Kuinka karhu kesytetään? Akavalainen
9.2.2016
Eurooppalainen rauhanprojektimme järkkyi kaksi vuotta sitten, kun Venäjä koki oikeudekseen miehittää suvereenin valtion maaperää välittömässä naapurustossamme. Krimin kohtalo herätti Euroopan uuteen aikakauteen. Sotilaallinen uhka ja rajojen muovaaminen väkivalloin muuttui jälleen käsin kosketeltavaksi todellisuudeksi.
Venäjän vielä annettua Itä-Ukrainassa sotilaallista tukea separatisteille, EU vastasi pullistelevan naapurimme arvaamattomuuteen. Pakotteet olivat välttämätön painostuskeino tilanteen rauhoittamiseksi ja keskusteluyhteyden tasapainottamiseksi. Viime vuoden lopulla neuvosto päätti jatkaa pakotteita edelleen heinäkuuhun 2016 asti.
Venäjä paheksui ratkaisua välittömästi ja kutsui sitä lyhytnäköiseksi pakotepeliksi. Pakotepeliä EU toki pelaa, muttei suinkaan lyhytnäköisesti. Pakotteet ovat keskeinen osoitus siitä, että EU ei tingi arvoistaan, vaan käyttää vähintään kaikki rauhanomaisen diplomatian keinonsa varmistaakseen turvallisuuden lähialueillaan. Pitkäjänteinen väsytystaktiikka on ensimmäinen askel ärhäkän pedon kesyttämiseksi.
Venäjän naapuruuden selviytymisstrategiat ovat aina olleet haastavia. On kuitenkin varmaa, että EU ei aio näyttäytyä heikompana. Keinot ovat rajalliset, mutta syvän ideologisen muurin rakentamista on vältettävä, jottei kilpavarusteluun tarvitse ryhtyä. Pakotteet ovat pieni paha matkalla kohti tasapainoisempia suhteita.
Pakotteilla on toki hintansa. Vastapakotteiden myötä konfliktin vaikutus talouselämällemme on vahvistunut. Ne koettelevat erityisesti maatalouttamme. Venäjän asettamalla elintarvikkeiden tuontikiellolla on ollut ikäviä seurauksia Suomessa, jossa Venäjän markkinat on aiemmin pystytty hyödyntämään tehokkaasti. Venäjälle pakotteet ovat kuitenkin edelleen suurempi rasite, erityisesti yhdistettynä öljyn hinnan historiallisen alhaisiin lukemiin.
Sanktiot ovat toimineet, mutta EU tarvitsee edelleen strategista kärsivällisyyttä. Pelkkään diplomaattiseen vuoropuheluun tyytyminen ei ole toimivaa turvallisuuspolitiikkaa, varsinkaan aggressiivisen vastapuolen kanssa toimiessa. Niin kauan kuin Venäjä ei noudata Minskin sopimuksen vaatimuksia, pakotteista luopuminen ei ole Euroopalle vaihtoehto.
Pakotteet ovat toistaiseksi turvallisin tapa käsitellä ulkopoliittisesti uhkarohkeaa ja arvaamatonta naapuriamme. Yhä pahemmissa taloudellisissa vaikeuksissa painivalle Venäjälle paine kasvaa. Ajan mittaan sen on yhä vaikeampi olla noudattamatta kansainvälisen yhteisön pelisääntöjä. Tämä on kaikille osapuolille lopulta edullisin vaihtoehto. Karhun kanssa ei voi kaveerata, jos se ei ole kesy.
Julkaistu Akavalainen-verkkolehdessä 9.2.2016
