Kohti järkeviä tarkastuksia, Maaseudun Tulevaisuus
29.5.2015
Lupasin viime vuoden eurovaalien jälkeen, että keskityn maaseudun asioihin jatkossakin, vaikka paikka maatalousvaliokunnassa jäi saamatta.
Parlamentin muissa valiokunnissa viljelijää ei aina ymmärretä yhtä hyvin kuin asialle omistautuneessa Agrissa, joten viestinviennille oli tarvetta.
Tärkein maatalousaiheinen asia pöydälläni on ollut mietintöni tukitarkastusten järkevöittämisestä. Mietinnöstä äänestetään ensin talousarvion valvontavaliokunnassa heinäkuun 14. päivä ja tämän jälkeen parlamentin täysistunnossa syyskuussa.
Oma-aloitemietinnön tavoite on ennen kaikkea kohdistaa valvonta sinne, missä sitä eniten tarvitaan. Veronmaksajien rahojen valvonnan tulee olla tarkoituksenmukaista, kustannustehokasta ja oikeudenmukaista.
Tällä hetkellä jäsenmaat käyttävät capin alaisten tukien valvontaan vuosittain yhteensä noin neljän miljardia euroa.
Neljä miljardia pelkästään valvontaan on paljon. Se voisi olla oikeutettua, jos systeemi olisi tehokas, toimiva ja hyväksi havaittu. Näin ei selvästikään ole. Samaa mieltä ovat toimijat valvonnan jokaisella tasolla, viljelijästä EU:n tilintarkastustuomioistuimeen.
Tehokkuudesta ei voi puhua, jos viljelijä joutuu vuoden aikana kokemaan useamman tukitarkastuksen kansallisilta viranomaisilta.
Pahimmillaan mukaan mahtuu myös komission ja tilintarkastustuomioistuimen omat tarkastukset samalle tilalle. Yksi tarkastuskäynti vie viljelijän aikaa vähintään työpäivän verran. Paperityöt ovat tietenkin asia erikseen.
Riskiperusteisuudesta ei voi puhua, jos kymmenen vuotta virheetöntä tilaa pitänyt tuensaaja palkitaan yhdentenätoista vuonna lisätarkastuksella, koska tilan profiili on edelleen tilastollisesti riskiryhmää.
Joustavuudesta ei voi puhua, jos viljelijää rangaistaan siitä, että sää ei ole antanut myöten tehdä pellolla toimia asetuksen määräämään päivään mennessä. Kun valvontaa tehdään sääntökirja edellä, luonto välillä sivuuttaen, on tuloksella harvoin mitään tekemistä maatalouden kanssa.
Mietintöni esittää valvontaan lisää järkevyyttä, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta.
Kerran vuodessa valvotulta tilalta saatujen tulosten pitää kelvata kaikille valvonnan tasoille. Hyvin asiansa hoitaneiden maiden tulee olla mahdollista vähentää tarkastusten kokonaismäärää ja hallitusti keventää tarkastuksista aiheutuvaa taakkaa. Riskiperusteisuus tulee ulottaa niin syvälle järjestelmään kuin mahdollista.
Paras tapa vähentää virheitä on auttaa viljelijää jo ennen kuin virhe ehtii tapahtua. Sähköisten hakujärjestelmien kehitys mahdollistaa tämän huomattavasti paperihakua paremmin ja kustannustehokkaammin.
On selvää, että valvontaa tulee olla jatkossakin. Veronmaksajien rahojen käytön pitää olla vastuullista, tuloksellista ja yhteistä hyvää edistävää. Ei ole yhtä selvää, että valvonta tulee järjestää kuten nykyisin on tehty.
Parlamentti antaa mietinnölläni vahvan viestin järkevämmän vaihtoehdon puolesta. Jää komission ja jäsenvaltioiden käsiin, miten sen toteuttamiseen sitoudutaan.
Julkaistu Maaseudun tulevaisuudessa 29.5.2015
