Ajankohtaista

Keskustelua mullahien tapaan, Uusi Suomi

26.10.2012

Politiikka on vaikea laji. Tai muotoillaan tämä tällä kertaa näin: Kannattaako keskustella, jos toinen ei kuuntele? Keskusteleeko Iran?

Euroopan parlamentti myönsi tänään Saharov-palkinnon iranilaisille ihmisoikeuksien puolustajille. Eli Iranissa toisinajattelijoille. Seuraavana päivänä samaisen parlamentin valtuuskunta on lähdössä Iraniin vallanpitäjien ehdoilla.

Katsotaanpas tarkemmin.

Nasrin Sotoudeh on ihmisoikeusjuristi ja kahden lapsen äiti. Hän on yrittänyt puolustaa mielipidevankien oikeuksia ja siitä hyvästä Iranin vallanpitäjät riistivät hänenkin vapautensa vuonna 2010. Jafar Panahi on puolestaan elokuvantekijä, joka on tarkastellut mm. naisten, lasten ja kaikkien köyhien Iranissa kohtaamia vaikeuksia. Tästä hyvästä hänet tuomittiin vankilaan kuudeksi vuodeksi.

Nyt nämä kaksi ovat siis saaneet Saharov-palkinnon, jonka Euroopan parlamentti myöntää vuosittain ihmisoikeuksien puolustamisesta ja mielipiteenvapauksien edistämisestä.

Euroopan parlamentti harjoittaa poliittista vuoropuhelua eri valtioiden ja alueiden kanssa parlamentaaristen valtuuskuntien kautta. Irania varten on oma valtuuskuntansa. Seuraavassa linkissä on tuon valtuuskunnan kokoonpano:

http://www.europarl.europa.eu/delegations/en/d-ir/home.html

Valtuuskunta on puuhannut täyttä päätä vierailumatkaa Iraniin samalla kun Sotoudeh ja Panahi olivat ehdolla Saharov-palkinnon saajiksi. Valtuuskunnan sisällä matka aiheutti suurta ristivetoa. Mepit useimmista poliittisista ryhmistä vastustivat matkaa. Monet olivat huolissaan siitä, että Iranin vallanpitäjät käyttäisivät Euroopan parlamentin virallisen delegaation matkaa lopulta yksipuolisesti omiin tarkoitusperiinsä.

Tänään matkahankkeeseen puuttui parlamentin puhemiehistö. Se on asettanut ehdon: jos Iran ilmoittaa ennen lauantai-iltana alkavaa matkaa, että valtuuskunnalta evätään mahdollisuus tavata Saharov-palkitut, täytyy valtuuskunnan jättää matka tekemättä. Mutta jos Iran ei ilmoita mitään, voidaan matkaan lähteä.

Jos minä olisin Mahmud Ahmadinezad, en kiirehtisi sanomaan asiasta yhtään mitään. Enkä usko, että Ahmadinezad tai Iranin päätöksiä tekevät papit kiirehtivät myöskään edistämään meppien ja Saharov-palkittujen tapaamista reissun aikana.

Tasan vuosi sitten Iraniin oli EU-parlamentista lähdössä viisihenkinen valtuuskunta, jonka kokoonpano ilmenee seuraavasta, Iran-valtuuskunnan puheenjohtajan Tarja Cronbergin tuolloisesta tiedotteesta:

http://www.europarl.europa.eu/document/activities/cont/201110/20111028ATT30581/20111028ATT30581EN.pdf

Silloin europarlamentaarikot eivät lopulta lähteneet Iraniin, koska mullahit eivät halunneet myöntää heille viisumeita.

Mitä sitten, tästä kaikesta?

Sitä sitten, että matkaan ollaan taas lähdössä, vaikka hyvin tiedetään ettei Iranin sortohallitus noudata ensimmäistäkään heille esitettyä toivetta kansainvälisen yhteisön ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta keskeisissä kysymyksissä.

Sitä sitten, että matkaan ollaan valmiita lähtemään siinäkin tapauksessa, ettei matkaan lähtiessä ole minkäänlaista todennäköisyyttä päästä tapaamaan samaisen Euroopan parlamentin juuri palkitsemia toisinajattelijoita. Heitä, jotka istuvat tyrmässä ja kotiarestissa.

Valtuuskunnan puheenjohtajan viimevuotisessa tiedotteessa pahoitellaan Iranin silloista valintaa katkaista mahdollisuus ”käydä dialogia”.

Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua. Irania hallitsevat mullahit eivät käy vuoropuhelua ulkopuolisten kanssa.

Iranin hallituksen ja johdon toiminta kansainvälisessä yhteisössä on jo pitkään ollut johdonmukaisesti sellaista, että meppien reissu olisi tällä kertaa pitänyt jättää kokonaan suunnittelematta.

Neville Chamberlain olisi luultavasti myös pahoitellut Hitlerin Saksan päätöstä katkaista ”mahdollisuus dialogiin” syyskuussa 1938, jos Hitler olisi tuolloin katsonut, ettei hänen tarvitse enää tehdä edes sitä kuuluisaa Münchenin sopimusta – ja olisi näin jättänyt ns. ”viisumit myöntämättä”.

Nyt on viisumit myönnetty ja matto levitetty Teheranin lentokentälle. Jos vierailu jälleen peruuntuu, se peruuntuu Iranin ehdoilla.

Vastaukseni alun kysymykseen on siis tämä: keskusteleminen kuuroksi heittäytyvän kanssa on turhaa.

Julkaistu Uudessa Suomessa 26.10.2012.