Luonnonvoimien armoilla kaikki tuki tarpeen, Maaseudun Tulevaisuus
7.9.2018
Kuivuus sai aikaan rumaa jälkeä kuluneen kesän aikana, kun Eurooppaa riivanneet ennätyshelteet ja sateettomuus tekivät tuhojaan aina pohjoisilla leveyspiireillä asti. Luonnonvarakeskus LUKE arvioi Suomen viljasadon jäävän poikkeuksellisen vajaaksi, pahimmillaan jopa pienimmäksi yli 30 vuoteen.
Viljasadon heikko tulos pahentaa viljelijöiden jo ennestään huonoa taloudellista tilaa. Vaikka heikko saatavuus nostaa hintaa, ei nousu riitä tasaamaan menetyksiä ruokaketjussa, varsinkaan tuottajan osalta. Hinnannousu rokottaa ikävästi myös kotieläintiloja, joilla rehun tarve on yhtä suuri kuin hyvinäkin satovuosina.
Suomessa hallituksen budjettiriihi toi tervetulleita uutisia viljelijöille. Kannattavuusongelmiin kohdistettavia tukia luvattiin jakaa tämän ja ensi vuoden aikana yhteensä lähes 90 miljoonan euron edestä. Julkinen tuki onkin ensiarvoisen tärkeää vaikeina aikoina.
EU:ssakaan ei olla suljettu silmiä viljelijöiden ahdingolta. Euroopan komissio nosti viime viikolla pöydälle oman kädenojennuksensa. Komission esittelemällä täydentävällä paketilla voidaan tuoda joustoa viherryttämissääntöjen soveltamiseen ja siten helpottaa erityisesti kotieläinten rehunsaantia.
Komissio antoi myös siunauksensa korotetuille ennakkomaksuille jäsenmaissa. Suomessa Maaseutuvirasto onkin luvannut tilittää jo loka–marraskuussa ennakoitua suuremman osuuden luonnonhaitta-, ympäristö- ja luomukasvintuotantokorvauksista. Kassavirran paranemista ei siis tarvitse odotella joulukuulle asti.
Hieman huonompia uutisia saatiin EU:n neuvostosta, jossa jäsenmaat olivat jälleen jokseenkin ahdasmielisiä rakentaessaan EU:n budjettia ensi vuodelle. Maataloustukien osalta vuodelle 2019 neuvosto esitti komission ehdottamiin lukuihin leikkauksia satojen miljoonien eurojen edestä.
Tämä on järjetöntä, erityisesti kun tuelle olisi akuutti tarve. EU:lla on ollut jo nykyisellään vaikeuksia vastata kriisien aiheuttamaan hätään kriisirahastojen pienuuden vuoksi. Kesän kuivuus osoitti jälleen, ettei tarjolla ole paljoa sympatiaa enempää, kun tarvitsijoita olisi enemmän kuin riittävästi.
EU:n ensi vuoden budjettia käsitellään vielä Euroopan parlamentin budjettivaliokunnassa. Ehdotin parlamentissa neuvoston tukileikkauksien kumoamista, ja vielä päälle 140 miljoonan euron lisäyksiä maatalousbudjettiin. Pyrin nyt taistelemaan reilut korotukset erityisesti kriisivarautumiseen sekä maa- ja metsätalouden innovaatioiden tukemiseen.
Maatalouden kannattavuus on ongelma, johon tarvitaan pitkäjänteisiä panostuksia. Hienointahan toki olisi, jos järjestelmä toimisi omavaraisesti, eikä edes luonnonvoimien yllättäessä tarvitsisi poiketa veronmaksajan kukkarolle. Todellisuus ei kuitenkaan ole niin ruusuista.
Koska kotimaisen tuotannon jatkuvuus on turvattava, maatalouden kriiseissä on väkisinkin nojattava yhteiskunnan tukeen. Huono vuosi saattaa helposti ajaa viljelijän konkurssiin, kansainvälinen kilpailu kun ei anna armoa Suomen olosuhteille, eikä ruokaketjun hinnoittelussa löydy juurikaan joustovaraa – keskittynyt vähittäiskauppa pitää huolen katteiden valumisesta muiden kuin tuottajien laariin.
Viljelijöitämme ei saa jättää oman onnensa nojaan. Kriisinsietokyvyn ja kannattavuuden parantamiseksi tarvitaan edelleen panostusta yhteisistä varoista ja enemmän joustoa ruokaketjun muilta toimijoilta. Suosikaamme ja tukekaamme siis kotimaista tuotantoa, hyvillä mielin ja hymyssä suin.
Julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 7.9.2018
