Ajankohtaista

Kuluttajan ja tuottajan liitto, Maistuvaa maakunnasta

21.11.2013

Kauniina keskikesän päivänä Huittisten kirkkopuistossa järjestetyssä SuomiAreena -keskustelussa kiteytyi ensiarvoisen tärkeä asia. Suomalaisella ruoalla voi olla loistava tuleviasuus, mutta vain siinä tapauksessa, että me teemme sen tulevaisuuden.

Tavoite on tärkeä, ja sen saavuttaminen on yhteinen vastuumme. Maailmalla syntyy parasta aikaa edellytykset puhtaan ruuan kysynnän huimalle kasvulle tulevaisuudessa. Tästä on jo nähtävissä merkkejä mm. ruokaskandaalien aikaansaamissa asenteiden muutoksissa. Suomella olisi tuohon kysyntään paljon tarjottavaa, mutta vain jos panostamme oikeisiin asioihin.

Minun nähdäkseni oikeat asiat liittyvät lähiruokaan. Erinomaisia uusia elintarviketuotteita syntyy jo nyt ympäri Suomea, mutta niiden kehittäjät painivat usein toimeentulon rajoilla. Ruokakaupan keskittyminen ”kahden kaupaksi” on pienelle, innovatiiviselle tuottajalle se kolmannen korvapuusti.

Ensimmäinen, ja samalla ehkä tärkein tehtävä lankeaa kuluttajalle. Me suomalaiset olemme jo ilmoittaneet erilaisissa kyselyissä ja tutkimuksissa, että arvostamme ja haluamme enemmän lähiruokaa. Myös luomun kannatus on lähtenyt kasvuun. Nyt meidän täytyy vastata huutoomme ja valita itse useammin juuri se suomalainen lähituote.

Toinen tehtävä liittyy ensimmäiseen. Meidän täytyy vahvistaa tuottajan asemaa arvoketjussa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi muutaman viikon perustarpeiden tilaamista ja ostamista suoraan tuottajalta. Jos ja kun myös siinä suuressa ruokamarketissa täytyy asioida, pitäisi sielläkin äänestää ostopäätöksellä. Suosi suomalaista, vaadi lähisuomalaista.

Kuluttajien valintoja auttamaan myös kansallisten päättäjien täytyy kantaa kortensa kekoon. Kaupan keskittymisen purkamiseksi ja aidon kilpailun lisäämiseksi riittää vielä paljon tehtävää. Myös kansallinen RuokaSuomi -startegia on vielä kirjoittamatta. Itse toisin siihen mukaan tehtäviä kouluille ja kodeille, sillä Suomen ruoan tulevaisuus lähtee hyvien ja tuoreiden raaka-aineiden ja niistä valmistetun ruoan arvostamisesta.

RuokaSuomi -strategiassa ei saisi unohtaa myöskään ruokaosaamisen terävintä kärkeä, maamme parhaita huippukokkeja. Mielikuvien tärkeys ammattitaitomme myymisessä on oleellista, ja yksilöiden menestys maailman tunnetuimmilla areenoilla luo menestystä koko suomalaisen ruoan konseptille. Kun suomalainen kokki jonakin päivänä voittaa maailman tarvostetuimman kilpailun, Bocuse d’Orin, nostaa se tunnettavuutta koko kotimaiselle ruokabrändille, raaka-aineista tuottajiin. Maailman lehdistössä on jo nähty merkkejä siitä, että Helsingin ravintoloiden viime aikoina saama Michelin-tähtien rypäs on herättänyt kiinnostusta ruokakulttuuriamme kohtaan maamme ulkopuolella.

Tällainen RuokaSuomi -startegia vaatii paitsi eri tahojen mukaantulon, myös toteutuksen. Jos haluamme, on Suomi tulevaisuudessa maailman mallimaa myös ruoan suhteen, kuten nyt koulutuksen. Alkaen tuottajan tilalta, aina kuluttajan lautaselle asti.

Itse pyrin vaikuttamaan Euroopan parlamentissa siihen, että EU:n maatalouspolitiikka antaisi Suomelle mahdollisimman hyvät eväät tavoitteen toteuttamiselle. Siksi vein parlamentissa läpi esitykseni Etelä-Suomen kansallisen tuen oikeusperustan siirtämisestä EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tämä varmistaa osaltaan mahdollisuuden hallittuun siirtymäaikaan, matkalla kohti menestyksekästä suomalaista ruokabrändiä.

Julkaistu Maistuvaa maakunnasta 21.11.2013.