Ajankohtaista

Kaivos Heinävedelle – RIP Saimaa, IL-blogi

12.7.2018

Talvivaaran otsikot ovat hädin tuskin häipyneet lööppitelineistä, kun seuraava kaivosvirhe on jo hiljaa tekeillä: Beowulf Mining omistaa Heinävedellä suomugrafiittiesiintymän ja Beowulf Miningin omistama Fennoscandian Resources -niminen yritys hakee kaivoslupaa Heinävedelle vielä tänä vuonna.

Ja mitä yhdestä kaivoksesta Heinäveden metsissä? Sitä vaan, että kaivoksen sijainnista Aitolammelta on vajaa kaksi kilometriä Varisveteen. Ja siitä rannalta muutama kilometri Karvion kanavalle. Karvion kanavasta vesi laskee 85 km2 suuruiseen Kermajärveen, joka on monin osin Natura-aluetta.

Edelleen vedet laskevat ainutlaatuista Heinäveden reittiä pitkin, kanavien läpi, suoraan Saimaaseen. Ja siellähän asustelevat ne maailman ainoat Saimaan norpat.

Samaan aikaan toisessa päässä Saimaata Saimaan Geopark halutaan virallisesti osaksi Unescon Global Geopark -verkostoa. Geologia on luontomatkailun nouseva trendi ja geoparkit ovat kansainvälisesti erittäin suosittuja matkailun toimintamalleja. Geoparkien tavoitteena on alueiden kestävä taloudellinen kehittäminen geoturismin avulla. Matkailullisen vetovoiman näkökulmasta geopark-alueet ovat rinnastettavissa kansallispuistoihin ja Unescon maailmanperintökohteisiin, kertoo Saimaa Geopark -sivusto. Maailman matkailun trendit ovat muutenkin Suomen luonnolle suosiollisessa asennossa: matkailijat hamuavat rauhaa ja luontoelämyksiä.

Heinäveden kaivoshanke sai brittiläisen kaivosyrityksen Beowulf Miningin osakkeen rakettimaiseen nousuun pörssissä huhtikuussa. Mutta koska Heinävedeltä vedet valuvat suoraan Saimaahan, pitää seuraavaksi olla rakettimaisen kansalaisvaikuttamisen vuoro.

Ympäristönsuojelulain mukaan kaivostoiminta ja malmin tai mineraalin rikastaminen vaativat aina ympäristöluvan. Lupamääräyksiä annettaessa otettaan huomioon alueen ominaisuudet ja toiminnan vaikutus ympäristöön – kaikista vaiheista on järjestettävä kunnollinen tiedottaminen.

Saimaata ei saa vaarantaa. Wall Street Journal listasi Saimaan maailman viiden kauneimman järven joukkoon ja saman havainnon ovat tehneet lukuisat kansainväliset toimijat sekä matkailijat.

Kaivosinsinöörit tietävät mitä tekevät. En halua kyseenalaistaa heidän osaamistaan. Mutta brittiläisen kaivosyhtiön kiinnostuksesta, halusta ja ennen kaikkea sijoittajien kärsivällisyydestä tehdä kaikki voitava luonnon turvaamiseksi en ole yhtään niin vakuuttunut.

En myöskään usko kaivoshankkeen kestävään taloudelliseen ja alueelle työllisyyttä luovaan vaikutukseen. Tämän kaltainen toiminta kun on nykyään hyvin pitkälle automatisoitua.

Eli haluaako Suomi todellakin olla monikansallisten kaivosyhtiöiden siirtomaa? Saimaan ja avokaivoksen yhteinen taru olkoon lyhyt ja vähäluminen. Vähän kuin se Ruokolahden leijona, jota voi enää hymähtäen muistella.

Julkaistu IL-blogissa 12.7.2018.