Kun kissa on poissa hiiret hyppivät liikenteessä, LPPY Viesti
4.6.2018
Liikenneturvallisuus Euroopassa on parantunut huomattavasti tällä vuosituhannella. 2000-luvun alussa liikenteessä kuoli lähes 55 000 ihmistä vuodessa. Vuonna 2010 luku oli pudonnut 31 500 liikennekuolemaan. EU:n asettama selkeä yhteinen tavoite oli puolittaa tämä luku vuoteen 2020 mennessä.
Vastuu liikenneturvallisuudesta ja sen jatkuvasta parantamisesta on jaettu Euroopan unionin ja jäsenmaiden kesken. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että iso osa työstä tapahtuu jäsenvaltioissa. Unioni kuitenkin on asettanut yhteisiä tavoitteita ja teknisiä vaatimuksia turvallisuuden edistämiseksi teillä.
Viimeisin esimerkki EU:n tekemästä työstä liikenneturvallisuuden eteen on tämän vuoden huhtikuulta. Silloin astui voimaan asetus, joka teki eCall-hätäviestijärjestelmän pakolliseksi kaikissa uusissa autoissa. Vakavan onnettomuuden sattuessa järjestelmä ilmoittaa auton sijainnin hätäpalvelulle. On arvioitu, että tämä systeemi voi pelastaa satojen ihmisten hengen vuosittain ja lyhentää pelastuspalveluiden vastausaikaa onnettomuustilanteissa jopa puolella.
EU on menneinä vuosina panostanut myös esimerkiksi ajoneuvojen testaamisen kehittämiseen, kilometrimittarien ruuvaamisen torjumiseen ja turvavyöpakkoon. Lisäksi parannetaan tieverkostoa ja panostetaan vaarallisten aineiden kuljetusten turvallisuuteen. Jäsenmaat puolestaan hoitavat muun muassa liikennesääntöjen opetuksen ja valvonnan.
Vuodelle 2020 asetetusta tavoitteesta liikennekuolemien puolittamiseksi ollaan kuitenkin jäämässä jälkeen. Viimeisimmät luvut ovat vuodelta 2016, jolloin Euroopassa sattui yli miljoonaa onnettomuutta. Liikenteessä kuoli yli 25 000 ja loukkaantui lähes 1,5 miljoonaa henkilöä. Turvallisuutta parantavat tekniset vaatimukset eivät riitä, kun ihmiset samaan aikaan omalla käytöksellään vaarantavat kaikkien liikenteessä olijoiden hengen. Se on surullista.
Euroopassa voitaisiin vuosittain säästää jopa 12 000 ihmisen henki, jos kaikki tienkäyttäjät kiinnittäisivät turvavyönsä, ajaisivat nopeusrajoitusten puitteissa eivätkä olisi alkoholin vaikutuksen alaisena. Näiden luulisi olevan ihan yksinkertaisia perusasioita.
Suomessa ollessani ajan autoa päivittäin ja viimeisen kymmenen vuoden aikana havaitsemani muutos on karmea. Liikennekulttuurimme on rapistunut totaalisesti. Aina liikkeellä ollessani havaitsen vähintäänkin kolme törkeää tapausta.
Se, että kuljettajat eivät keskity liikenteeseen, on iso ongelma. Oman turvallisuutensa lisäksi he vaarantavat kaikki muut. Teknologian koukuttavan kehityksen myötä ihmisten pakonomainen tarve käyttää puhelintaan jatkuvasti, myös ajon aikana, on pahentunut. Ja vastoin kaikkea järkeä, hands free -laitteita ei juurikaan näytetä käytettävän.
EU on rajoittanut ammattikuljettajien ajoaikoja turvallisuussyistä. Kuitenkin myös monet muut ovat paljon liikenteessä. Ajaminen ei ole mitään erikoista, vaan yksi niistä päivittäisistä rutiineista, joihin ei tarvitse erikoisemmin valmistautua. Varsinkin tällöin sekä liiallisesta itsevarmuudesta että väsymyksestä johtuvat virheet ja huomion herpaantuminen lisääntyvät. Kyselyissä yli puolet kuljettajista arvioi olevansa keskivertoa parempia kuljettajia. Väsymys puolestaan liittyy 10–20 prosenttiin liikenneonnettomuuksista.
Liikenneturvallisuus on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat esimerkiksi tiestön kunto, ajoneuvojen tekniset ominaisuudet, lainsäädäntö ja kulloinkin vallitsevat olosuhteet. Välinpitämättömät tienkäyttäjät ovat kuitenkin mielestäni isoin riskitekijä ja vaaratilanteiden aiheuttaja. Niin kauan kun itseään ajavat autot eivät ole arkipäivää, teknisten turvallisuusvaatimusten nostaminen ei ongelmaa ratkaise.
Kaikkien on toimittava liikenteessä sääntöjen mukaan, kulkupelistä huolimatta. Tässä ei valitettavasti voida luottaa ihmisten omaan järkeen, kypsyyteen ja valistuneisuuteen. Tarvitaan jatkuvaa valvontaa, jotta tien päällä olisi turvallista. Se on ehkäisevää toimintaa, johon olisi järkevä satsata.
Suomessa liikkuvan poliisin lakkauttaminen vuoden 2014 alussa säästösyistä näkyy todella surullisella tavalla ihmisten liikennekäyttäytymisessä. Se ei missään tapauksessa ollut oikea paikka tehdä leikkauksia. Ihmiset kun ovat luonnoltaan itsekkäitä. Hiiret hyppivät pöydällä muista välittämättä kun kissa on poissa.
Lähes 400 kilometrin mökkimatkani kulkee pääosin nelos- ja vitostiellä. Tuo reissu on muuttunut aivan viime vuosien aikana dramaattisesti Mikkelistä eteenpäin. Siellä vitostie on yhä kapea ja siksi liian vaarallinen röyhkeiden ohittelijoiden vuoksi. Röyhkeys on lisääntynyt juuri siksi, ettei poliisia tarvitse enää pelätä. Varkaudesta eteenpäin tiellä 23 valvonnan vähäisyys on vieläkin vaarallisempaa.
Poliisin määrärahoja pitäisikin päinvastoin lisätä. Liikennevalvontaa tarvitaan, jotta sääntöjen rikkojat saadaan kiinni. Mutta vähintään yhtä paljon sitä tarvitaan siksi, että näkyvä läsnäolo toimii sekä ehkäisevänä tekijänä että rohkaisee ja edistää vastuullista liikennekulttuuria. Kuria ja käytöstapoja liikenteeseen ei palauteta pelkillä peltipoliiseilla. Sinne tarvitaan takaisin myös oikeat ”sheriffit”.
Julkaistu Liikkuvan poliisin perinneyhdistys ry:n lehdessä 29.5.2018.
