Kolumni: Maatalouspolitiikkaa monien ehdoilla
Euroopan unionin tunnuslause ”Moninaisuudessaan yhtenäinen” voidaan sovittaa maataloussektorin kohdalle todeten, että ”sama malli ei käy kaikille”. Eurooppa on laaja, ja maatilamme ovat hyvin erilaisia. Tämä ajatus on ohjannut Euroopan parlamentin työtä, kun olemme keskustelleet yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisesta viime kuukausina. Tavoitteena on ollut sopeuttaa alaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun aiheuttamiin haasteisiin.
Rehellinen kuva eurooppalaisesta maataloudesta ei ole valtavien tehotuotannon pimeällä puolella operoivien teollisuustehtaiden verkosto, kuten jotkut aktivistit ovat sitä kuvailleet. Todellisuus koostuu pienistä perhetiloista. Eurooppalaisen maatilan keskimääräinen koko on edelleen alle 17 hehtaaria. Vain kolmella prosentilla kaikista tiloista on viljeltävää maata yli 100 hehtaaria, ja näistäkin tiloista suurinta osaa pyörittävät yksittäiset perheet. Lisäksi eurooppalainen ruuantuotanto on muuttumassa yhä kestävämpään suuntaan.
On fakta, että maatalous voi olla kestävää vain silloin, kun maanviljelijöillä on myös kestävä tulevaisuus. Meidän panoksemme maatalouspolitiikan uudistuksessa on siten ollut tuottajien auttaminen askeleiden ottamisessa kohti sellaisia tuotantomenetelmiä, jotka hyödyttävät niin ympäristöä, tuottajia kuin kuluttajiakin. EPP-ryhmä on sitoutunut tähän muutokseen ja pyrkii tekemään siitä totta.
Reitti uudistukseen ei ole ollut ruusuinen. Alkuperäisessä esityksessä Euroopan komissiolla oli pakkomielteinen tarve asettaa uusia sääntelytavoitteita tarjoamatta kuitenkaan maataloustuottajille konkreettisia keinoja tavoitteisiin pääsyyn. Samalla sääntelyn vaikutukset jätettiin avaamatta kuluttajille. Vihreän kehityksen ohjelmasta vastaava komissaari Frans Timmermans piilotteli kuukausia vaikutusarviota näistä ehdotetuista toimenpiteistä. Tämänkaltaisella asenteella ei onnistuta lisäämään maataloustuottajien sitoutuneisuutta ja motivaatiota uusien toimenpiteiden tekemiseen ilmasto- ja ympäristöjalanjäljen pienentämiseksi.
Yli neljä eri tutkimusta ovat osoittaneet, että Timmermansin esittämistä toimenpiteistä seuraisi ruuantuotannon vähenemistä, hintojen nousua ja hiilivuotoa EU:n ulkopuolelle samalla kun vienti kääntyisi tuonniksi. Tuotannon vähentyminen ja hintojen nousu eivät välttämättä olisi huonoja asioita, jos rahat menisivät viljelijöille eivätkä hukkuisi elintarvikeketjuun.
Alkuperäinen ehdotus ei myöskään ottanut huomioon, että muutos kohti ruuan lisääntyvää tuontia vaikuttaisi koko Euroopan ruokaturvaan. Euroopan elintarviketeollisuudella on vastuu tuottaa ruokaa sellaisilla hinnoilla, että eri tulotasojen kotitalouksilla on mahdollisuuksia kuluttaa: niin matalan tulotason talouksilla kuin niillä, jotka ovat valmiita maksamaan enemmän siitä mitä syövät. Jos tätä ei huomioitaisi, niin elintarviketeollisuuden täytyisi valita ruuan tuominen unionin ulkopuolelta pitääkseen hinnat alhaisina, eivätkä he voisi ottaa huomioon tuotteiden tuotanto-olosuhteita. Lisäksi Euroopassa torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöä säännellään ja valvotaan tarkasti. Euroopan elintarvikeviranomaisten mukaan torjunta-aineiden ja lannoitteiden jäämät tuontiruuassa ovat sen sijaan lähes kolminkertaiset.
Työmme Euroopan parlamentissa on keskittynyt näiden ei-toivottujen seurausten välttämiseen. Olemme halunneet löytää kompromissin, joka yhdistää tuottajien tarpeet, kuluttajien toiveet ja ilmastonmuutoksen vastaisen työn. Lopulta kuluttajat ovat kuitenkin he, joilla on viimeinen sana. Me EPP-ryhmässä puolustamme sitä, ettei Brysselistä ruveta sanelemaan pitäisikö eurooppalaisten syödä lihaa, kasviksia vai luomutuotteita.
Tämä perusajatus on ohjannut työtämme maatalouspolitiikan uudistuksessa, ja se tulee säilymään viestinämme myös tulevaisuuden lainsäädäntötyössä. Eurooppalaisen kansanpuolueen eli EPP:n maatalouspolitiikalle on ominaista, että kuuntelemme tuottajia, löydämme vaihtoehtoja, arvioimme vaikutuksia ja lopulta annamme kuluttajien päättää.
Petri Sarvamaa, europarlamentaarikko, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsen
Herbert Dorfmann, europarlamentaarikko, EPP-ryhmän koordinaattori maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa.
Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok.)
Kolumni julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa 3.12.2021
