.
