Luottamusta rakentamassa, Maaseudun Tulevaisuus
13.1.2014
Euroopan elintarvikemarkkinoilla vallitsee mielenkiintoinen, mutta huolestuttava tilanne. Myytävänä oleva ruoka on tilastojen valossa turvallisempaa kuin koskaan, mutta kuluttajien luottamus horjuu. Huolta ei enää aiheuta listeria- tai salmonellabakteerit, vaan kysymyksestä on tullut perustavanlaatuisempi: Voimmeko luottaa siihen, mitä tuotteen pakkausmerkinnät kertovat?
Viime huhtikuun hevoslihaskandaali avasi monia silmiä niin päättäjien kuin alan ihmisten keskuudessa. EU-tasolla huomio on perinteisesti keskittynyt lähes yksinomaan ruoan turvallisuuteen ja jäljitettävyyteen. Piilevä oletus on ollut, että toimijat ovat rehellisiä ja tekevät parhaansa vaatimusten täyttämiseksi. Tarvittiin isomman luokan skandaali, jotta huomio alkoi kiinnittyä tuoreempaan ongelmaan, petokseen elintarvikeketjussa.
Olen toistuvasti korostanut kotimaisen ruoan brändin tärkeyttä. Suomalaisen ruoan pitää olla takuuvarmasti puhdasta, laadukasta ja luotettavaa jos aiomme pärjätä markkinoilla myös tulevaisuudessa. Olen vakuuttunut, että kotimaiset toimijat tekevät osansa tässä kokonaisuudessa. Mutta kokonaisuus vaatii myös sen, että kuluttaja ostaessaan esimerkiksi luomua voi olla sataprosenttisen varma myös saavansa luomua. Jokaiseen pakkausmerkintään on voitava luottaa. Pienikin epäilys tuotteen sisällöstä, aiheellinen tai ei, on mielikuvalle kova kolaus.
Lähes poikkeuksetta paras tapa rakentaa luottamusta olisi lyhentää elintarvikeketjua kautta linjan, siellä missä se suinkin on mahdollista. Lähiruoka on muutakin kuin trendi, se on usein luotettava tae tuoreudesta ja laadusta sekä taatusti kotimaista. Maksamalla hieman lisää hintaa tutun tuottajan tuotteesta voi aina olla varma, että saa mitä tilaa.
Tosiasiassa ratkaisun pitää kuitenkin yltää todella paljon lähiruokaa syvemmälle, kaupan jokaiseen tuotteeseen asti.
Suomalaisten, niin tuottajien kuin kuluttajien, kannalta petosten estäminen EU:n elintarvikemarkkinoilla on aivan keskeistä. Jos emme onnistu EU:n alueella kitkemään petoksia, voi yksikin vakavampi tapaus taas järkyttää kuluttajien jo ennestään häilyvää luottamusta. Halusimme tai emme, kaukaisenkin skandaalin vaikutukset heijastuvat joka tapauksessa meille asti. Imagovahingosta kärsii alan jokainen toimija.
Juuri tällaisia rajat ylittäviä haasteita varten EU:n yhteistä valvontaa tarvitaan.
Euroopan parlamentti käsittelee ensi viikon täysistunnossaan oma-aloitemietintöä koskien ruokaturvallisuutta ja petosten estämistä elintarvikeketjussa. Mietintö esittää suosituksen siirtymisestä kohti riskeihin perustuvaa valvontaa, jossa voisi olla mahdollista keskittää valvontaresursseja sinne, missä uhka turvallisuusriskistä tai petoksesta on suurin.
Ajatus kuvastaa hyvin näkemystäni EU:n roolista maataloudessa sekä tuotteiden ja ketjun vaiheiden tarkastamisessa. Asiansa hyvin hoitavilla pitää olla tilaa hengittää, ja ongelmatapauksiin pitää voida puuttua tiukasti. Keskittymällä Brysselissä nimenomaan rajat ylittäviin isoihin ongelmiin voimme tehokkaimmin auttaa koko alaa ja taata tasapuolisen sekä vakaan toimintaympäristön jokaiselle ketjun osalle.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 10.1.2014.
