Kotimainen maatalous on turvattava myös tulevaisuudessa, Sininen lakeus
25.3.2013
Suomalaisella maataloudella on edessään haasteellisia aikoja. Yksi tulevaisuuden suuntaa vahvasti määrittävistä tekijöistä on Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, jonka lopullisesta muodosta on keskusteltu jo yli vuosi. Euroopan parlamentti on juuri äänestänyt kannastaan maatalouspolitiikan uudistukseen Strasbourgissa 12. maaliskuuta, ja seuraavaksi asia etenee jatkoneuvotteluihin.
Maatalouspolitiikan uudistusta on kaivattu jo pitkään, mutta päätöksenteon osapuolilla on ollut vahvasti erilaiset käsitykset siitä, miltä lopputuloksen pitäisi näyttää. Nyt käytössä olevan mallin soveltaminen piti lopettaa jo vuoden 2014 alusta, mutta neuvottelujen venyminen on tuonut asiaan omat haasteensa joiden johdosta uusi malli astuu voimaan vuonna 2015.
Parlamentin maatalousvaliokunta otti jo tammikuussa kantaa asiaan ja asettui vahvasti viljelijän puolelle. Olen tehnyt pitkää päivää Brysselissä sen eteen, että myös täysistunto päätyisi samalla kannalle. Yksi tärkeimmistä ajamistani periaatteista on byrokratian vähentäminen. Tuen pitää jatkossakin olla oikeudenmukaista ja tiloihin sopeutettua, mutta jokavuotinen paperityö pitää saada vähenemään. Maatalousvaliokunta hyväksyikin muutosesityksen monivuotisen tukihakemuksen käyttöönotosta, jolloin viljelijän vastuulle jäisi vuosittain vain hyväksyä olemassa oleva hakemus tai ilmoittaa mahdollisista muutoksista.
Vaikka lopputulos on edelleen vahvasti auki, tie näyttää nyt jo hyvin paljon lupaavammalta kuin alkuun oli aihetta olettaa. Moni pohjoisen maatalouteen liittyvistä poikkeuksista läpäisi maatalousvaliokunnan äänestyksen, ja suunta on annettu jonka mukaan maataloutta halutaan tukea myös niillä alueilla, joilla kasvuolosuhteet ovat eteläisiä kumppaneitamme haastavammat. Neuvottelujen myötä on ainakin selvää, että Suomen tilannetta ja suomalaisen viljelijän ongelmia ymmärretään nyt paremmin. Kotimainen maatalous tarvitsisi kuitenkin profiilinnostoa koko yhteiskunnan laajuisesti. Neuvottelupöydässä saatetaan nyt tietää suomalaisen maatalouden olevan kestävämpää ja ympäristöystävällisempää kuin Euroopassa keskimäärin, mutta kuinka moni suomalaisista kuluttajista tiedostaa asian joka päivä?
Hevoslihaskandaalin jälkimainingeissa on todettava, että kotimaisille maatiloille kuuluu huimasti enemmän arvostusta ja kiitosta kuin mitä kuluttajat niille usein antavat. Puhdas, luotettava ja turvallinen lähiruoka on teema jota olen pitänyt koko meppiaikani esillä. Meillä pitää olla mahdollisuus saada ruokapöytään kotimaisia, lähellä tuotettuja raaka-aineita niin, että rahasta jää käteen riittävästi myös itse tuottajalle. Tukipolitiikan on tuettava tätä niin kansallisella kuin unioninkin tasolla, jos haluamme tarjota lapsillemme kotimaista ruokaa myös jatkossa. Pyrkimyksenä ei voi olla vain säilyttää, vaan parantaa kotimaisen maatalouden elinvoimaisuutta kaikilla osa-alueilla. Haaste on massiivinen, mutta tärkein on jo kunnossa; viljelijät, jotka ovat aidosti ylpeitä tuotteistaan – ja syystä.
Julkaistu Sinisessä lakeudessa 14.3.2013.
